Mainos/kirja saatu kirjailijalta.
Ajuma pakenee veljensä kanssa Keniasta kun heidän kotikylänsä tuhotaan. He odottavat tuolta Pohjoiselta turvapaikaltaan paljon. Paratiisin kuva silmissään he kestävät raskaan matkan. Perille päästyään he saavat huomata, ettei uusi koti olekaan se mielikuvan turvallinen paikka, jossa aloittaa alusta. Heiltä kielletään lähes kaikki. Raskaat päivät seuraavat toisiaan, mutta Ajuma yrittää pitää toivoa yllä.
"Paastopäivänä saimme vain vettä. Se muistutti meitä siitä, kuinka hyvin asiamme olivat. Olisin kyllä muistanut ilmankin, että tavallisesti saimme kolme puuroannosta päivässä ja lihasoppaa sunnuntaisin."s.99
Tatu Kokon Minä, Ajuma aloittaa Pohjola 2056 -dystopiatrilogian.
Kirja on dystopiatarina tulevaisuuden Suomesta, jossa kantaväestönä itseään pitävät ihmiset ovat ottaneet vallan ja alistaneet muut, kuten suomenruotsalaiset tarkkaan vartioiduksi työvoimaksi, joilla ei ole mitään oikeuksia.
Kirjan dystooppinen maailma avautuu hiljalleen lukijalle kirjan edetessä. Asioita selviää vain sen verran mitä Ajuma pystyy työnsä ohella kuulemaan tai näkemään. Niinpä lukijalle jää epäselväksi mitä kuohuntaa tuon maailman kulisseissa oikeastaan tapahtuu, sillä saamme vain pienen pieniä maistiaisia ja vihjailuja. Selväksi kuitenkin käy, että jotain suurta on tapahtumassa. Siitä saamme ehkä kuulla lisää tulevissa osissa. Ainakin tämä osa jätti jälkeensä liudan kysymyksiä.
Ajuma on hyvin rakennettu hahmo, jossa on särmää. Kenian juuret pysyvät hänen mukanaan läpi kirjan, vaikka niitä yritetään kovasti kitkeä pois. Pienet yksityiskohdat menneisyydestä tuovat juoneen ja Ajuman hahmoon syvyyttä.
Kirjan maailma on julma ja ajatuksia herättävä. Kamalia asioita tapahtuu tasaiseen tahtiin. Kantaväestön ja heidän "orjiensa" olojen eroavaisuuksia korostetaan, eikä tämä kaikki todellakaan ole helpointa luettavaa vaikeiden aiheidensa takia. Suurimmaksi osaksi juoni etenee rauhallisesti kuvaillen Ajuman elämää uudessa maassa. Siinä sitä kuvailtavaa riittääkin, eikä tylsää hetkeä tule, vaikka juonenkäänteet keskittyvätkin lähinnä Ajuman arkeen ja vasta aivan kirjan lopussa saa isomman vihjeen siitä mitä on meneillään isommassa mittakaavassa.
Tämä on oikein sujuva dystopia. Harmikseni kirja on minulle dystopiaa aivan kansiaan myöten, sillä en toivo näkeväni näitä "kannen suunnittelussa on hyödynnetty tekoälyä" -merkintöjä etenkään kotimaisissa kirjoissa. En sen tarkemmin tiedä, mihin ja miksi sitä on käytetty, mutta tällaiset merkinnät saattavat vaikuttaa jopa omaan ostopäätökseen kirjakaupassa.
Minä, Ajuma
ICASOS, 2026
Kansi: T.P. Kekäläinen (Kannen suunnittelussa hyödynnetty tekoälyä)
s.288
