Spoon River antologia on laaja runokokoelma. Yli kaksisataa runoa sisältävä teos kertoo Spoon Riverin kuolleista asukkaista. Haudan takaa vainajat pääsevät ääneen kukin vuorollaan, joko kertomaan oikean syyn kuolemalleen, juoruamaan muista asukkaista tai paljastamaan Spoon riverin salaisuuksia.
Spoon River antologia on klassikko runokirja, jonka aihe kieltämättä on kiinnostava ja erilainen. Eniten pidin runoista, jotka liittyivät toisiinsa. Kuten pariskunnan kummankin osapuolen versiot suhteesta tai tappajan ja tapetun mietteet tapahtumasta. Tälläiset runot jäivät pidemmäksi aikaa hautumaan ja asioista sai paremman käsityksen.
Luin runokokoelman yhteen kyytiin, ilman taukoja muiden kirjojen parissa. Tauot olisi voinut olla kannattavia, sillä näin luettuna loppupuolella runot alkoivat tuntumaan itseään toistavilta, kun osa hahmoista oli moneen kertaan mainittuja ja esimerkiksi pankin asioita puitiin monelta kannalta.
Edgar Lee Masters on onnistunut luomaan runoja, joissa jokainen hahmo on omanlaisensa. Kaikilla tuntuu olevan oma persoonallisuus ja kerrontatyyli. Tämä auttaa pitämään mielenkiinnon yllä loppuun saakka, vaikka osa aiheista toistaa itseään.
Runot olivat helposti ymmärrettäviä, vaikka useammalla lukukerralla niistäkin saisi varmasti enemmän irti ajatuksia ja tarkoituksia, jos enemmän haluaisi pohtia. Minä en kuitenkaan oikein ymmärtänyt kirjan epilogin tarkoitusta. Se ei tuntunut sopivan kirjaan. Kirjan aloittava ensimmäinen runo sen sijaan sopi muiden runojen joukkoon ja oli hyvä aloitus kirjalle.
Spoon River antologia, (Spoon River Anthology, 1915)
Tammi, 1947
Suom. Arvo Turtiainen
s. 304
Päällys: Rauno Ruotsinsalo
Tämä pitäisi kyllä joskus lukea loppuun. Luin sitä lukioaikoina ehkä 1/3, jonka jälkeen se jäi laina-ajan ummetessa ja muiden puuhien lomassa kokonaan sivuun. Muistan kyllä pitäneeni näistä runoista, ja konsepti oli kiinnostava. Pitääkin lisätä taas listalle!
VastaaPoistaUudestaan sitten vaan lukulistalle, vaikka muiden luettavien ohelle. :)
PoistaNäin täytyy tehdä!
Poista