Outi Pakkanen: Toinen kerros

Anna Laineen ovikelloa soittaa uusi naapuri Vilma Saario.Vilma käyttäytyy hermostuneesti ja vaikuttaa pelokkaalta. Pian Vilma paljastaakin Annalle kuulevansa ääniä. Vilman perhesuhteet ovat yhtä sotkua. Hänen isänsä on naimisissa Vilman entisen koulukaverin kanssa ja äiti on aina keskittynyt auttamaan kaikkia muita, kuin tytärtään.
Kun Vilma sitten eräänä yönä soittaa Annan ovikelloa uudestaan, mutta täysin hädissään, ei ole kysymys enään harhoista. Anna Laine päätyy jälleen tonkimaan murhatapausta.

Outi Pakkanen on yksi Suosikkikirjailijoistani. Oikeastaan Pakkasen kirjojen takia ylipäätään innostuin kirjoista kovasti. Olin toki aikaisemminkin lukenut kirjoja, mutta en kovin intohimoisesti. Toinen kerros on 22. Pakkasen dekkari jonka olen lukenut. Uusin kirja Rakastaja on vielä lukematta.

Toisessa kerroksessa päästiin taas mukaan Anna Laineen elämään. Olen tästä todella iloinen, sillä Laine on todella loistava hahmo ja pidän eniten näistä kirjoista joissa hän on mukana.
Toinen kerros on hyvin samantapainen, kuin muutkin Pakkasen kirjat, mutta vie edelleen loistavasti mukanaan alusta loppuun. Eniten minua näissä kirjoissa koukuttaa kotoinen ja uskottava tarina. Murha tapahtuu vasta kun ihmisiin on tutustuttu. Rakastan hahmoihin tutustumista jos he ovat uskottavia ja Pakkanen osaa mielestäni luoda täydellisiä ja mielnkiintoisia hahmoja.
Syyllistä en osannut arvata, joten mielenkiinto pysyi koko kirjan ajan. Oikeastaan en edes odota syyllisen paljastumista Pakkasen kirjoissa, sillä itse tarina on paljon kiehtovampi.
Suurena plussana kirjan lopusta löytyy herkullisia reseptejä, joita Anna kokkailee kirjassa. Ruokaa tätä kirjaa lukiessa todellakin alkaa tekemään mieli.


Toinen kerros
Otava, 2012
S.366
Etukannen kuva: SKOY
Takakannen kuva: Katja Lösönen

Lisa R. Jones: Inside Out 2 -Sisälläni

Sisälläni on Inside out -trilogian toinen osa.
Eroottisten, mutta synkkien päiväkirjojen kirjoittaja Rebecca on edelleen kadoksissa. Sara McMillan taas ajautuu yhä syvemmälle Rebeccan elämään etsiessään tätä. Hän saa unelmiensa työn Rebeccan tilalle galleriaan ja päiväkirjoista tuttu hyvin määräilevä isäntä yrittää saada hänet myös leikkeihinsä Rebeccan tilalle.
Sara joutuu myös kamppailemaan menneisyytensä haamujen kanssa pohtiessaan mitä ja milloin kertoa asioista upealle mutta omia demonejaan kantavalle Chris Meritille.

Tässä kirjassa aletaan päästä syvemmälle hahmojen elämään ja mieliin. Saran menneisyyteen käsiksi pääseminen tuo kirjaan hieman mielenkiintoa ja jännitystä. Kirjassa on kuitenkin todella paljon jaarittelua. Samaa asiaa toistetaan kerta toisensa jälkeen, eikä asioissa tunnutan pääsevän eteenpäin millään. Juoni pyörii suurimmaksi osaksi Saran ja Chrisin suhteen ympärillä. Välillä Sara on täysin varma, että Chrisiin voi luottaa ja välillä hän taas on lähdössä samantein takaisiin omaan kotiinsa. Tämä kohtaus tuntuu tulevan vastaan turhankin monta kertaa. Jännittävimmät kohtaukset jäävät mielestäni aivan liian lyhyiksi ja ne unohdetaan melkein heti. Aivan kuin ne olisivat kirjan tavallisimpia ja jokapäiväisempiä kohtia, joihin ei sen enempää selitystä tarvittaisi.
Tarkoitukseni oli lukea tämä heti ensimmäisen osan jälkeen, sillä se loppui todella jännittävästi, mutta muutin mieltäni, sillä kohtaus jatkui tässä kirjassa aivan, kuin muutkin jännittävät kohtaukset, eli parin rivin nopealla selityksellä.
Kolmannesta osasta annettiin taas lopuksi hieman alkua ja odotan jännityksellä miten Saran ja Chrisin suhteen tulee käyvän, vaikka en mitään yllättävää odotakkaan. :)
Kirjan ulkoasu on tässäkin omaa silmää miellyttävä, joten taas plussaa siitä.


Sisälläni (Being Me, 2013)
Gummerus, 2013
S.419
Suom. Lasse Linna
Kannen suunnittelu: Eveliina Rusanen

Kate Jacobs: Lohturuokaa

Augusta "Gus" Simpson on kuuluisa televisiokokki. Gusilla on ollut monia omia ohjelmia elämänsä aikana ja katsojaluvut ovat olleet hyvät. Nyt tv-aseman johtajat uhkaavat lopettaa Gusin ohjelman ellei hän keksi kiinnostavaa uudistusta. Hänen harmikseen ohjelmaan päätetään lisätä toinenkin juontaja. Miss Espanja Carmen Vegas. Gusilla ja Carmenilla on lukuisia erimielisyyksiä asioista ja toimitatavoista.
Gus päättääkin yrittää pelastaa uransa tuomalla ohjelmaan myös tyttärensä Sabrinan ja Aimeen, naapurinsa Hannahin, Sabrinan entisn miehen Troyn, sekä apukokki Oliverin. Sekalainen joukko aiheuttaa paljon hämminkiä hääriessään keitiössä, mutta katsojat ovat mielissään.

Löysin kirppikseltä Lohturuokaa kirjan. Nimi ja kansi veivät heti mielenkiinnon ja odotukset nousivat korkeiksi, sillä luin hetki sitten Jacobsin kirjan Lankakaupan talven. Kirja oli hyvä, mutta odotukset olivat ihan liian korkealla. Tämän kirjan juoni taitaa unohtua aika nopeasti mielestäni, sillä se ei ollut kovinkaan erikoinen. Hyvin kirjoitettu ja jaksaa lukea ilman suurempaa miettimistä, eli perus hömppää. Lukeminen oli kivaa kunnes saapui loppu.... En pitänyt lopetuksesta yhtään. kaikki kävi ihan liian helposti. Ensin höpötetään 500 sivua ongelmia ja perus elämää ja sitten yhtäkkiä viimisillä sivuilla kaikki "hyvät hahmot" saavat loistavan tulevaisuuden ja "pahikset" kärsivät. Olisin toivonut hieman rauhallisempaa loppua tuon töksähdyksen tilalle. :D
hahmoista mieluisin oli Oliver. Sympaattinen, mutta ehkä hivenen tylsäkin. Hahmoja kirjasta löytyi todella monta, mutta kovin moneen ei perehdytty tarpeeksi, joten osasta tuli hieman sellaisnen olo, että ne ovat kirjassa turhaan.


Lohturuokaa (Comfort Food, 2008)
Gummerus
Suom. Päivi Pouttu-Deliere
s.522

Lisa R. Jones: Inside out 1 -Ihosi alla

Sara McMillan lukee mielenkiinnolla, mutta häpeillen hänelle päätynyttä uskaliasta päiväkirjaa. Kirjojen kirjoittaja on Rebecca, jonka koko omaisuus on päätymässä myyntiin. Rebecca tuntuu olevan kadonnut jäljettömiin. Sara huolestuu tuntemattoman naisen kohtalosta, sillä eroottisten kirjojen taustalla kytee pelko. Voisiko päiväkirjojen mies olla tehnyt jotain Rebeccalle.
Sara alkaa tutkimaan asiaa ja päätyy itse töihin Rebeccan työpaikalle. Pian hän tajuaa, että uusi suunta hänen elämässään on hyvin samanlainen kuin Rebeccan. Hän kohtaa kaksi miestä joiden kanssa täytyy miettiä tarkkaan mitä tekee. Toinen heistä on taidegallerian johtaja Mark Compton ja toinen komea taiteilija Chris Merit.

"Mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen..." Näin lukee kirjan kannessa. Itse olen lukenut kaksi ensimmäistä Fifty Shadesia ja välissä on täytynyt pitää pidempi tauko, sillä samanlaisuus on kyllästyttävää. Kun näin tämän kirjan se hyppäsi suoraan kaikkien lukulistalla olevien kirjojen yli ja aloin heti lukemaan.
Jo hetken kirjaa luettuani tiesin pitäväni siitä enemmän kuin Fifty Shadesista. Inside out on mielestäni huomattavasti vauhdikkaampi, vaikka yhden illan kuvaus voikin kestää suurimman osan kirjasta. :D. Loput trilogian osat ovatkin ehdottomasti lukulistallani. (Sisälläni ja Paljastus.)
Henkilöistä löytyy kiltti tyttömäinen opettaja ja komeita rikkaita miehiä, jotka tottakai ovat heti täysin lääpällään naiseen. Juoni ei siis ole mitenkään super yllättävä, mutta kirja on kirjoitettu senverran hyvin, että lukeminen pysyy mielenkiintoisena.
Päähenkilön ajatukset pyörivät niin paljon jännittävän seksin ympärillä, saako hän haluta tälläisia asioita, ovatko ne normaaleja vai ei, että varsinainen Rebeccan etsiminen jää todella vähäiseksi tässä kirjassa.
Ainoa kirjassa ärsyttävä asia on taas tämä "sähkö välillämme" höpinä. Onhan se mukavaa, mutta liika on liikaa.
Plussaa hienosta kannesta. Kansi on kyllä todella samanlainen, kuin Fifty Shadesissa, joten voisi luulla niiden olevan samaa sarjaa. Kuitenkin se on niin houkuttelevan näköinen, että voisi jo pelkän kannen perusteella lukea. ;)

Ihosi alla (If I Were You, 2012)
Gummerus
Suom. Lasse Linna
s.395
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Oikeuden jalopeura on toinen osa Hilja Ilveskero -trilogiasta.
Henkivartija Hilja Ilveskeron rakastettu David Stahl pakoilee Italiassa. Hilja viettää ihanaa kuherruslomaa hänen kanssaan, kunnes David katoaa. Huoneistosta löytyy ruumis, sekä Davidin puhelin jossa on odottamattoman henkilön numero.
Hilja ei enää tiedä kehen luottaa, kun Davidin tavaroiden joukosta löytyy myös täysin samanlainen sormus, kuin hänen kuolleella äidillään oli. Hiljan äidin menneisyydestä alkaa pikkuhiljaa selviämään asioita.

Pidin Oikeuden jalopeurasta enemmän, kuin ensimmäisestä osasta Henkivartija ja vaikka tyyliltään Lehtolaisen kirjan eivät ole minun juttuni, odotan kolmannen osan ratkaisua mielenkiinnolla. Oikeuden jalopeurassa nimittäin jäi paljon mielenkiintoisia kysymyksiä leijumaan ilmaan, joille haluaa saada ratkaisun. Henkilöiden hyvä/paha roolit ovat myös suuria kysymyksiä, sillä vieläkään en ole yhtään selvillä millä puolella kukin on ja kehen voi luottaa. Eniten kuitenkin odotan suurempia paljastuksia Hiljan äidistä.
Henkilöt olivat myös mielestäni uskottavampia tässä kirjassa. Poliisi Laitiokaan ei enää ärsyttänyt minua yhtään, vaan jopa pidin hänestä.
Ainoat hieman itseäni kummastuttavatkin kohdat kirjassa ovat Hiljan "intiimit" unet ilvesten kanssa, joita oli jo ensimmäisessä osassa. Nämä kohdat pistävät miettimään, että mikähän hörhö tuo päähenkilö oikein on. :D Muutenkin tuo pakkomielteinen ilveksistä puhuminen käy ärsyttäväksi, vaikka yleensä pidän todella paljon jos kirjassa puhutaan eläimistä. Onneksi Laition ärhäkkä kissa tuo hymyn huulille karvaisen kaverin toilailuista lukiessa.


Oikeuden jalopeura
Tammi, 2011
s.333

Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta

Saara on 23- vvuotias hieman hukassa oleva nainen. Hänen elämäänsä saapuu kuitenkin Jouni. Jounin kanssa Saara kohtaa kasvoista kasvoihin suuren ongelmansa. Seksin. Saara ajattelee sitä paljon. Hän tuntee olevansa hyvin epäonnistunut, koska ei pysty saamaan orgasmia seksin aikana. Villit fantasiat taas kuuluvat suurena osana hänen tyydytykseensä. Koituuko ongelma jopa parisuhteen lopuksi?

Pääsin taas lukemaan Härköstä. Akvaariorakkautta on lyhyt, mutta perusteellinen kuvaus Saaran ongelmasta olla saamatta orgasmia seksin aikana. Hirveästi muuta ei tähän kirjaan mahdukkaan. Kirjan pituus oli oikein sopiva, sillä pidempi olisi luultavasti käynyt jo yksitoikkoiseksi. Saara haluaa selvittää ongelmanansa ja tästä johtuen kirjaan mahtuu aika monia riitojakin.
Härkösen kirjoitustyyli on kyllä todella loistava. Kirjoitustyyli luo itsessään jo kivan kuvan siitä millainen henkilö puhuu. Esimerkiksi murteet paljastavat aika paljon. Kirjaa ei oikein malttaisi laskea hetkeksikään, vaan kaikki täytyisi saada heti tietää. Olisin niin toivonut tälle kirjalle erilaista loppua ja nyt harmittaa. :D
Muihin henkilöihin kirjassa ei Saaran ja Jounin lisäksi hirveästi perehdytä, joten lempihahmoni on tällä kertaa Jouni, joka epätoivoisesti yrittää parhaansa ja vaikuttaa luenteeltaan höpsöltä ja vauhdikkaalta persoonalta. Jounistakin löytyy ei niin mukavia piirteitä, kun kirja etenee loppua kohden ja riidat pahenee.

Kirjasta on tehty myös elokuvaversio. En muista olenko tämän joskus nähnyt, mutta jos olen niin aivan unholaan on jo jäänyt. Tässä kirjassa oli elokuvakansi, mutta itse pidän enemmän muista versioista. Varsinkin tuo kalojen joukossa lilluva herätyskelloko? on vähän hämmennystä herättävä. Toinen häiritsevä tekijä on tuo kultakalan pää joka ilmestyy naisen leuan alta... :D Vaikka eipä sillä kannen houkuttelevuudella tämän kirjan kohdalla suurta väliä ollut, kun olisin tämän joka tapauksessa lukenut.


Akvaariorakkautta
Otava, 1990
s.190
Valokuvat: Juha Reunanen

Juha Vuorinen: Tuupovaaran tuijottaja

Tuupovaaran tuijottaja on Juha Vuorisen novelli kokoelma. Kokoelmaan kuuluu 15 novellia.

En ole ennen lukenut Juha Vuorista, koska hänen kirjansa ei kuulosta minun tyylisiltä. Vanhempieni luota löysin kuitenkin tämän novelli kokoelman ja se tuntui turvalliselta kokeilulta.
Kirja oli nopeaa ja kevyttä luettavaa. Paras novelli oli mielestäni Juoppojen joulukalenteri, joka olikin kaikkein pisin novelli. Juoppojen joulukalenterissa ihmisistä ehti saada paremman käsityksen ja tarina tuntui sopivan pituiselta. Omituisin tarina taas oli aivan viimeinen novelli: Huuhkajan se hurjempi tarina. Sen idea meni ohi ja nopeasti... jos siinä jokin idea oli. O.o Se myös erosi kaikista muista novelleista rajusti ja tuntui olevan vähän väärässä paikassa.
Aika monia novelleja yhdisti omituinen synnytys. Muistaakseni kirjasta ei löytynyt yhtään täysin normaalisti syntynyttä lasta.
Kuvitus oli oikein sopiva kirjan tyyliin. Parhaat kuvitukset löytyivät kuitenkin Juoppojen joulukalenterista musteläikkinä. :D
Suosittelen niille joille tälläinen ronskimpi ja liioiteltu juopottelu ja noh Vuorisen huumori uppoaa. :) En ole vielä päättänyt lukisinko vielä muita Vuorisen kirjoja, mutta luulen, ettei tämä huumori jaksa monen kirjan ajan naurattaa. 


Tuupovaaran tuijottaja
Diktaattori kustannus, 2004
s.220
Kansi: Pastori Kärme