Serkukset Tuire ja Laura lentelevät ympäri maailmaa vapaina, asettumattaan aloilleen. Heidän yhteyden pitonsa tapahtuu suurimmaksi osaksi kirjein ja kortein. Yhtenä päivänä Tuire saa Lauralta kasan kirjeitä jotka pistävät hänet miettimään onko Lauralla kaikki hyvin. Laura kertoo myös rakastuneensa korviaan myöten. Tuire kysyy perheeltään mitä mieltä he ovat asiasta, mutta saa vastaukseksi vain tokaisuja, että tuollainen Laura aina on.
Tuirea kuitenkin epäilyttää joten hän päättää lähteä Suomeen tarkistamaan asian. Suomeen päästyään Tuire huomaa, että Laura on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tuire alkaa keräämään johtolankoja ja selvittämään serkkunsa kohtaloa.
Luin Kulkurilinnut tälläisestä Rakasta minua kirjasta, jossa on kolme Tuija Lehtisen kirjaa. Juoni on samantapainen kuin Katri Mannisen Loma Losissa kirjassa, mutta kuitenkin hyvin erilainen. Kummassakin etsitään liikkuvaista kadoksissa olevaa ystävää.
Kulkurilinut on hyvin rauhallinen kirja, vauhdikkaita kohtauksia ei tainnut olla tai ei ainakaan muistu yhtäkään mieleen. Kirjaa lukiessa tuli todella mukava fiilis, vaikkei tapahtumat olleetkaan mitenkään huisia. Fiiliksen aiheutti luultavasti juuri rauhallinen kerronta ja mukavat henkilöhahmot. Hahmoja kirjassa oli monenlaisia, mikä olikin kirjan ainut monipuolisuuden tuoja. Tapahtumat eivät välttämättä olleet yksitoikkoisia, mutta itselleni tuli sellainen olo, kun oikein mikään tapahtuma ei erityisesti korostu tarinasta. Olihan kirjassa toki muutama kutkuttava tapahtuma.
Vaikka tämä esittely ei kuulosta paljoa siltä, että kirjasta olisin erityisemmin pitänyt, on tarkoitukseni lukea jatkossakin Tuija Lehtisen kirjoja. Koska minusta on mukava lukea välillä tämäntyylistä tekstiä, jossa ei tapahdu niin paljoa mitään täysin mahdottoman tuntuista, vaan asiat kuulostavat edes jotenkin jokapäiväiseltä ja uskottavalta. Onhan tämä tavallaan todella viihdyttävä kirja, vaikka onkin mielestäni hieman vaisu.
Erilaisia suhteita kirjasta löytyi monta mielenkiintoista. Niiden ympärillä juoni aika paljon pyörikin.
Kulkurilinnut
Otava, 1987
s.261
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti