Samaan aikaan Amerikan Montanassa crow-intiaanien reservaatissa Albert Sweetgrass saa viestin rakkaaltaan, jonka on jokin aika sitten pelastanut. Tytty on taas pulassa. Niimpä Sweetgrass lähtee Suomeen tavoittelemaan Jussi Varesta.
Intiaanissa seikkailtiin perus Turun lisäksi vaihteeksi myös Amerikassa. Amerikan seikkailuja kuvailtiin yllättävän paljon ja itse Vareksen seikkailut jäivätkin vähemmälle mitä odotin. Kirjan loppupuolella Vereskin pääsi enemmän toimintaan mukaan, vaikka ei siinä tarkoituksessa mitä aluksi luulin.
Kirjan alussa tapahtuva verilöyly laivassa ei olekaan kirjan pääasia ja sitä setvitääkin melko vähän ja haparoiden. Pidin kirjasta todella paljon, juuri tälläisen asetelman takia, että monet eri yhteydet punoutuvat pikkuhiljaa yhteen. Uudenlaista mielenkiintoa kirjaan toi myös Amerikassa tapahtuvat tarinat, sillä sielä oli täysin uudenlaisia seikkailuja.
Vaikka Varekset ovat mielestäni todella hyviä, hauskoja ja meneviä kirjoja, en niitä edelleenkään lukisi montaa peräkkäin. Olen kerran kokeillut ja siinä vaiheessa itselleni ainakin tulee Vares ähky. Vaikka kirja näin yksinään luettuna tuntuu uudellaiselta ja jännittävältä, huomaa niiden samankaltaisuuden, kun alkaa lukemaan montaa peräkkäin. Samat vitsit ja tutut naamat jaksavat viihdyttää loistavasti yhden kirjan kerrallaan. Kaikkien Vareskirjojen lukemiseen tulee siis menevään aikaa, mutta eipä siinä mitään aikarajaa olekkaan. Muutenkin vanhempien Vares kirjojen lukemista lykkään aina vaan, sillä tykkään huomattavasti enemmän näistä uusista.
Lue myös:
Sheriffi, Mullan maku
Intiaani
Otava, 2013
s. 461
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti