Buck on valtava, kaunis sekarotuinen koira Kaliforniasta. Hän viettää mukavaa arkea ihmisperheen keskuudessa, kunnes joutuu ryöstetyksi ja maksuksi ryövärin peliveloista. Kultaryntäyksen ansioista, isot pitkäkarvaiset koirat menevät, kuin kuumille kiville ja Buck myydään kauas pohjoiseen, Alaskan rajamaille. Buck joutuu kokemaan kovia ja oppii, ettei ole enää pomo ihmisten keskuudessa. Myös raskas työ vetokoirana hyytävässä ilmastossa kuohivat kaikki menneen elämän iloisien päivien haaveet pois ja tuo tilalle kaipuun erämaahan villien veljien joukkoon.
Erämaa kutsuu on minulle lapsuudesta tuttu animaatioelokuvan muodossa (Erämaan kutsu), mutta aikaisemmin en ole lukenut Jack Londonia ja tämä teos on yksi hänen tunnetuimmistaan. Erämaa kutsuu on lyhyt teos, joten tämän kirjan loppuun oli lisätty kuusi novellia. Kirja on mielestäni aika surullinen, vaikka Buck olikin ihanan positiivinen koira. Buckin elämän muuttuminen niin suuresti, pienessä ajassa tuntui kuitenkin julmalta. Aurinkoisesta Kaliforniasta, suoraan kulmään lumiseen erämaahan kuolettavan raskasta työtä tekemään, enemmän tai vähemmän raakojen ihmisten kanssa.
Novellit olivat kaikki samaan teemaan kuuluvia, kuin Erämaan kutsukin. Kaikissa taidettiin oleilla samalla alueella Alaskan laitamilla ja kultaryntäys oli isossa osassa tarinoissa. Muutamasta novellista löytyi myös keskenään samoja henkilöitä, vaikka tarinat eivät muuten liittyneet toisiinsa. Tarinat olivat tunnelmallisia ja valtava kylmyys ja kyseisen elämäntavan raakuus oli aidosti kuvailtu. Jack London lähti aikoinaan itsekkin kullan perässä Dawsoniin, josta tarinat kertovat. Tämä varmasti vaikuttaa osaltaan tarinoiden uskottavuuteen, kun kirjailija oikeasti tiesi mistä kirjoitti.
Erämaa kutsuu, (The Call of the Wild, 1903)
Otava,
Suom. Jalmari Sauli
s. 245
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti