Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Vanhus ei ole saanut kalaa kahdeksaankymmeneenneljään päivään. Hänen seuranaan ollut poika käsketään kalastamaan toiseen veneeseen, jotta hän saisi saalista. Vanhus joutuu nyt kalastamaan yksin, mutta hänen toivonsa elää yhä. Hän ajattelee ettei epäonni voi jatkua ikuisesti ja sinnikkäällä yrittämisellä kalaa kyllä tulee lähiaikoina. Hän vannoo itselleen saavansa todella ison kalan ja todistavansa kaikille, että ei ole toivoton tapaus.

Ernest Hemingway on kirjailija jolta luin vasta nyt ensimmäisen kirjan, vaikka hän on erittäin tunnettu. Vanhus ja meri on ollut pidempään lukulistalla, mutta nyt törmäsin siihen vanhempieni kirjahyllyä tutkiessani ja yllätyin... olen nimittäin aina kuvitellut kirjan paljon pidemmäksi mitä se todellisuudessa oli. Olen vain satunnaisesti kuullut joiltakin tuttavilta valitusta siitä, että kokonainen kirja kertoo vain yhdestä kalareissusta, mutta nyt kun itse näin kirjan ajattelin, että eihän näin lyhyeen kirjaan varmaan muuta mahtuisikaan.

Niimpä tartuin heti kirjaan ja nopeastihan se olikin luettu, vaikka kirjan tyyli onkin sellainen, että lukutahti hidastuu ja lukemaansa alkaa miettiä aika paljon jo kirjan edetessä. Kirjan voi lukea vain tarinana, mutta jos sitä alkaa miettiä tarkemmin siitä voi löytää monenlaisia opetuksia ja varmasti eri lukija voi sen tulkita täysin erillä tavalla.

Vanhuksen ja meren perusteella Hemingway on mielestäni loistava kirjoittaja. Yksinkertaisesta aiheesta tulee kaunis ja monipuolinen tarina. Vaikka kirja onkin jo vähän vanhempi ei kirjoitustyyli vaikuta liian vanhalta. Vanhuksen mietteitä unohtuu helposti lukemaan kerralla koko kirjan ajaksi, joten suosittelen varaamaan aikaa lukemiseen niin ettei kokoajan tarvitse keskeyttää.

Vanhus ja meri oli mielestäni kaunis kirja, mutta surullinen. Onko muut kirjan lukeneet kokeneet tämän surullisena?


Vanhus ja meri, The Old Man and The Sea, 1952)
Tammi
Suom. Tauno Tainio
s. 133