Pikku naisia kertoo Marchin perheestä, johon kuuluu neljä tytärtä, äiti ja sodassa taisteleva isä. Tyttäret ovat kaikki hyvin erilaisia, mutta hyvätahtoisen äitinsä opastuksella tyttäret Meg, Jo, Beth ja Amy kuitenkin kasvavat ja yrittävät käyttäytyä kauniisti ja muita ajatellen.
Pikku naisia kuvailee perheen arkea ja juhlaa. Päivisin tytöt käyvät töissä ja illat kuluvat takkatulen lämmössä parsien, kutoen, neuloen, maalaten, lukien ja leikkien. Leikkeihin saa osallistua myös naapurin poika Laurie, jonka kanssa varsinkin poikamainen Jo tulee loistavasti toimeen. Huolta ja surua perheelle tuottaa erittäin vähävarainen perhe lähiseudulta ja sodassa taisteleva isä, jota perhe odottaa kovasti kotiin.
Pikku naisia ei kuvaile kovinkaan suuria tapahtumia, mutta on silti kokoajan mielenkiintoinen ja upea. Pidän niin paljon vanhaa aikaa tarkasti kuvaavista kirjoista ja tämä on ehdottomasti yksi sellaisista. Juoni keskittyy enimmäkseen Marchin perheen tyttäriin ja heidän kasvutarinaansa ja sisarrakkauteen, mutta vanhimman tyttären kohdalla myös oikean miehen löytäminen tuntuu olevan ajankohtainen.
Tarina oli monesta kohtaa opettavainen ja välillä tuntui siltä, että hahmot olivat liian herttaisia, mutta sitten he tekivät kuitenkin jotakin kapinallista tai hölmöä, jota voisi odottaakkin sen ikäisiltä lapsilta. Kaikista hölmöilyistä ja virheistä tytöt kuitenkin oppivat aina jotakin ja halusivat muuttaa tapojaan. En toki tiedä millaisia perheitä Amerikassa tuohon aikaan oli, mutta kirjasta jäi sellainen mielikuva, että Marchin perheestä oli tehty esikuva siitä, millaisia perheiden tuli olla.
En tiedä tulenko pikku naisten jatko-osia lukemaan, sillä tämä oli se kirja joka minua eniten kirjailijalta kiinnosti, ja vähän pelottaa olisiko nuo jatko-osat yhtä hyviä, kun tästä tykkäsin erityisesti tuon sisarparven kotona asumisen ja temmeltämisen takia. Tosin jatko-osissa vosi olla yhtä ihanaa kerrontaa 1800-luvusta.
Pikku naisia, (Little Women, 1868)
Suom. Tyyni Haapanen-Tallgren
s. 327
Minä sain aikoinani tämän kummiltani lahjaksi, ehkä noin kymmenvuotiaana, ja muistaakseni pidin kovasti. Jatko-osia en tosin lukenut. Myöhemmin olen miettinyt, että minulle ei oikeastaan jäänyt mitään muistikuvaa siitä, että kyseessä oli ollut sota-aika, tuon vähävaraisen perheen kyllä jotenkin muistan. Toisaalta eihän se kai paljon tyttöjen elämään vaikuttanut, ei ollut mitään pommituksia, eikä rintamakaan kovin lähellä.
VastaaPoistaEi tuo sota tosiaan kovin suuressa osassa ollut ja tytöt keskittyivätkin kokoajan kaikkeen muuhun, kuin sodan miettimiseen. :) Minä ainakin pidin kovasti tästä kirjasta.
PoistaSinulle on blogissani pieni haaste! :D
VastaaPoistahttp://kirjastonkummitus.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html