Hirka on viisitoista, se tarkoittaa sitä, että hänen on muiden samanikäisten tavoin lähdettävä seuraavaan riittiin. Riitissä nuoret näyttävät Näkijälle syleilytaitonsa. Kaikki muut odottavat tapahtumaa innolla, sillä se voi tuoda mukanaan vaikka mahtavan opiskelupaikan. Hirka sen sijaan saa kuulla jotakin hyvin vaarallista itsestään. Hän ei saisi mennä lähellekään riittiä, jotta isän salaama asia ei selviä. Hirka saa kuulla olevansa ihminen, väen pelkäämä mädänkantaja, toisesta maailmasta saapunut hännätön.
Hirka voisi paeta ja piiloutua, mutta sitten paljastuu, ettei hän ole ainoa asia jota väen tulisi pelätä. Yminmaahan on saapunut jotakin vielä karmivampaa.
"Korppi. Se oli melkein kuin Näkijä itse. Se oli hyvä enne, Hirka ajatteli ennen kuin muisti, ettei hän uskonut enteisiin."s.50
Odininlapsi on ensimmäinen osa Korpinkehät -trilogiasta.
Fantasiatrilogian aloitus esittelee Yminmaan, maailman jossa väki on hännäkästä, muuten ihmisten näköistä porukkaa, joilla on jonkinlaisia taikavoimia, eli he osaavat syleillä.
En päässyt tarinaan mukaan aivan ensimmäisiltä sivuilta. Eteeni läväytettiin täysin uusi maailma kaikkine omine sanoineen, tapoineen ja uskomuksineen. Minulla menikin hetki ennen kuin tarina sai minusta otteen ja pääsin sisään tuohon kiinnostavaan maailmaan. Alku oli täynnä kohtia, joissa uusia sanoja lueteltiin vauhdilla niitä selittämättä. Tuli hieman turhautunut olo, vaikka arvelinkin asioiden kyllä selviävän kunhan malttaa lukea eteenpäin ja niinhän ne selvisivätkin. Odininlapsen esittelemä maailma tuntuu tarkoin suunnitellulta. Yksityiskohtia on paljon, mutta toisaalta yli 600 sivuiseen teokseen niitä mahtuukin.
Odininlapsi on norjalainen kirja ja Yminmaa tuokin lumisine vuoristoineen mieleen Norjan. Pidin kovasti miljööstä, jossa väki asuu. Se on sekoitus vähän kaikenlaista. Joukkoon mahtuu niin futuristisen oloinen kaupunki, pelottava metsä ja niitä rajoittava suuri muuri, kuin myös pieniä kyliä.
Monien muiden fantasiaromaanien tapaan väki kulkee viitoissa ja käyttää miekkoja, pyssyjen sijaan. Rohdot ja parantajat saavat suuren roolin, ja kapakoissa juodaan olutta ja syödään paistettua possua äijien tapellessa. Mutta sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä tuollaiset vanhaa aikaa henkivät elementit tekevät fantasiakirjoista minulle mieluisia. Kirjaan on keksitty valtavasti rohtojen ja kasvien nimiä, joten nämä toki ovat omaperäisiä. Ilokseni teetäkin juodaan usein.
Hirka on jääräpäinen, vahva ja hieman äkkipikainen tyttö, joka sopii tarinaan loistavasti. Metsissä juoksenteleva, seikkailullinen rohtojen keräilijä herättää kiinnostuksen heti, sillä hän ei suinkaan ole täydellinen, ja tekee myös virheitä. Kirjasta löytyy paljon muitakin kiinnostavia hahmoja, joiden esittelemiseen menisi varmaan kokonainen päivä, joten jätän lukijoiden omaksi tehtäväksi tutustua kirjan väkeen.
Odininlapsi on massiivinen fantasiaromaani, jonka maailmaan täytyy uppoutua ajan kanssa. Sen maailmaa ja kaikkia pieniä yksityiskohtia pitää hetki sulatella, mutta kun tarina pääsee vauhtiin ja asiat alkaa olla hallussa, on loppu vauhdikasta seikkailua ja paljastuksia. Kirjan loppu jäi myös koukuttavaan tilanteeseen, ja ennustaa seuraavalle osalle varsin suurta seikkailua.
Odininlapsi, (Odinsbarn, 2013)
Jalava, 2017
Suom. Eeva-Liisa Nyqvist
Kansi ja kartta: Siri Pettersen
s.614
Tykkäsin ihan hirveästi tästä trilogiasta! Jotenkin itselleni aivan täydellinen fantasiasarja.
VastaaPoista