keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa


Kylmänä aamuna tammikuussa 1988, kirjaston henkilökunta löysi kirjojen palautusluukusta kylmettyneen kissanpennun. Pikkukaupunki Spencerin kirjaston henkilökunnan sydämmet sulivat tälle kauniille ja upea luonteiselle kissalle. Kissalle annettiin nimeksi Dewey Readmore Books. Dewey eli koko elämänsä kirjastossa, piristämässä, tukemassa, lohduttamassa ja edistämässä kaupingin yhteishenkeä vaikeina aikoina.

Olen lukenut kirjastokissan muutama vuosi sitten, mutta päädyin uusintaan. Toinen kirjoittajista Vicki Myron on kirjaston työntekijä, joka eli Deweyn kanssa sen koko elämän ajan.
Kirjastokissa on aito. Sellainen tunne minulle päällimmäiseksi jää tämän kirjan luettua. Aiemmin, kun luin tämän kirjan tunne oli lähinnä epäaito. Se johtui siitä, että olen aina ollut enemmänkin koiraihmisiä, enkä voinut kuvitella kissan voivan olla tuollainen, kuin Dewey. Nyt olen kuitenkin asustellut vuoden oman pikku kisuni kanssa, enkä enää epäile noita Deweyn hassun hauskoja tempauksia. On ihana lukea joku kirja uudestaan, josta oma mielipidde muuttuu näin radikaalisti lukukertojen välissä.

Deweyn elämän lisäksi kirjassa kuvaillaan Spencerin kaupungin ongelmallistakin aikaa, jolloin yksi pieni kissa pystyi vaikuttamaan niin monen ihmisen mielialaan. Myös Vickin sairautta ja omaa elämää käsiteltiin jonkin verran. Nämä luvut eivät mielestäni olleet niin mielenkiintoisia, kuin Deweystä kertovat luvut ja välillä odotinkin kovasti pääseväni takaisin kirjastoon Deweytä katsomaan. Nämä Spenceristä ja Vickistä kertovat luvut olivat kuitenkin tarpeellisia, sillä niissä luvuissa Deweyn vaikutuksia ihmisiin päästiin tarkastelemaan paremmin. Varsinaisissa Dewey kappaleissa kun pääasiassa tosiaaan oli Deweyn tempaukset ja luenne.
Kaikenkaikkiaan loistava kirja, jonka ymmärrän nyt paremmin "kissaihmisenä", kuin aikaisemmin, joten suosittelen varsinkin kissaihmisille.


Kirjastokissa (Dewey: A Small Town, a Library and the World`s Most Beloved Cat, 2008)
Otava, 2008
Suom.Laura Beck
s.303
Kannen kuva: Rick Krebsbach

 P.S. Näin loppuun ihan pakko fiilistellä oman kirjakisun kuvalla. :)

2 kommenttia:

  1. Luin Kirjastokissan syksyllä ja rakastin kirjaa. Tosin itkeä vollotin kirjan lopussa, kun Dewey kuoli. Minunkin mielestäni Deweystä kertovat luvut olivat kiinnostavampia kuin muut osuudet.

    Ihana kissa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli surullinen, vaikka sellaista päätöstä kirjalle osasikin odottaa en itkulta säästynyt minäkään. :/
      Kiitos. :)

      Poista