Nantucketin saarella sijaitsevaan upeaan sukukartanoon kerääntyy joka vuosi kesänviettoon Wheelwrightien sukua. Perheen iäkäs isoäiti asuu kartanossa ympäri vuoden seuranaan Charlotte, lapsenlapsi, jota kaikki pitävät isöäidin suosikkina.
Charlotte on perustanut kartanon maille kauppapuutarhan, joka on viimein suuren uurastuksen jälkeen alkanut tuottamaan muutaman roposen. Näistä roposista muu suku kadehtuu ja alkaa vaatia omaa osaansa, vaikka heillä rahaa riittää muutenkin. On siis aika pitää palavereja, ja käsitellä suvun raha-asioita.
Monella kartanoon palaavalla sukulaisella on huolia ja murheita kannettavaan, eikä kesästä tule helppo kun asioita aletaan kaivella.
"Puutarhanhoito tuntuikin olevan loputtoman täynnä läksyjä, jotka oli opittava omakohtaisen kokemuksen kautta, ei pänttäämällä ja ulkoa opettelemalla."s.14
Charlotten puutarha tarttui kirpparilta mukaani kauniin nimensä ja kantensa ansiosta. Aloinkin lukea kirjaa innolla, sillä aihe kuulosti täydelliseltä. Takakansikin lupailee lämminhenkistä lukuromaania. Tämän kirjan kanssa jouduin kuitenkin pettymään.
Tarinaa kerrotaan kolmen sukuun kuuluvan naisen kautta. Charlotte, Charlotten äiti Helen, sekä Nonnaksi kutsuttu isoäiti pääsevät kukin vuorollaan ääneen kertomaan tarinaansa, sekä tuntojaan elämästään tiukassa suvussa.
Toivoin kirjalta runsaasti puutarhaelämää, sekä sellaista lämminhenkistä perhedraamaa, mutta sain kasan koppavia pankkiireja, toisten epäonnistumista innolla odottavia ihmisiä, kateutta, tiukkapipoisuutta ja kapeakatseisuutta. Kirja oli vähällä jäädä kesken useaan kertaan, mutta jatkoin sinnikkäästi loppuun. Pienet hetken Charlotten puutarhassa, sekä Nonnan menneisyyden muistelut saivat jatkamaan.
Charlotten puutarha, (Summer house, 2009)
Karisto, 2011
Suom. Auli Hurme-Keränen
s.381
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti