torstai 28. helmikuuta 2013

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut


Kymmenen hyvin erinlaista toisilleen tuntematonta henkilöä saa kutsun Neekerisaarelle. Saaresta on puhuttu julkisuudessa hyvin paljon, joten kaikki vieraat ovat innoissaan lähdössä matkaan. Salaperäiset kutsut lähettänyt isäntä ei kuitenkaan ole saapunut saarelle ja vieraat ovat kummissaan.
Ruokailuhuoneen pöydälle on aseteltu kymmenen posliinipatsasta, jotka alkavat yksi kerrallaan katoamaan samaan tahtiin kuin vieraita kuolee. Vieraat ovat kauhuissaan ja epäilevät toisiaan. Heillä ei ole mahdollisuutta päästä pois saarelta ja ainoana vihjeenä tulevasta on lastenloru, jota murhaaja tuntuu seuraavan hyvin tarkkaan.

Eikä yksikään pelastunut oli hyvin erilainen kirja kuin odotin. Olen aiemmin lukenut vain yhden Christien kirjan: Vaarallinen talo ja odotin jotakin saman kaltaista. Tämä oli kuitenkin mielestäni jännittävämpi ja vauhdikkaampi. Ymmärrän miksi niin monet tästä pitävät. Tätä lukiessa saa jännittää alusta loppuun saakka syyllistä. Jännitävän kirjasta tekee tunne, ettei saarelta pääse pois ja että syyllinen voi olla kuka tahansa saareen asukkaista, tai joku ulkopuolinen henkilö.
Vaikka kirja onkin hieman vanhempi on se todella nopeaa ja helppoa luettavaa. Tietysti eroavaisuuksia nykyiseen hetkeen huomaa esimerkiksi palvelijoista joita saarelle on kutsuttu. Pidän itse kovasti tälläisestä vanhempaan aikaan sijoittuvasta tekstistä.
Paikkoja ei kuvailtu hirveämmin, muttei se ollut mielestäni tarpeenkaan, koska käsityksen saaresta pystyi muodostamaan todella vähäiselläkin kerronnalla. Henkilöistäkin kerrottiin kevyesti, mutta paremmin selvyyteen pääsi heidän ajatuksiensa kautta.
Kannattaa lukea minä ainakin tykkäsin todella paljon. :)


Eikä yksikään pelastunut, (And Then There Were None/Ten Little Niggers, 1939)
1.-4. painokset ilmestyivät nykyisellä nimellä
5.-22. painokset julkaistiin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa
WSOY, 1940
suom. Helka Varho
s.299
Päällys: Marjaana Virta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti