Agatha Christie: Lordin kuolema

Hercule Poirot saa pyynnön näyttelijättäreltä, joka on naimisissa Lordi Edgwaren kanssa. Tämä haluaa avioeron miehestään ja pyytää Poirotia puhumaan miehen kanssa. Poirot suostuu, mutta yllättyy, kun Lordi suostuu pyyntöön vastaanpanematta. Pian Lordi löydetään kuitenkin murhattuna, ja lady Edgware on pääepäilty, sillä tämä on tehnyt monelle selväksi haluavansa miehestään eroon keinolla millä hyvänsä. Poirot alkaa selvittää kiinnostavaa murhaa yhdessä kapteeni Hastingsin ja tarkastaja Jappin kanssa.

kirjan kertoja on kapteeni Hastings, joka kirjoittaa tapauksen omasta näkökulmastaan tapuksen selvittyä. Tämä kirjoitustapa tuokin kirjaan hauskuutta, kun Hastings ei aina aivan ymmärrä tuota omalaatuista, mutta teräväjärkistä Poirotia. Hän pystyy vain arvailemaan, mitä Poirotilla milloinkin on mielessään.

Tuttuun Christie tyyliin kirjasta löytyy selvät epäillyt, joista lukija voi alkaa arvuuttelemaan, ja pohtimaan kuka murhaaja on. Vauhdilla alkaa myös paljastumaan uusia johtolankoja, kun Poirotin pienet harmaat aivosolut tekevät tehtäväänsä.

Poirotin itserakas ja hauska olemus yhdistettynä jännittävään ja ennalta-arvaamattomaan juoneen takasivat taas hyvän kirjan, joka Lordin kuolema on.


Lordin kuolema, (Lord Edgware Dies, 1933)
WSOY, 1953
Suom. Eila Pennanen
s. 314

Scott Phillips: Jäätävää satoa

On jouluaatto vuonna 1979. Charles Arglist on asianajaja, jolla on noin 9 tuntia aikaa kulutettavanaan kotikaupungissaan, ennen kuin hänen täytyy lähteä sieltä lopullisesti, sillä hän on kavaltanut pomoltaan suuren määrän rahaa. Charles kiertää strippibaareja ja kaikenmaailman hämäräliikkeitä ja tapaa ystäviään ja tuttaviaan. Odottavan aika on pitkä, eikä se suju ilman ongelmia.

Kirja lähti kirpparilta mukaan hienon kannen takia, ja se olikin mukavaa vaihtelua, sillä tämän tyylisiä kirjoja en olekaan tainnut pahemmin lukea. Jäätävää satoa on lyhyt kirja, mutta tapahtumia ja vauhtia riittää alusta loppuun. Charles ja hänen ystävänsä ovat kovaksi keitettyjä liikemiehiä, jotka eivät pelkää laittaa porukkaa kylmäksi, jos he tulevat suunnitelmien tielle. Itse kuvailisin suurinta osaa hahmoista surkimuksisksi, sillä he eivät olleet kovin rakastettavia ihmisiä.

Jouluaaton tunnelma ei ole kovin jouluinen näiden hahmojen kanssa kulkiessa, mutta talvinen kyllä, ja lumimyrskyn tunnelmiin pääsi hyvin ajatuksissaan, näin kesälläkin.

Vaikka kirja oli hyvä, ei tälläiset "Kovaksi keitetyt dekkarit" ole minun suosikkejani, joten taitaa riittää, että näitä lukee jos sattuu vastaan tulemaan todella mielenkiintoisen näköinen kappale, niin kuin tämä.


Jäätävää satoa, (The Ice Harvest, 2000)
Arktinen Banaani, 2009
Suom. Pasi Punnonen
s. 221
Kannen maalaukset: Ossi Hiekkala

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Summer Maple, eli Suvi Vaahtera on maailmankuulu rocktähti. Pikkukaupungista Suomesta maailmalle päässyt Suvi on kummankin kirjan kertojan ajatuksissa. Kertojina toimivat Suvin entinen poikaystävä Antti, joka ei ole päässyt yli suhteen päättymisestä, sekä Suvin äiti Leena.

Anna minun rakastaa enemmän ei kolahtanut minuun ollenkaan. Pidin luvuista, joissa kertojana toimi Leena, mutta ikävä kyllä nämä kohdat olivat aika harvassa. Nämä luvut olivat hyviä, koska ne poikkesivat muusta kirjasta ja keskittyivät myös Leenan omaan elämään, sekä hänen mieheensä, Suvin isään Ristoon, eikä palkästään Suviin. Suvi ja Antti olivat suurin syy siihen miksi en kirjasta pitänyt, sillä he eivät vain hahmoina olleet mielestäni kiinnostavia, ja koska melkein koko kirja kertoi heistä, on helppo päätellä, ettei lukeminen koukuttanut.

Vasta kirjan lopussa alkoi heräämään mielenkiinto tarinaa kohtaan, mutta sitä ennen kirja oli mielestäni aika paikoillaan junnaavaa, eikä erityisen mielenkiintoista luettavaa. Antin Rakkaus Suvia kohtaan kävi hyvin selväksi jo alkumetreillä, enkä itse olisi ainakaan tarvinnut näin pitkää kirjaa tämän rakkauden esiintuomiseen.

Minua ärsytti välillä suunnattomasti, kun en tiennyt luvun alkaessa hetkeen edes kumpi kertojista oli äänessä, johtuiko se sitten keskittymisen puutteesta, vai mistä, sitä en tiedä. Asia selvisi aina kuitenkin melko pian, mutta ärsyttävää se oli silti.

Musiikki oli suuressa osassa kirjaa, joten jos musiikki aiheet kiinnostavat, voi tämä kirja olla sopivaa luettavaa. Rocktähden elämään tutustuttiin aika laajasti ja kiertueillekin päästiin. Aitoudesta en tiedä, kun en ole koskaan kiertueella ollut.


Anna minun rakastaa enemmän, 2005
Otava,2016
Ilmestyi ensimmäisen kerran Teoksen julkaisemana, 2005
s. 398

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Amaia Salazar on ylikonstaapeli, joka saa hoidettavakseen vaativan tehtävän. Hänen lapsuuden kotiseudulla tapahtuu murha. Teinitytön ruumis löydetään Navarran ikimetsästä, Baztanjoelta. Amaia laitetaan tehtävän johtoon ja hän majoittuu kotikyläänsä sukulaisten luo tutkinnan ajaksi. Tutkinta itsessään on jo valtavan raskas taakka, raakuutensa vuoksi. Amaia joutuu kuitenkin myös kohtaamaan unohdetut muistot lapsuudesta, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Sisarusten kanssa ei ole helppoa, eikä jokainen kollegakaan ole tyytyväinen Amaian valinnasta tutkinnan johtoon.

Näkymätön vartija on ensimmäinen osa Baskimaan murhat -trilogiasta.
Baskimaahan sijoittuva dekkari sai mielenkiinnon heräämään, sillä minulle ei tule yhtään lukemaani kirjaa mieleen, joka olisi sijoittunut kyseiselle seudulle. Espanjaan sijoittuva kirjallisuus kiinnostaa minua muutenkin.

Baskimaan kansantarinat, kyläläisten uskomukset, ja maisemat jotka saavat mielikuvituksen lentämään, saavat näkymättömän vartijan hyvin erottumaan nykyisestä valtavasta dekkarimäärästä.
Lukija voi itse kirjaa lukiessaan päättää mihin uskoo. Onko kyläläisten näkemät olennot oikeita, vai vain unenpuutteen tai stressin aiheuttamia kuvitelmia.

Näkymättömän vartijan juoni oli synkkä, niin kuin Baskimaan helmikuinen sääkin. Nuorten tyttöjen murhat, yhdistettynä Amaian pelottaviin muistoihin ja taruolentoihin, luovat kokonaisuuden, joka ei ole ehkä paras vaihtoehto hauskaa ja kevyttä luettavavaa etsiville, mutta minä pidin kokonaisuudesta.


Näkymätön vartija, (El guardián invisible, 2013)
Gummerus, 2015
Suom. Sari Selander
s.471
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Eppu Nuotio: Onnellinen loppu

Annukka Lehmus on päässyt Varkaudesta Helsinkiin, vaikka Varkaus ei välttämättä tunnu lähtevän Annukasta. Elämä on kulkenut paljon eteenpäin Varkaudessa vietettyjen vuosien jälkeen, mutta edelleen vanhat muistot tunkevat uniin ja ajatuksiin, vaikka niitä ei kaivata. Annukka käy töissä ja pärjää elämässään aivan normaalisti, mutta sitten sairaalasta soitetaan ja hän saa kuulla olevansa vanhan naisen läheisimmäksi omaiseksi merkitty henkilö.

Onnellinen loppu on Annukka Lehmuksesta kertovan trilogian viimeinen osa. Kirja oli mielestäni hyvä, mutta hieman irrallisen tuntuinen muihin osiin verrattuna. Annukka oli toki muuttunut todella paljon hahmona, joka ei ihmetytä, kun ikää oli kertynyt ja siirryttiin lapsen ja teinin elämästä, aikuisten maailmaan, mutta silti. Kirjassa heräteltiin vielä viimeisen kerran Varkauden aikaisia muistoja unien kautta, mutta en saanut ainakaan niistä ajoista enää mitään uutta irti.

Kiinnostavaa oli kuulla mitä Annukalle kuului aikuisena ja miten hänellä pyyhki elämässään. Myös Annukan vanhemmat esiintyivät kirjassa, vaikkakin aika nopeasti. Heidän vanhuuden päivänsä olivat aikalailla erilaiset, kuin ajattelin, mutta se ei ollut mitenkään huono asia, oli vain aluksi vaikea kuvitella heidät sellaisiksi. Onnellinen loppu oli kirjoitettu aikaisempien osien tapaan hyvin kulkevalla kirjoitustyylillä ja kirja eteni nopeasti.

Loppujenlopuksi Onnellinen loppu oli mielestäni sarjan huonoin osa, vaikka huono ei ollutkaan. Kirja ei kuitenkaan tuntunut olevan mieleenpainuva, niin kuin muut Eppu Nuotiolta lukemani kirjat.

Lue myös: Peiton paikka, ja Neitsytmatka.


Onnellinen loppu
Otava, 2005
s. 240
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Eppu Nuotio: Neitsytmatka

Annukka Lehmus viettää teinivuosiaan Varkaudessa. Eletään 70-luvun loppua ja Annukka tajuaa haluavansa kauas pois Varkauden paperitehtaan ja isänsä varjosta. Lapsen viattomuus on poissa ja Annukka testaa rajojaan. Ilkeät teinien kommentit sinkoilevat ystävysten Annukan ja naapurin Sinikan välillä. Perheen piilotetut salaisuudet alkavat valjeta Annukalle ja viha isää kohtaan suurenee.

Neitsytmatka on Annukka Lehmuksesta kertovan trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan salaisuudet alkavat paljastua enemmän ja suurempina, vaikka edelleenkin lukijalle jää tilaa tehdä omia johtopäätöksiään tapahtumista.

Neitsytmatka oli mielestäni parempi, kuin ensimmäinen osa Peiton paikka. Juoneen pääsi heti mukaan, koska henkilöihin oli saanut jo tutustua Peiton paikassa. Luvut olivat lyhyitä ja vauhdikkaita. Kevyt kirjoitustyyli ja vauhdikkuus tasapainottivat kirjan vakavia ja surullisia aiheita, eikä asioita jääty selitttelemään liian pitkäksi aikaa. Tarina kulki omalla painollaan ja minusta kaikki oli tasapainossa. Luin kirjaa vauhdikkaasti, sillä tarina vei mukanaan alusta asti.

Hahmot muuttuivat valtavasti ensimmäisen ja toisen osan välillä, mikä tietysti oli vain hyvä asia, sillä he varttuivat. perheen isästä, joka oli ensimmäisessä osassa isä, joka teki kaiken tyttärensä eteen, kuoriutui nyt mies, joka erkaantui tyttärestään, ja jonka kaksoiselämä alkoi paljastua vauhdilla. Äidin pahaan oloon päästin syvemmälle ja Annukka itse muuttui tietysti eniten, sillä han kasvoi lapsesta nuoreksi kapinalliseksi naiseksi.

Lue myös: Peiton paikka.


Neitsytmatka
Otava, 2004
s. 256
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Marian Keyes: Vielä on toivoa

Tara, Katherine ja Fintan ovat Irlannin pikkukylästä Knockavoystä Lontooseen muuttaneet parhaat kaverukset. Tara asuu poikaystävänsä kanssa, joka ilkeilee ja sanoo asiat aina ikävän suoraan. Tara ei kuitenkaan halua luopua miehestään, sillä hänhän voisi joutua vanhaksipiiaksi ja elää elämänsä ilman miestä ollenkaan ja sellainenhan ei käy päinsä.
Katherine taas on kylmettänyt itsensä täysin kaikelta rakkaudelta ja ostaa kauniit vaatteensa vain itseään varten. Hän elää säntillistä elämää ja haluaa päättää asioistaan itse. Miehet eivät sitä vain tunnu ymmärtävän, vaan jatkavat piiritystään.
Fintan on komea, hauska ja naisten harmiksi homo. Hän on löytänyt elämänsä rakkauden ja kaikki tuntuu muutenkin sujuvan hyvin, kunnes hän kuulee sairastuneensa vakavasti.

Syötävän herkullisen näköisen kannen takia tämä kirja valikoitui kirjakaupasta mukaan, eikä sisällössäkään ole valittamista. Vaikka kirja on aika helppoa viihdettä, löytyy sisällöstä paljon syvällistä asiaa, eikä tarina missään tapauksessa ole liian kevyttä. Juoni on minusta aika ennalta-arvattava, mutta kyllä minä ainakin jännitin silti miten kaikkien käy.

Kirjassa seurataan Taran, Katherinen, sekä Lorcanin näkökulmasta tarinaa, mikä hiukan ihmetytti, sillä esimerkiksi Fintan ei itse päässyt pahemmin ääneen, eikä tarinaa kerrottu lainkaan hänen kauttaan. Tosin Lorcanin kautta kerrottu tarina toi kirjaan jännitystä, kun ei osannut yhtään arvata, miksi ja miten koko ihminen edes liittyi kirjaan, ennen aika loppupään paljastusta.

Hahmoiksi oli valikoitu kivan erilaisia ihmisiä, mikä teki kirjasta monipuolista luettavaa. Oma suosikkini oli Tara, joka oli aika tavallinen ihminen, ilman suurempaa draamaa. Keyes sai silti luotua Tarasta mielenkiintoisen hahmon omine pikkuvikoineen.

Lue myös: Naura, Claire, naura.


Vielä on toivoa, (Last Chance Saloon, 1999)
Tammi, 2003
Suom. Liisa Laaksonen
Kansi: Markko Taina
s. 481