Mielensäpahoittaja on vanha mies, joka ei ihan ymmärrä nykypäivän uusia asioita ja kertookin mielellään, mikä ennen oli paremmin. Kun kuolema sitten käy miehen mielessä, on aika alkaa järjestelemään asioita. Mitä sitä turhaan hautajaiskuluja ja järjestelyitä lapsien murheeksi jättää. Poika ei ymmärrä isänsä uutta ideaa ja kammoaa isänsä uutta rakennusprojektia, eli hauta-arkkua. Mies kuitenkin tarmokkaasti hoitaa kuolemaansa liittyviä asioita valmiiksi, vaikka mikään ei helpolta tunnukkaan ja monta asiaa tökkii vastaan matkan varrella.
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja oli ihan hauska kirja. Hauskuuden keskeltä voi jäädä huomaamatta haikeammat asiat, joita kirjasta kuitenkin löytyy myös. Kirjasta jäi tunne, että oli sitten hauskaa tai haikeaa, kumpikin kuuluu elämään ja vaikeammistakin asioista selvitään, kun pitää tolkun päässä.
Hauskuutta kirjaan tuo mielensäpahoittajat vahvat mielipiteet asiasta, kuin asiasta, sekä vanhan ja uuden ajan kohtaaminen. Henkilöhahmot olivat onnistuneita. Parhaiten mieleen jäi Sivistynyt lättähattu ja naapurin thaimaalainen vaimo, jotka olivat molemmat onnistuneita hahmoja pienistä rooleistaan huolimatta.
Kirja oli erikoispainos, jonka lopussa oli lyhyt Mielensäpahoittaja -aikamme teatterista niminen tarina. Itse pidin kuitenkin varsinaisesta kirjasta huomattavasti enemmän, vaikka olihan tässäkin tarinassa hauskoja letkautuksia. Kirjan ja tämän tarinan välillä olisi ehkä kannattanut pitää pieni tauko, kun hypättiin äkkiä aivan eri aiheeseen, mitä kirja oli käsitellyt.
Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja, 2014
WSOY, 2014
Mielensäpahoittaja -aikamme teatterista, 2016
s. 248 + 16
Kyllä nämä Mielensäpahoittaja-kirjat ovat ihania, niin hyvän mielen kirjoja! Vaikka totta kyllä että haikeuttakin tässä oli. Ne mielensäpahoittajan äkkijyrkät mielipiteet ovat hauskoja :)
VastaaPoistaSiltä vaikuttaa, vaikka tämä olikin ensimmäinen Kyrön kirja jonka luin. :)
PoistaItse olen kuunnellut Mielensäpahoittajat äänikirjana. Lukija kuulostaa aidosti kirjan päähenkilöltä, joten itse pääsin näihin äänikirjana paremmin sisälle kuin kirjana. Mielensäpahoittajan arkunrakentamiset ja muut hautajaisvalmistelut sai kyllä omankin mieleni surulliseksi.
VastaaPoistaOlen myös joskus kuunnellut äänikirjana Mielensäpahoittajaa ja ruskeakastiketta. Lukija oli mainio, ja tosiaan kuulosti päähenkilöltä. Itse olen kuitenkin surkea kuuntelemaan äänikirjoja ja alan helposti pohtimaan aivan muuta.
PoistaHei! Tietäisitkö mikä oli kirjan päähenkilön oikea nimi (siis kyseisen mielesäpahoittajan)?
VastaaPoistaEi valitettavasti muistu mieleen jos se on kirjassa kerrottu. On kirjan lukemisesta jo niin kauan.
Poista