Marian Keyes: Vielä on toivoa

Tara, Katherine ja Fintan ovat Irlannin pikkukylästä Knockavoystä Lontooseen muuttaneet parhaat kaverukset. Tara asuu poikaystävänsä kanssa, joka ilkeilee ja sanoo asiat aina ikävän suoraan. Tara ei kuitenkaan halua luopua miehestään, sillä hänhän voisi joutua vanhaksipiiaksi ja elää elämänsä ilman miestä ollenkaan ja sellainenhan ei käy päinsä.
Katherine taas on kylmettänyt itsensä täysin kaikelta rakkaudelta ja ostaa kauniit vaatteensa vain itseään varten. Hän elää säntillistä elämää ja haluaa päättää asioistaan itse. Miehet eivät sitä vain tunnu ymmärtävän, vaan jatkavat piiritystään.
Fintan on komea, hauska ja naisten harmiksi homo. Hän on löytänyt elämänsä rakkauden ja kaikki tuntuu muutenkin sujuvan hyvin, kunnes hän kuulee sairastuneensa vakavasti.

Syötävän herkullisen näköisen kannen takia tämä kirja valikoitui kirjakaupasta mukaan, eikä sisällössäkään ole valittamista. Vaikka kirja on aika helppoa viihdettä, löytyy sisällöstä paljon syvällistä asiaa, eikä tarina missään tapauksessa ole liian kevyttä. Juoni on minusta aika ennalta-arvattava, mutta kyllä minä ainakin jännitin silti miten kaikkien käy.

Kirjassa seurataan Taran, Katherinen, sekä Lorcanin näkökulmasta tarinaa, mikä hiukan ihmetytti, sillä esimerkiksi Fintan ei itse päässyt pahemmin ääneen, eikä tarinaa kerrottu lainkaan hänen kauttaan. Tosin Lorcanin kautta kerrottu tarina toi kirjaan jännitystä, kun ei osannut yhtään arvata, miksi ja miten koko ihminen edes liittyi kirjaan, ennen aika loppupään paljastusta.

Hahmoiksi oli valikoitu kivan erilaisia ihmisiä, mikä teki kirjasta monipuolista luettavaa. Oma suosikkini oli Tara, joka oli aika tavallinen ihminen, ilman suurempaa draamaa. Keyes sai silti luotua Tarasta mielenkiintoisen hahmon omine pikkuvikoineen.

Lue myös: Naura, Claire, naura.


Vielä on toivoa, (Last Chance Saloon, 1999)
Tammi, 2003
Suom. Liisa Laaksonen
Kansi: Markko Taina
s. 481