Judith on kymmenen vuotias tyttö. Hän elää kahdestaan isänsä kanssa. Hänen äitinsä kuoli Judithin synnytyksen jälkeen. Judith tuntee syyllisyyttä äitinsä kuolemasta, eikä olosuhteet kotona ja koulussa tee hänen elämästään kovinkaan helppoa. Hänen isänsä on hyvin uskonnollinen mies, niin kuin hänen äitinsäkin oli eläessään. He käyvät muiden yhteisön jäsenien kanssa viikottain kiertelemässä ovelta ovelle kertomassa maailmanlopun lähestymisestä. Koulussa Judith joutuu kohtaamaan sekä henkistä, että fyysistä kiusaamista. Kiusaaminen jatkuu niin pahana, että jopa Judithin ja hänen isänsä elämä omassa kodissaan on uhattuna.
Kaiken lisäksi Judithin isän työssäkäyminen lakon aikana tuo perheelle lisää vihamiemiä.
Judith leikkii vapaa-aikansa omaan huoneeseen rakennetulla ihanalla maalla. Hän alkaa uskoa Jumalan puhuvan hänelle ja on pian varma, että on leikeillään saanut paljon pahaa aikaan.
Tällä kertaa luin Grace McCleenin Ihanan maan. Ihana maa on kirja jonka luin, koska sen sain. Jos olisin itse vain törmännyt kirjaan jossain en olisi sitä luultavastikaan lukenut, sillä takakannen teksti ei kolahtanut minuun mitenkään.
Ihana maa ei kuitenkaan ollut huono kirja, vaan aika mielenkiintoinen. Joten ihan iloisin mielin kirjan luin loppuun asti. Tai en varsinaisesti iloisin mielin, sillä kirja ei ollut mitenkään suurinta iloa herättävistä aiheista koottu. Judithin elämä oli todellakin sekaisin ja toivoin koko ajan jonkinlaista helpotusta, mutta vaikka välillä pieniä valon pilkahduksia juonesta löytyikin, jäi minulle kirjan loputtua hieman haikea olo siitä ettei hänen asiansa päättyneet niin hyvällä tavalla, kuin olisin halunnut.
Kirjassa kuvailtiin hyvin uskonnollisia ihmisiä, joka kuulostaa aina niin julmalta, vaikka aina ajattelen, että juuri heidän pitäisi olla niin hyvää tarkoittavia ihmisiä. Varsinkin kohta, jossa Judithin isä päätettiin erottaa yhtesöstä, koska tämä ei ilmestynyt hetkeen kokouksiin, oli aika julmaa. Sillä mielestäni juuri silloin hän olisi tarvinnut tukea, vaikka muuta väittikin.
Judithinkin ongelmat jätettiin aika lailla omaan arvoonsa, vaikka hänen uusi opettajansa asiaan hieman yrittikin puuttua, ei asioita saatu paremmaksi.
Onneksi kirjailija oli kirjoittanut kevyttä tekstiä, ettei kirja ollut liian ahdistava aiheesta huolimatta. Juonen loppuratkaisusta olin jo aika järkyttynyt, kun Judith meinasi mennä jo aivan liian pitkälle, kuunnellessaan omassa päässään kehittelemää Jumalan ääntä, jota hän monta kertaa itsekin ajatteli, että kylläpä Jumala kuulostaa omituiselta.
Lempihahmosta en kyllä tiedä... Mutta jos ensimmäinen mieleen tuleva mukavan oloinen hahmo, niin valitsen Judithin uuden opettajan. Eniten kirjassa itsessään pidin ympäristön kuvaamisesta. Tapahtuma ympäristö oli aika karu ja surullinen. Sekä askartelu ohjeista joita aina välillä oli... näin valmistat ihmisen jne.
Suosittelen lukemaan. McCleen on kirjoittanut aika hyvin. En ole itse ennen hänen teoksista kuullutkaan, mutta positiivinen yllätys oli itselleni.
Ihana maa (The Land of Decoration, )
Otava, 2013
Suom. Marianna Kurtto
s.336
Kansi: Markus Pyörälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti