Antonin työtoveri kuolee, mutta jättää Antonille entistä potilastaan koskevia tietoja. Hän törmää kansiossa tuttuun nimeen. Potilaskertomus on hänen omasta tyttärestään. Iida on hakenut apua, mutta onko koko juttu pelkkää huuhaata. Vasempaan korvaan kuiskitut sanat, pienet hipaisut korvalehdellä, hengitys... Anton päättää hieman tutkia asiaa, vaikkei uskokaan tarinaan kuiskaavasta tytöstä.
"Ikkunasta heijastui ihmisenmuotoinen läiskä, jonka kasvot olivat varjoissa, kuin musta aukko. Yksikään tytär ei olisi tunnistanut siitä isäänsä."s,43
Kuiskaava tyttö on nopealukuinen kauhukirja, jossa paikallinen legenda kuiskaavasta tytöstä herää eloon. Lukijaa viritellään kauhutunnelmaan jo heti kannessa, sillä teksti "Lue omalla vastuullasi" saattelee tarinan pariin.
Kirjassa on synkkä tunnelma alusta loppuun, joka johtuu suurimmilta osin synkistä, ikävistä ja pahantahtoisista henkilöhahmoista. Kaikilla on kurjaa, kaikilla on synkkiä ajatuksia ja kammottavia salaisuuksia. Jopa kirjan ainoa hitusenkaan positiivisempi hahmo, saa kuunnella päivästä toiseen kammottavia kuiskauksia korvansa juurella, niin sekin positiivisuus karisee vauhdilla.
Kirjassa on melko kammottavia kohtauksia, joiden julmuus välittyy lukijalle loistavasti, vaikka onnekseni niitä ei kuvata erityisen graafisesti, vaan jätetään lukijan oman ajattelun varaan. Pienillä, mutta selkeillä kerronnallisilla valinnoilla lukijalle käy kuitenkin hyvin selväksi mitä hirveyksiä tapahtuu.
Tämä on ehkä suosikkini tähän asti lukemistani Hautalan kirjoista. Kirjan lyhyet luvut ja nopea tempo, sekä kirkon rauniot, haamut ja legendat saivat minut ahmimaan kirjan vauhdilla. Jälleen tälläkin kirjalla on hyvin avoimeksi jätetty loppu, joka on tuttua muista lukemistani Hautalan kirjoista. Osasin jo odottaa sitä, joten se ei enää ärsytä niin kuin aiemmin.
Kuiskaava tyttö
Tammi, 2016
Päällys: Mika Tuominen
s.255
