maanantai 17. huhtikuuta 2023

Katherine Pancol: Mimmit 3

 

Gary ja Hortense lähtevät Eurooppaan, kumpikin omiin toimiinsa, Gary Skotlantiin ja Hortense Ranskaan. Hortense tekee valtavasti töitä, Gary sen sijaan kutsuu Galypson Skotlantiin. 
Stella on kyllästynyt isäänsä, jonka valta tuntuu ulottuvan aivan liian pitkälle ja pitävän kaikki otteessaan. 
"Hän hakkaa korkeita ruohoja raivatakseen itselleen tien. Nokkoset vihlaisevat reisiä, yöpaidan helma tarttuu karhunvatukoihin ja se täytyy irrottaa. Adrian on tullut, on tullut. Tänä iltana he nukkuvat yhdessä, hallitsevat aikaa, täyttävät sen, moninkertaistavat sen."s.128
Mimmit 3 on nimensä mukaisesti Mimmit -trilogian kolmas osa.

Katherine Pancol on tarinankertojana loistava. Hän johdattaa lukijan näiden kaikkien hahmojen elämään ja tarinaan hyvin kiinnostavasti. Hän tarjoaa kauheita, kauniita, herkkiä, surullisia, iloisia ja etenkin innostavia hetkiä, jotka herättävät paljon ajatuksia, mutta tarjoaa samalla eläväisen tarinan täynnä aitoja tunteita. Nämä kirjat luettuaan tuntee tuntevansa jokaisen hahmon kuin oman ystävänsä.

Tässä kolmannessa osassa palattiin taas Stellan tarinan pariin ja saatiin se arvoiseensa päätökseen. Myös muiden tuttujen hahmojen elämää seurattiin, mutta paljon jäi edelleen kiinnostamaan, joten innolla odotan heidän tarinoilleen jatkoa, jota ilmeisesti on jälleen tarjolla tämän trilogian jälkeen ilmestyneessä Aina ei tapahdu surullisia asioita -kirjassa. 

Kirja on jälleen täynnä polveilevaa tarinaa elämästä. Näissä kirjoissahan ei tunnu olevan mitään tarkkaa juonikaavaa jota kirja seuraisi, vaan todellakin tarina kulkee polveilevasti eteenpäin heitellen sinne tänne suurempia tapahtumia. Nautinkin suuresti joka hetkestä, vaikka Stella ei hahmona olekaan oma suosikkini, voi johtua siitä, ettei häneen oltu ennen tätä trilogiaa tutustuttu lainkaan ja muut kirjan hahmot tuntuvat niin paljon tutummilta ja siksi kiinnostavimmilta. Jälleen oma suosikkini olikin Hortense muotinsa parissa.


Mimmit 3, (Muchachas 3, 2014)
Bazar, 2015
Suom. Pirkko Biström
s.539

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti