Kun kyyhkyset katosivat kertoo serkusten Edgarin ja Rolandin, sekä Edgarin puolison Juuditin elämästä Virossa 1940 ja 1960-luvulla.
Sainpas viimeinkin luettua tämän kirjan. Sofi Oksanen on yksi suosikki kirjailijoistani Stalinin lehmien ja Puhdistuksen takia, jotka ovat kummatkin mahtavia kirjoja. Kun kyyhkyset katosivat kuitenkin hieman epäilytti, että voiko se olla niin hyvä, kuin aikaisemmat osat. Eikä se mielestäni ollutkaan. Kirja oli hahmojensa osalta vaisumpi, eikä tieto-osuudet olleet läheskään yhtä hyvin sovitettu tarinaan, kuin aikaisemmissa osissa.
Kaikilla kolmella päähahmolla on kirjassa omat ongelmat ja tehtävänsä, mutta ymmärtääkseni päähenkilöksi tarkoitettu Edgar jää hahmona kaukaiseksi. Hänen valintojaan ei pahemmin selitellä, vaikka syytä mielestäni olisi. Mies nimittäin ryntäilee paikasta toiseen vain omaa etuaan ajatellen, vaikka läheisille ja tuttaville tapahtuisi mitä hänen valintojensa takia, hän jatkaa eteenpäin.
Juudit on mielestäni hyvin onnistunut hahmo ja hänen elämästään kertovien pätkien takia kirjan haluaakin lukea loppuun saakka. Toki myös viron historiasta kertovat kohdat ovat kiinnostavia, vaikka ne eivät täysin tarinaan sulaudukkaan.
Kirja on saanut aikaisempien osien tapaan nimen, jonka tarkoitus ainakin itselleni selviää vasta kirjaa lukiessa, mikä on kiva lisä kirjalle.
Kun kyyhkyset katosivat
Otava, 2012
s.365
Kansi: Mika Perkiökangas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti