Tamara Goodwin on rikas teinityttö. Hän asuu upeassa kartanossa ja on aina saanut kaiken, kunnes hänen isänsä kuolee. Hän jää kaksin äitinsä kanssa ja pian he saavat huomata, ettei heidän elämänsä tule enää palaamaan samanlaiseksi, kuin ennen. Isä on jättänyt jälkeensä valtavat velat, joista muulla perheellä ei ollut mitään tietoa. Tamaran äiti joutuu myymään talon ja omaisuuden ja he muuttavat äidin veljen luo maalle.
Tamaralle muutto vaatimattomaan maalaiskotiin keskelle ei mitään on suuri muutos ja tyttö kapinoi vastaan keksien tylsiin päiviin vähän tekemistä. Eräänä päivänä talon eteen pysähtyy kirjastoauto ja Tamara löytää hyllyltä nahkakantisen kirjan, jossa ei lue mitään. Pian kirjan sivut täyttyvät ja Tamara saa elämälleen aika paljon uutta sisältöä.
Mitä huominen tuo tullessaan on kolmas kirja jonka luin Cecelia Ahernilta, ja vaikka se oli hyvä, olivat aiemmin lukemani kuitenkin omasta mielestäni parempia. En tiedä millainen Ahernin kirjoitustyyli oikeastaan on, koska kaikissa kolmessa lukemassa kirjassa, tyyli oli täysin erilainen. Se ei haittaa, eipähän ainakaan käy tylsäksi lukea hänen kirjojaan. Tässä kirjassa oli minäkertojana Tamara, joka oli 16-vuotias hemmoteltu tyttö. Kirja oli mielestäni hiukan nuortenkirjamainen. Johtunee varmaan juuri minäkertojan iästä.
Kirjan juoni on salaperäinen, ja satumainen. Linnan rauniot, perhesalaisuudet, sairas äiti ja mystinen päiväkirja, luovat kirjaan sen satumaisen olemuksen. Kirja on leppoisaa luettavaa, mutta kuitenkin lukijoille, jotka haluavat, että kirjassa on paljon salaisuuksia, joiden selviämistä saa odottaa. Itse jännitin ja arvailin erilaisia mahdollisuuksia, mitä kaikkea voisikaan paljastua.
Kirjan lopussa oli myös kaksi novellia. Tyttö peilissä ja Muistojentekijä. Pidin Tytöstä peilissä, mutta Muistojentekijä ei tehnyt vaikutusta. Tyttö peilissä sopi loistavasti juuri tämän kirjan loppuun, sillä se oli tyyliltään yhtä satumainen, kuin itse kirjakin.
Molemmat novellit olivat haikeita, mutta Muistojentekijä ei kuitenkaan antanut ymmärtää itsestään tarpeeksi, ja minulta se tarina meni vähän ohi.
Tyttö peilissä taas oli surullinen ja sen juoni avautui minulle täysin. Tytöstä peilissä jäi kuitenkin sellainen olo, että olisi kaivannut onnellisempaa loppua. Muistojentekijässäkin oli surullinen loppu, mutta se ei jäänyt vaivaamaan, koska olisin tarvinnut paljon paljon enemmän jotakin, että olisin edes päässyt tarinaan sisään.
Lue myös: P.S. Rakastan sinua, ja Sateenkaaren tuolla puolen.
Mitä huominen tuo tullessaan, (The Book of Tomorrow, 2009)
Tyttö peilissä, (Girl in the Mirror, 2011)
Gummerus
Suom. Terhi Leskinen
s. 492
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti