17 -vuotias Mia rakastaa musiikkia. Rakkaus musiikkiin yhdistää hänet Adamiin, josta tulee hänen poikaystävänsä. Erilaiset unelmat alkavat kuitenkin viedä pariskuntaa erilleen, kun Mia pyrkii Juilliardin kouluun toiselle puolelle maata ja Adam alkaa menestyä oman musiikkinsa parissa.
Eräänä aamuna sattuu kuitenkin onnettomuus, joka sotkee kaikkien suunnitelmat. Mia perheineen joutuu auto-onnettomuuteen ja hän herää onnettomuuspaikalta olematta enää omassa ruumiissaan. Hän katselee kaikkea ulkopuolelta kenenkään näkemättä häntä ja seuraa mukana, kun häntä kiidätetään sairaalaan. Mialle selviää, että hän joutuu tekemään valtavan päätöksen päästäkseen pois nykyisestä tilastaan ja palatakseen sängyssä makaavaan itseensä.
Jos vielä jään on lyhyt ja nopealukuinen kirja, mutta paikoin niin surullinen, että meinaa tippa tulla linssiin lukiessa. Lyhyydestään huolimatta kirjassa ehditään kertoa kaikki oleellinen. Sairaalassa oman pahasti runnoutuneen ruumiinsa vieressä Mia ehtii muistelemaan paljon vanhoja ja uudempia muistoja ja itselleen tärkeitä ihmisiä. Aika monta heistä käy myös itse puhumassa Mialle ja sanomassa omat lohduttavat sanansa toivoen, että Mia kuulisi ne koomastaan huolimatta. yksi parhaista kohdista kirjassa olikin, kun Mian isoisä kävi hänen luonaan yksin puhumassa.
Kirjassa sivuutetaan pintapuolisesti myös muita aiheita, kuten nuoren epävarmuutta tulevaisuudestaan ja sitä onko oikeanlainen sellaisena, kuin on, mutta mielestäni nämä olivat tosiaan niin kevyesti kirjaan mahdutettu, ettei ne tarjonnut paljoa ajateltavaa muun tarinan keskellä.
Kirja oli pakko ahmia lähes yhteen kyytiin, sillä ei Mian kohtaloa voinut pitkäksi aikaa jäättää odottamaan. Ainakin kirja oli koskettava tarina, vaikka muut aiheet vähän kaukaisemmiksi jäikin. Mian erilaista olomuotoa ei kirjassa myöskään liikaa painoteta, joten se vaikuttaa uskottavalta, vaikka onkin yliluonnollista.
Jos vielä jään, (If I Stay, 2009)
WSOY, 2009
Suom. Ulla Selkälä
s. 191
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti