Raparperin luokka aikoo järjestää kirpputorin kerätäkseen rahaa leirikoulua varten. Luokkaan kerätyt tavarat tuntuvat kuitenkin öiden aikana liikkuvan itsestään, sillä eihän koulussa kulje ihmisiä yöllä, vai kulkeeko sittenkin? Geoetsivät päättävät ottaa asiasta selvää, sillä aikaakin on kun yksi etsivistä ei halua lainkaan geokätköillä. Sekin asia kummastuttaa Raparperia.
"Tavaroita oli selvästi siirrelty. Lillin kahluuallas, johon Aurora oli aiemmin pinonnut kirjoja, oli nyt täynnä Nuutin tuomia tyynyjä. Kaiken päälle oli heitetty Panun tuoma viltti kuin pedatun sängyn päiväpeitoksi. Kahluualtaassa oli myös lehtiä."s.73
Geoetsivät ja koulun kummitus on Geoetsivät -sarjan kymmenes osa.
Kirja on helppolukuinen ja nopeatempoinen tarina nuorista, jotka harrastavat geokätköilyä. Tarina sopii kuitenkin hyvin myös niille, jotka eivät sitä harrasta, sillä suurimman roolin kirjasta saa mysteeri, jota nuoret selvittävät, sekä ihan tavalliset päähenkilöiden elämää mietityttävät asiat. Geokätköily on toki mukana, ja sitä esitellään kiinnostavasti. Kirja saattaakin houkutella uuden harrastuksen pariin.
Kirjassa ehtii tapahtua monenlaista, mutta nopean vauhdin takia mitään ei jäädä sen enempää käsittelemään. Suurin osa jutuista saa mielestäni kuitenkin tarpeeksi tilaa ja muodostavat toimivan kokonaisuusen. Yksi sivujuoni tosin jää jalkoihin ja tuntuu omaan makuuni liian kevyesti läpi käydyltä. Nimittäin juonikuvio, jossa pohditaan muiden mielipiteiden vaikutuksesta omaan harrastukseen ja tekemisiin.
Geoetsivät ja koulun kummitus
Karisto, 2019
Kuvitus: Jari Paananen
s.149
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti