Rikoskomisario Viktor Suominen on rauhoittumassa joulun viettoon. Ei seuraa, ei velvollisuuksia, vain televisio ja glögiä. Nämä suunnitelmat muuttuvat kuitenkin nopeasti kun Viktor saa epämääräisen puhelun. Etäisesti tuttu Pauli Frantsila kutsuu hänet maalle joulunviettoon. Matkalla selviää, ettei kutsu ole aivan viaton, sillä Pauli epäilee isänsä kuolemasta löytyvän jotakin epäilyttävää. Nythän on loistava aika tutkia asiaa ja selvittää mahdollinen syyllinen, kun perhe kokoontuu yhteen. Tunnelma onkin melkoisen kireä, ja pieni uteliaisuus herää Viktorissa.
"Jouluna koko televisioväki oli yhtä suurta perhettä katselijoiden kanssa, kuuluttajat ja jopa uutistenlukijatkin tuntuivat silloin kovin läheisiltä, melkein kuin omilta sukulaisilta. Tietysti se oli hiukan lapsellista mutta mitä siitä, se oli mukavaa."s.9
Joulu Toijalan takana on kevyt ja nopealukuinen salapoliisiromaani 60-luvulta.
Aika suurelta osalta kirjan tarina kulkee dialogien kautta, mutta mahtuu mukaan myös tarkkaan valittua ja napakkaa miljöön ja ajatusten kuvailua. Joulun tunnelmaa löytyy varsinkin kirjan alkupuolelta, mutta sitten keskitytään enemmän ihmissuhdedraamaan.
Minä viihdyin kirjan parissa, ja sain yllättyäkin, vaikka jotakin erikoista kirjan lopulta osasin odottaa. Lukeehan kirjan takakannessakin: "tunnettuja ovat hänen yllätysloppunsa, joita lukijan on mahdoton ennalta aavistaa." Olen myös lukenut Yliruusilta aiemmin Rikosetsivän vapaapäivän, jonka loppu oli samaan tapaan hieman erikoisempi.
Joulu Toijalan takana
Gummerus, 1963
s.196
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti