Vianne Rocher ja hänen tyttärensä katselevat karnevaalia ranskalaisessa Lansquenetin kylässä. He ovat matkustaneet koko ikänsä etsien oikeata paikkaa, mutta Viannen tahto on vienyt heitä koko ajan eteenpän. Vieraita ihmisiä katsoessaan hän pohtii voisiko tämä viimein olla oikea paikka heille.
Pian Vianne jo avaakin kylän papin kauhuksi kirkkoa vastapäätä pienen suklaapuodin. Kylän asukkaat uskaltautuvat pikkuhiljaa puotiin maistelemaan syntisiä herkkuja papin saarnoista huolimatta. Asukkaat jopa alkavat kertomaan asioistaan iloiselle ja elämää täynnä olevalle Viannelle ja uskaltautuvat jotkut jopa tekemään muutoksen elämässään.
Pappi on varma, että Vianne tekee kaiken vain haastaakseen kirkon taistoon ja niin hän päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä pelastaakseen kylän muukalaiselta.
Pienestä suklaapuodista tulee ensimmäisenä mieleen suloinen ja makea. Kirjan sivut pursuavat suklaaherkkuja, joten niitä kannattaakin varata lukuhetkiä varten, ettei sitten tarvitse heti lähteä kirjan äärestä kauppaan. ;) Ei sitten muuta kuin villasukat jalkaan ja kaaakaomuki kätösiin niin tunnelma on kohdillaan. Tälläinen fiilis minulle tästä kirjasta tulee.
Henkilöt ovat aika selkeästi jaettu "hyviin" ja "pahoihin", eikä mitään super yllätyksiä löydy. Tosin jokimustalaisen ja Viannen välinen tapahtuma tuo kirjaan mukavan muutoksen ja tekee muuten hieman liiankin täydellisestä Viannesta inhimillisemmän. Tarina kulkee rauhallisesti, mutta lukukokemus ei todellakaan ollut tylsä, sillä tunnelma kirjassa oli loistava ja koukuttava. Tunnelman luojina toimii mielestäni parhaiten värien ja tuoksujen kuvailu
Kirjan kerronta tapaahtuu vuorotellen Viannen ja kirkkoherra Reynaudin näkökulmasta, joka tekee kirjasta mielenkiintoisemman, sillä Reynaldin elämästä paljastuu pieniä mielenkiintoisia juttuja.
Taikuutta kertomuksesta löytyy myös. Vianne on jonkinlainen noita, vaikka kirjasta ei kuitenkaan täysin selviä millaisiin tekoihin hän pystyy. Myös kylän vanha ja omia teitään kulkeva Armande on noita, mutta tästäkään ei sen enempää kerrota.
Kirjaan perustuvaa elokuvaa en ole ikinä katsonut, enkkä muistaakseni hirveästi arvosteluja kirjasta lukenut, joten sain lukea tätä ilman minkäänlaisia ennakko odotuksia. Tämä on mielestäni täydellinen kirja kylmeneviin syys iltoihin.
Pieni suklaapuoti (Chocolat, 1999)
Otav, 2009
Suom.Arja Gothoni
s.413
Kannen kuvat: Stuart Haygarth
Olen lukenut Pienen suklaapuodin useampaan kertaan, mutta lukukerrat eivät yhtään vähennä kirjan viehättävyyttä. Minulla tosin menee aina hermot sen kanssa, kun Viannen noituudesta kerrotaan kovin salamyhkäisesti. Haluaisin tietää paremmin, minkälainen noita hän on.
VastaaPoistaOlet täysin oikeassa, kirja on sopii hyvin syysiltojen lukuhetkiä varten! :)
Mnunkin pitää varmaan joskus lukea tämä uudelleen. Luulen, etä tästä kirjasta selviäisi minulle vasta toisella lukukerralla paljon enemmän asioita. :)
VastaaPoista