Nuori Gao halveksii herkuttelevaa ahmattia Zhu Ziyetä, joka päivät pitkät ajelee riksalla kaupungin mahtavista ruokapaikoista toiseen.
Gao saa kommunistivallan alussa johtaakseen kuuluisan upean ravintolan, jossa tarjoillaan juuri Zhun makuun sopivaa kallista ja herkulllista herkkuruokaa, mutta koska hän vastustaa tälläistä elämäntapaa, alkaa hän muuttamaan ravintolaa koko kansalle sopivaksi.
Vuosien varrella, myös Gao ymmärtää, että ruualla on tärkeä merkitys, myös herkullisilla ja kalliimmilla ruuilla, mutta siinä vaiheessa huippu ravintolan ennalleen muuttaminen on jo melko vaikeaa.
Kiinasta kertovat kirjat kiinnostavat minua kovasti, koska elämänmeno siellä on hyvin erilaista ja lukeminen tälläisista asioista on mielenkiintoista. Herkkusuu on juuri sopivaa luettavaa tässä tapauksessa, sillä se on pullollaan ruokakulttuuria.
Herkkusuusta saisi varmasti paljon muutakin tietoa irti ja tarinaan voi syventyä monella eri tavalla. Sitä voi lukea kulttuurivallankumouksen kannalta keskittyen siihen tai niin kuin minä. Ruokaan, ihmisten tapoihin ja kiinalaiseen kulttuuriin.
Kirja on todella lyhyt ja nopeasti luettava, joten minkäänlaista kommunisti - kapitalisti ähkyä ei ehdi saada, vaikka ihmisten mielipiteisiin keskitytäänkin kirjassa aika paljon.
Ajat ehtivät vaihtelemaan kirjan juonessa paljon, joten monenlaisiin eri tilanteisiin ehditään pureutua. Välillä on köyhää ja välillä kansalla menee todella hyvin. Kuitenkin ruoka pysyy kokoajan mukana, vaikka muuttuen toki sekin tilamnteen mukaan ihmisille sopivaksi.
Suosittelen kirjaa kaikenlaisille lukijoille, sillä sitä voi lukea kevyenä kirjana tai syventyä enemmän ja pohtia kaikkia niitä monimuotoisia asioita joista kirja oikeastaan kertoo. Sillä tämä kirja on oikeasti paljon muutakin, kuin ruokaa, vaikka itse luinkin sitä lähinnä ruuan kannalta. Tämä johtuu siitä, ettei itseäni kiinnosta kauheasti tarinat kommunisteita, ja kapitalisteista tai siitä koska on parempi olla kapitalisti ja koska kommunisti, sillä kumpiakin hakattiin vähän vuorotellen. :D
Herkkusuu, (Meishijia, 1982)
WSOY, 1994
Suom. Marja Peltomaa
s. 160
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti