Hanna Velling: Pieni puoti Punavuoressa

 

Metti on jäänyt työttömäksi ja tuskailee vuokranmaksun ja muiden arkisten huolien parissa. Yllättäen Metti saa kuulla perivänsä lastenvaatteiden second hand -kaupan. Metti on hämmentynyt, mutta pikkuisen innoissaan. Tosin perhe ja ystävät eivät kannusta oman yrityksen pariin, ja Metti joutuu aloittamaan uuden vaiheen elämässään epäilevien katseiden alla. 

"Metti kierteli myyjältä toiselle ja silmäili tarjontaa. Lastenvaatteita myytiin eurolla tai kahdella, aikuisten vaatteistakaan harva pyysi paria kymppiä enempää. Kylmä fakta iski keskellä hellepäivää tajuntaan: nämä kaikki ihmiset olivat hänen kilpailijoitaan."s.106

Pieni puoti Punavuoressa on suloinen kurkistus oman yrityksen perustamiseen. Tarina on mukavan realistinen siinä mielessä, ettei se edes yritä väittää, että pienen kivijalkaliikkeen pitäminen olisi helppoa, vaan vaikeuksia kohdataan. Parasta kirjassa olikin kaikki puodissa vietetyt hetket, kuten rekkien järjestäminen, näyteikkunan suunnittelut ja muut puodin arkisiin asioihin liittyvät jutut, joita onneksi riitti. 

Metin mieskuviot ei sen sijaan juurikaan kiinnostaneet ja niitä olisi voinut olla vähemmänkin, sillä nyt tuntui siltä, että suunnilleen jokainen mies jonka Metti näki edes vilaukselta, saattoi olla se tuleva miesystävä. Ehkä ihan jokaisen kohtaamisen ei olisi tarvinnut sisältää flirttailua tai muuta kemiaa... Tai ylipäätään pohdintaa siitä, että tuota miestä en halua, tai tuon voisin haluta, etenkään kun kyse oli juuri tavatuista ihmisistä. 

Sen sijaan pidin kovasti Pavusta, joka ilahdutti värikkäällä persoonallaan. Harvemmin kirjoissa törmää nepsy-piirteitä omaaviin hahmoihin, joten plussaa siitä. Myös Metin äiti hedelmäsalaatteineen, oli vakuuttava. 

Pieni puoti Punavuoressa

Bazar, 2024

Kannen suunnittelu: Tiia Javanainen/Purotie design

s.254

Maija Kajanto: Sahramisyksy

 

Syksy saapuu Pyhävirralle tuoden jälleen uusia kuvioita Krissen elämään. Krisse on kotiutunut kylään hyvin ja hommia riittää. Jälleen hän kokeilee jotakin uutta, vaikka elämä on muutenkin kiireistä. Tommin kanssa menee myös mukavasti, mutta haluavatko he samoja asioita elämältä? Krissellä onkin jälleen paljon asioita läpikäytävänä, eikä tilannetta helpota pelko, jota kylässä aiheuttaa tuhopolttaja.

"Syyssade rummutti kattoa ja puhkoi Pyhäjärven pinnan täyteen renkaita. Krisse laittoi ruoan lautasille, kaatoi viiniä laseihin ja sytytti muutaman tuikun pikkuisella sohvapöydälle, jonka ääressä he mahtuisivat syömään."s.47

Sahramisyksy on Kahvila Koivu -sarjan kolmas osa.

Nyt kun kahvila ja hotelli on perustettu ja ne rullaavat ihan mukavasti, kunhan töitä jaksaa paiskia, on aika kirjassa keskittyä enenmmän muihin asioihin. Tällä kertaa keskitytään enemmän Krissen parisuhdeasioihin, sekä yleisesti Pyhävirtaa koskeviin asioihin. Toki edelleen myös Krissen työskentelyä kahvilalla ja hotellilla mahtuu mukaan. 

Sahramisyksy tarjoaa ihanan syksyisen hetken herkkuineen. Viihdyin jälleen tuttujen henkilöhahmojen arkisien ilojen ja surujen parissa. Tunnelma kirjassa oli tällä kertaa aika haikea, sillä Krisse on ehkä hieman ahdistunut tuttujen asioiden muuttumisesta. Tommin ja Krissen suhdepohdinnat tulevat aidosti esiin. Ihanaa, että kirjassa käsitellään suhdeasioita kummankin osapuolen kannalta ja ilman valtavaa draamailua sillä tavalla aikuisesti ja uskottavasti. 

Toisaalta pidin tästä vähiten muihin osiin verrattuna, sillä vaikka Tommin pohdintoja suhteesta ja elämästä tuotiin kirjaan, ne eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Sarja kun on muuten keskittynyt niin paljon Krissen töihin, etten ole oikein saanut otetta näiden kahden suhteesta, niin en kaivannut myöskään sen pohdintaa näin paljon, vaan olisin viettänyt nekin hetken mieluummin kahvila Koivussa. 

Sahramisyksy

WSOY, 2023

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.223

Lauren Conrad: Suolaista ja makeaa

 

Tosi-tv-tähti Jane Roberts on joutunut ystävänsä pettämäksi, ja nyt hän tuskailee, sillä työt tämän seurassa jatkuvat edelleen. Lehdet ja muu media haluaa kaivella kaiken heidän riidastaan, ja sehän sopii sarjan tuottajalle, joka saa ilmaista mainosta. 

"Jane veti syvään henkeä, asetteli kestohymyn kasvoilleen ja yritti pysyä kasassa. Tietysti PopTV oli pitänyt huolen, että punaisella matolla oli runsaasti median edustajia L.A. Candyn toisen kauden avajaisjuhlissa."s.10

Suolaista ja makeaa on kolmas osa L.A. Candy -trilogiasta.

Tämä päätösosa on odotellut neljä vuotta hyllyssäni, joten hyllynlämmittäjähaasteen kautta se päätyi viimein luettavaksi. Tosin, tämän olisi voinut jättää mainiosti lukemattakin. 

Olen aiemmista osista keksinyt ihan hyvääkin sanottavaa, ja joo edelleen tässäkin oli ihan kiva kurkistus tosi-tv-tähtien työn kulisseihin, mutta se oli sitä vanhan kertaamista, joka tiedetään jo aiempien osien perusteella. Muuten tämä olikin köykäistä draamaa, salaisuuksia, ilkeitä ihmisiä ja suhdekoukeroita, jotka eivät nyt jaksaneet innostaa yhtään.

Kamalinta oli kirjan kieli, josta en pitänyt aiemminkaan, mutta joka ärsytti tällä kertaa erityisen paljon. Kuinka monta kertaa kirjan hahmot voivatkaan sanoa "Eh...","Eeh...","Eeem...","Yh..." yhden kirjan aikana? Ilmeisesti aivan liian monta kertaa. 

Suolaista ja makeaa, (Sugar and Spice, 2010)

Readme.fi, 2012

Suom. Laura Haavisto

s.257 

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Keskiyön kruunu

 

Celeana Sardothien on voittanut kamppailun, jonka pääpalkintona on paikka Kuninkaan miekkana. Eli nyt Celeana on kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja, palvelija, joka heilauttaa miekkaansa juuri sinne, minne kuningas käskee. Mutta siihen Celeana ei mukisematta taivu. Salaa hän juonittelee monenlaista. Hänen salailuaan ja omia projekteja vaikeuttaa rakkaus. Hän välittää niin kruununprinssi Dorianista, kuin kuninkaallisen vartioston kapteenista, Chaolista. Ja entäs sitten prinsessa Nehemia, josta on myös tullut niin läheinen.

"Celeana toivoi silti, että olisi kesä, sillä hänen jäänsininen pukunsa helma kastui litimäräksi vetisillä kaduilla ja oli niin kylmä, ettei edes valkoinen turkisviitta pitänyt vilua loitolla."s.65

Keskiyön kruunu on toinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.

Ensimmäisen osan lukemisesta hurahti aivan liian pitkä aika ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan, mutta nyt viimein jatkoin sarjan parissa. Tämä toinen osa innostikin huomattavasti enemmän kuin ensimmäinen. 

Celeana on hauska yhdistelmä sellaista murjottavaa, helposti suuttuvaa teiniä ja super lahjakasta salamurhaaja toimintasankaria. Ehkä ei mikään maailman uskottavin yhdistelmä, mutta toimii silti. 

Kirjan alkupuoli eteni hyvin rauhallisesti, vaikka monenlaista tapahtuikin. Kuvailevaa tekstiä riittää ja kirjassa onkin paljon upeaa pukuloistoa, josta nautin suuresti. Suurin osa kirjasta tuntui kuitenkin olevan sellaista kevyttä kolmiodraamaan tapaista ja muuta suhdekiemuraa ja tunteiden kuvailua. oikeastaan vasta kirjan loppupuolella innostuin kunnolla kirjasta kun toimintapuolikin pääsi todella käyntiin ja edessä oli hurjia käänteitä, verisiä taisteluja ja kammottavia tapahtumia, sekä jatkon kannalta kiinnostavien salaisuuksien paljastumisia. 

keskiyön kruunu, (Crown of Midnight, 2013)

Gummerus, 2018

Suom. Sarianna Silvonen

s.453

Mari Jungstedt: Suljettu huone

 

Gotlannissa järjestetään kierroksia tippukiviluolassa. Tällaiselle opastetulle kierrokselle osallistuu nainen, joka ei selviä luolasta pois elossa. Hänet löydetään vasta seuraavana aamuna surmattuna.

Anders Knutas kollegoineen tutkii tapausta. Karin on joutunut jäämään äitiyslomalle, mutta lapsen syntymän odottelu toimettomana ei huvita, niinpä hänkin tekee hieman tutkimuksia, ja saattaakin löytää jotakin kiinnostavaa menneisyydestä.

"Mutta nyt hän ei voinut olla lumoutumatta ympäristöstä: katon tippukivistä, jotka olivat tuhansia vuosia vanhoja, fossiileista ja niistä, joita kutsuttiin valuviksi kiviksi, seiniä ja kattoja myötäilevistä polveilevan pitkistä, kellanvalkoisista kivilaskoksista. Osa niistä näytti kivettyneiltä vesiputouksilta."s.34

Suljettu huone on seitsemästoista osa Gotlanti -dekkarisarjasta.

Suljettu huone tarjoaa luolia, murhia ja suhdedraamaa tiiviissä ja nopealukuisessa paketissa. 

Tällä kertaa tuntui siltä, ettei mihinkään asiaan keskitytty kunnolla. Murhaajan päähän yritettiin jälleen päästä tuttuun tapaan hänen ajatuksiaan kertomalla, mutta dekkarijuoni oli melkoisen löyhä tässä osassa. Vähän liikaa onnekkaita sattumia ja heppoisia motiiveja. 

Kuitenkin Knutaksen ja muiden tuttujen hahmojen kuulumisiin on aina mukava palata. Näin pitkässä sarjassa he todella ovat jo tuttuja lukijalleen. Karinin ja Knutaksen kuulumiset olivatkin taas kirjan parhautta, ja niitä oli mukava seurata. Toimittaja Johan sai myös osansa, mutta se tuntui taas sellaiselta pikapikaa kirjoitetulta väkisin väännetyltä juonikuviolta, jolla ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. 

Ei siis todellakaan sarjan parhaimmasta päästä tämä osa, mutta sellaista kevyttä ja mukavaa luettavaa kuitenkin.

Suljettu huone, (Det Slutna rummet, 2023)

Otava, 2023

Suom. Petri Stenman

s.287

Karin Erlandsson: Vuorikiipeilijä

 

Miranda, Sirkka ja Lydia ovat selvinneet pohjoisen satamakaupungin koettelemuksista, mutta vaara ei ole vielä ohi. Ilkeällä Iberiksellä on edelleen silmäterä, ja se on saatava häneltä pois, ennen kuin hän keksii jotakin uutta hirvittävää. Niinpä kolmikko lähtee itäisille  vuorille, joiden kylmät kiviset puitteet eivät ole etenkään Sirkalle mieleen. 

"-Vuorilla kaikki on rumempaa. Kaivokset ovat pimeitä, ja kapeilla käytävillä vain soihdut antavat valoa. Siellä unohtaa, millaista on hengittää raitista ilmaa. Kaikkialta löytyy venettäkin isompia hopeakimpaleita, mutta ei se riitä, vuoren sisällä mikään ei riitä."s.11

Vuorikiipeilijä on kolmas osa Taru silmäterästä -sarjasta.

Vuorikiipeilijä vie tarinan itäiselle alueelle, vuorille. Tässä kirjasarjassa on kiinnostavaa päästä kurkistamaan näin suuresti toisistaan eroaviin miljöisiin. Kuten nyt kun siirryttiin upeista jylhistä metsistä karuihin vuoristoihin.

Vuorikiipeilijä on kauniisti kirjoitettu tarina, joka vie jännittävälle seikkailulle vuorikiipeilemään, sekä ahtautumaan mitä synkimpiin luoliin vuoren sisälle. Miranda, Lydia ja Sirkka on kolmikko, jonka seurassa tätä matkaa tekee mieluusti, sillä he kaikki ovat mukavan erilaisia. Lydian järkevyys, Sirkan leikkisyys ja Mirandan totisuus tasapainottavat toisiaan hyvin ja tekevät tarinasta kiinnostavan. 

Tämä kolmas osa oli yksi sarjan parhaista, vaikka en olisi uskonut, sillä vuoristo nyt ei ole miljöönä itselleni se kaikkein kiinnostavin, ja ahtaat luolat tuntuivat hyvinkin ahdistavalta paikalta. Vuoristostakin oli kuitenkin saatu todella kiinnostava paikka aikaiseksi kaikkine omine erikoisuuksineen. Tässä mielestäni kaikki päähenkilöt pääsivät myös loistamaan, tunnelma oli koukuttava ja juoni eteni mukavasti. 

Pidin kovasti siitä, että parantajan työtä ja kaikenlaista yrttien ja lääkeaineiden keräilyä kuvailtiin runsaasti karusta miljööstä huolimatta. Tämä oli kyllä myös surullisin osa, sillä kirjan loppupuolella tapahtui monta hirvittävää juonenkäännettä, joiden en olisi uskonut tapahtuvan. Iloista meininkiä ei siis juuri ole tiedossa tätä kirjaa lukiessa.

Vuorikiipeilijä, (Bergsklättraren. 2019)

Kustantamo S&S, 2019

Suom. Tuula Kojo

Kansi: Sami Saramäki

s.251

Stephanie Garber: Finale

 

Tella ja Scarlett ovat jo selvinneet monista koettelemuksista, mutta suurimmat taitavat silti olla vasta edessä. Kohtalot ovat vapautuneet korttipakasta ja kulkevat vapaina, tuhoja tehden. Keisarikunnan tulevaisuus on siis vaakalaudalla, ja nähtävästi on Tellan ja Scarlettin tehtävä puuttua tilanteeseen. On myös aika tehdä päätöksiä sydämenasioissa. Voiko kumpikaan luottaa rakastamaansa henkilöön? 

"Unet maistuivat musteelta, vereltä ja onnettomalta rakkaudelta."s.309

Finale on Caraval -trilogian päätösosa.

Tämä trilogia on ollut alusta alkaen upea, eikä tämä päätös jää aiempien osien varjoon. Itse asiassa, jos mahdollista, tämä on vielä huikeampi. Minun makuuni tämä on täydellinen. 

Finale on täynnä taikuutta, tuoksuja, pakahduttavia tunteita, värejä, vaarallisia houkutuksia, jännitystä ja kauniita sanoja. Caravalin maailmasta ei haluaisi poistua ja tuntuikin aika surulliselta kun kirja loppui. Onneksi Caravalin maailmaan pääsee vielä palaamaan Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian kautta. 

Tällä kertaa kumpainenkin siskoksista saa suuren roolin, ja siinä samalla heidän ihastuksensa. Tunteita ja draamaa siis riittää rakkausrintamalla. Minusta ehdottomasti parasta oli edelleen Tellan suhdekiemurat. Ne ovat niin paljon tulisempia kuin Scarlettin. En voi sanoa, että jack olisi mitenkään mukava tyyppi, mutta huh, miten hänen tempauksensa tuovat kyllä mielenkiintoa asioihin. 

Itse juoni on myös täyttä timanttia. Kauniisti kirjoitettu tarina luo jälleen eteen upeat puitteet joissa tapahtuu niin järisyttäviä käänteitä, että tätä luki suunnilleen silmät pyöreinä koko ajan. Toinen toistaan jännempiä paljastuksia ja dramaattisia käänteitä löytyy läpi kirjan. Tämä kirja, ja koko trilogia on niin upean visuaalinen, että jos kaipaat satumaista taikamaailmaa täynnä yksityiskohtia suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. 

Finale, (Finale, 2019)

WSOY, 2019

Suom. Kaisa Kattelus

Kartta: Rhys Davies

s.403