Lena saa täysin tavallisen toimeksiannon. Hänen on määrä matkustaa Viroon, pieneen majataloon taluttamaan liiketoimea häiritsevä aave pois. Lena on taluttaja. Hän pystyy keskustelemaan ja auttamaan vainajia, jotka eivät jostain syystä ole poistunut ihmisten keskuudesta kuoltuaan. Lena on kokenut monenlaista raskaassa työssään ja kokemusta on ehtinyt kertyä, mutta Virossa hän tekee kaikkien taluttajien pelkäämän virheen.
Hullu koira on kaunis ja haikea tarina surumielisine aaveineen. Se on rakkaustarina, jollaista ei odota, mutta johon uppoutuu täysin. Pidän Matilaisen tekstistä erittäin paljon. Se kuvailee todentuntuisesti ympäristöä ja johdattaa lukijan aaveiden muistojen kautta aikaan, jolloin Viro miehittettiin.
Tarina etenee nopeasti, mutta kirjan tyyli on silti rauhallinen. Hirvittäviä kauhukohtauksia ei myöskään tarvitse pelätä, sillä aaveista huolimatta, kirja ei ole mielestäni lainkaan pelottava. Aaveet ovat hyväntahtoisia ja minäkertojana toimivan Lenan tapa kertoa heistä on rauhoittava.
Jokin aika sitten luin Matilaisen kirjan Kunnes kuulen niiden tulevan ja vaikutuin hänen lorumaisesta ja upeasta tyylistään. Hullu koira on hänen esikoiskirjansa, eikä tästä voi olla pitämättä. Suosittelen lämpimästi.
Lue myös: Kunnes kuulen niiden tulevan
Hullu koira, 2015
Haamu
Kannen kuvat: Iva Rebova
s. 139
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti