Kun syksy saapuu Muumilaaksoon, muuttuu tunnelma välittömästi. Asukkaat kantavat tavaransa taloihinsa ja sulkeutuvat itse perässä. Alkaa siivous ja järjestely pienissä taloissa. Muutamaa asukasta syksy tuntuu tällä kertaa ahdistavan. Pikkuinen Homssu asuu veneessä ja kuvittelee tarinoita muumilaaksosta ja iloisesta Muumimammasta. Hemuli miettii mitä tapahtuisi jos hän ei olisikaan järjestelmässä kaikkien muiden asioita ja Vilijonkka joutuu onnettomuuteen siivotessaan. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia. He päättävät kukin tahollaan lähteä vieraanvaraiseen Muumitaloon kyläilemään. Heidän lisäkseen saman päätöksen tekevät myös Nuuskamuikkunen, Mymmeli ja Ruttavaari. Kun seurue yksi kerrallaan ilmestyy taloon, joutuu jokainen huomata, ettei retkestä tulekaan sellainen, kuin he olivat kuvitelleet.
Muumilaakson marraskuu esittelee mielestäni erilaisen puolen Muumilaaksosta. Kaikki ei olekaan niin iloista ja kirkasta, kuin yleensä. Marraskuun harmaus ja valtaisat sadekuurot ovat kerrottu elävästi ja kirja sopii tähän marraskuiseen säähän täydellisesti. Kirja on kuin pieni selviytymisopas syksyn pimeyden läpi, sillä kaiken harmauden keskeltä etsitään pieniä ilonaiheita. On juhlia, syysmyrskyjä ja herkullista ruokaa. Eikä tietenkää kynttilöitä ja kirjoja saa unohtaa!
Iloisen muumiperheen puuttuminen teki kirjasta hieman vakavamman oloisen. Jos olisin etukäteen tiennyt muumiperheen puuttuvan en olisi uskonut näin sanovani, mutta tämä kirja nousi yhdeksi muumi suosikeistani. Tunnelma kirjassa oli synkkyydestä ja vakavuudestaan huolimatta lohdullinen ja kaunis. Viihdyin kaikkien hahmojen parissa loistavasti ja oli mukavaa, että myös nämä tuntemattomammat hahmot saivat näin paljon tilaa kirjasta.
Muumilaakson marraskuu, (Sent I November, 1970)
WSOY
Kuvat: Tove Jansson
Suom. Kaarina Helakisa
s. 173
Tässä kirjassa on kyllä jotenkin hurmaava tunnelma, juuri sellainen joka sopii marraskuun pimeyteen ja harmauteen. Tosin meillä Joensuussa satoi juuri tänään paljon lunta, ja maisema on kaunis ja valkea :)
VastaaPoistaVoi kumpa tännekkin sataisi taas lunta! Oli jo niin kauniit talviset maisemat, mutta nyt on muutama päivä satanut vain vettä, eikä lumesta ole enää mitään jäljellä. :(
PoistaJansson osasi tosiaan kuvata vuodenaikoja juuri oikealla tavalla, tässä syksyä ja Taikatalvessa talvea: lukiessa ihan tuntee sateen ropisevan tai pakkasen kiristyvän. Silti kaikki tuntuu kauniilta ja lohdulliselta, niin kuin sanoit :)
VastaaPoistaTaikatalvi kuulostaa jo nimensäkin puolesta niin ihanalta! Pitääkin varmaan lisätä kirja talven lukulistalle. :)
PoistaMuumi kirjoista löytää varmasti joka kerralla eri näkökulmia. Ja jokainen kiinnittää huomion eri asioihin. Oli mukavaa lukea näkemyksiäsi. Aika moni on muuten tarttunut tähän kirjaan näin marraskuussa :)
VastaaPoistaKiitos! :) Tuo on kyllä totta, että aina löytää jotakin uutta ja muumikirjat kestävät onneksi monta lukukertaa.
PoistaTässä kirjassa on kauniin haikea, syksyinen tunnelma. Pidän siitä, että kirjassa esiintyvät hahmot kohtaavat ja käsittelevät itselleen vaikeita asioita.
VastaaPoistaNiin totta! Homssun kohdalla tuli jopa hiukan haikea olo, kun hänen ongelmansa olivat niin pienelle otukselle suuria.
Poista