Anna Fekete on paennut Suomeen jo lapsena. Nyt hän on aikuinen ja aloittamassa uutta työtä Pohjoissuomalaisessa kaupungissa rikostutkijana. Työt eivät ala rauhallisesti, sillä heti Anna joutuu tutkimaan murhaa. Lenkkipolulta löydetään haulikolla ammuttu nainen. Eikä kestä kauaa, kun jo toinen ruumis löydetään. Annan ei ole helppo astua uuteen työpaikkaansa, sillä hänen työparinsa on rasistinen, ilkeitä mielipiteitä heittelevä Esko, joka hankaloittaa Annan työtä tahallaan. Murhien lisäksi poliisi saa yhteydenoton kurdityttö Dijarilta, joka tuntuu pelkäävän perhettään. Anna ottaa tytön pelon hyvin vakavasti ja alkaa selvittää tapausta kollegoidensa vastahakoisuudesta huolimatta.
Kolibri aloittaa rikostutkija Anna Feketestä kertovan dekkarisarjan.
Kolibrissa ehtii tapahtua paljon. Murhia on monta, ja niihin liittyy mielenkiintoisia johtolankoja. Lisäksi Dijarin tapaus kulkee mukana läpi kirjan. Näiden kahden pääteeman lisäksi kirjaan on mahdutettu monen hahmon yksityiselämää, ja kaikenlaisia pienenpiä tapahtumia. Tylsää ei siis kirjaa lukiessa tule. Muutaman pienemmän tapauksen olisi jopa voinut unohtaa, sillä kaikelle ei aivan tarpeeksi suurta huomiota pystytty antamaan ja jotkin pienet tapaukset tuntuivat tämän takia liian nopeilta ja turhilta.
Pidin kirjan juonesta. Sekä murhien, että Dijarin kohtalon ratkaisut yllättivät. Dijarin tarina tekikin kirjasta entistä mielenkiintoisemman, sillä hänen tarinansa esitellään hänen itsensä kertomana ja se poikkeaa kirjan muusta tyylistä suuresti. Lisäksi Dijar tuo Anna Feketestä heti kiinnostavia puolia esiin.
Kiinnostavista juonikuvioistaan ja yllättävistä ratkaisuista huolimatta Kolibri ei saa minulta pelkkää kiitosta. Kirja on synkkä. Liian synkkä minun makuuni. Henkilöt voivat huonosti joko henkisesti tai fyysisesti. Kirjassa ryypätään, ollaan krapulassa, harmitellaan Suomen syksyä ja sen kauheita kelejä, syödään huonosti, tupakoidaan liikaa, työpaikkakiusataan, ollaan rasistisia, ja tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Eipä tule mieleen montaa iloista kohtausta. Kolibri ei ole hyvänmielenkirja, mutta aina voi toivoa, että seuraavassa osassa henkilöt saisivat edes hiukan iloa elämään tai, että kirjan yleinen ilmapiiri olisi hitusen positiivisempi. En toki kaipaa pelkkää iloista "kukkaketo" meininkiä, mutta sellaista tasapainoa kaipaan, että olisi sekä iloa, että surua.
Kolibri
Otava, 2013
Kannen suunnittelu: Timo Tervoja
s. 381
Luin tämän vuosia sitten, vähän kirjan ilmestymisen jälkeen. Anna Fekette jäi hyvin mieleen, muuten ei kirja kovinkaan innostanut.
VastaaPoistaHarmi, ettei kirja innostanut. Ei tämä ensimmäinen osa minullekaan mikään erityistä koukutusta aiheuttanut, mutta ajattelin myöhemmin lukea toisen osan, jos se vaikka innostaisi enemmän. :)
PoistaAnna Fekete -sarja on kiinnostanut minua, mutta en ole vielä ehtinyt lukea näitä. Yksi sarjan kirja on minulla ihan omana. Harmi jos tunnelma on kovin synkkä tässä kirjassa, mutta kiva kuulla, että tykkäsit juonesta yms.
VastaaPoistaKannattaa koittaa, moni näistä on aika paljon tykännyt ja itsekin luen myöhemmin vielä jatko-osan, jos se ei olisi niin synkkä. Pidän kyllä synkistä kirjoista, mutta tässä se synkkyys tehtiin lähinnä valittamalla säästä ja väsymyksestä, niin silloin ei oikein innosta. :D
PoistaMinustakin mainitsemiasi teemoja oli liikaa, mutta muuten tämä dekkarisarja nousi suosikiksi ja olen tykännyt jokaisesta kirjasta. Ihmettelenpä vaan tuota uusimman kirjan ilmestymishommaa, sillä se oli tulossa jo ajat sitten markkinoille, mutta sitten se vedettiin pois. Ettei vain Anna Feketelle sattunut jotain ikävää?
VastaaPoistaKiva kuulla. :) Olenkin huomannut monen ihmettelevän tuota kirjan ilmestymistä, mutta eiköhän se jonakin päivänä valmistu, kun sen aika on. :)
Poista