Siri Østli: Valoa joulukuussa

 

Joulu lähestyy, mutta yleensä sitä niin riemulla odottava Kristi on tällä kertaa kauhuissaan. Teinityttären yksinhuoltajaäitinä oleminen, yrittäjänä toiminen, kun yhtiökumppani on häipynyt ties minne, ja poikaystävä, joka suunnilleen boikotoi joulua tuovat omat haasteensa. Sitten Krisse saa kuulla lääkäriltä uutisia, jotka muuttavat tilanteen täysin. Kuka huolehtii hänen tyttärestää jos hänellä käy jotakin? Onko aika kaivaa menneet haavat auki ja etsiä käsiin mies, joka ei edes tiedä olevansa isä? 

"Ikkunan somistaminen, koristeiden ripustaminen ja pelkkä lasitiskin raivaaminen rauhoittivat häntä. Vaikka Kristiä ei voinut pitää siistinä ihmisenä, kauniisti järjestetyssä pöytälaatikossa tai koristellussa hyllysää oli jotain, mikä toi hänelle sielunrauhaa."s.89

Valoa joulukuussa on ehdottomasti yksi suosikeistani tänä vuonna lukemistani joulukirjoista. 

Kirja käsittelee vakavasti sairastumista ja siitä aiheutuvaa pelkoa, mutta onnistuu silti olemaan lämmin ja tunnelmallinen, paikoitellen jopa hauska. 

Tietysti kirja saa heti lisäpisteitä jo siitä, että päähenkilö omistaa ihastuttavan sisustuspuodin, johon suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu. Rakastan pieniä puoteja kirjojen miljöönä, ja tässä päästään kurkistelemaan puodin arkea mukavasti tarinan ohella. Lisäksi kirjassa on kissa, joka saa runsaasti huomiota. 

Kirjan romanttinen puoli on suloinen. Se ei valtaa liikaa tilaa tarinasta, vaan kehittyy omalla painollaan. Pidän siitä, miten paljon tässä otetaan huomioon myös Kristin tytär Iben. Romantiikkaa tärkeämpänä teemana kirjassa onkin perhe, ystävät ja yhteisö. Nämä avuliaat, välillä hieman omituiset kohtaamiset tekevät kirjaan sitä lämmintä tunnelmaa, sillä nekin ihmiset, jotka eivät oikein tiedä miten auttaa, yrittävät parhaansa. Tästä yhteisöstä nimittäin löytyy monenlaista persoonaa, ja heistä kaikista on ihana lukea.

Kirjan loppu oli myös aivan mainio. Sopivasti samaan aikaan sekä hauska, että vakava. 

Valoa joulukuussa, (Et lys i desember, 2024)

Bazar, 2025

Suom. Heli Ikäheimo

s.399

Rebecca Ross: Armottomat valat

 

Sotakirjeenvaihtaja Iris Winnow on palannut rintamalta kotiinsa, mutta taistelujen kauheudet eivät ole ohi. Sota jatkuu ja puskee päivä päivältä lähemmäs. Iris pelkää läheistensä puolesta, mutta piiloutuminen ei auta. Jonkun on tehtävä asioille jotain, ja miksei se voisi olla Iris? 

"Hän juoksi halaamaan avosylin odottavaa Marisolia. Hänellä oli tunne, että kaikki - taivas, maa, arkirutiini - oli taas romahtamassa ja että hän tarvitsi jotain mistä pitää kiinni."s.103

Armottomat valat on nuorille aikuisille suunnatun Lumotut kirjeet -fantasiaduologian päätösosa. 

Tarina jatkuu aivan yhtä lumoavasti ja vahvasti, kuin se ensimmäisessä osassa alkoi. Tarinaa kerrotaan jälleen sekä Irisin, että Romanin näkökulmasta.

Rakastin tätä tarinaa, joka on täynnä upeaa tunnelmaa, jännitystä ja toimintaa. Kirjassa kuvataan kauniisti läheisten tärkeyttä sodan keskellä, ikävää, ystävyyttä, rakkautta, pelkoa, sinnikkyyttä, uskallusta ja toivoa. Kauniit kirjeet, lukuisat teekupilliset ja kirjoituskoneen naputus luovat tarinalle sen herkän tunnelman, joka säilyy läpi kirjan, vaikka toimintakohtauksia riittää ja hurjia juttuja tapahtuu. 

Pelkäsin koko ajan, että mitä kaikkea kamalaa tapahtuu, ja mistä kaikesta päähenkilöt joutuvat luopumaan, sillä sodassa ei moni taida selvitä menettämättä mitään. Loppua kohden kirjaa olikin pakko ahmia hirmuista vauhtia, sillä asioita tapahtui paljon ja tilanteet kävivät hyvin jännittäviksi. Ja niinhän siinä kävi, että itkuksi meni, sillä riipaisevia juttuja koetaan ja paljon menetetään. 

Armottomat valat, (Ruthless Vows, 2023)

WSOY, 2025

Suom. Nana Sironen

s.490

Lucy Diamond: Rantakahvilan joulu

 

Rantakahvilan joulu on kolmen tarinan kokoelma, jossa palataan Rantakahvila romaanista tuttuihin maisemiin, ja kurkistellaan entuudestaan tuttujen, sekä uusien hahmojen kuulumisia. 

"Kuorimme märät vaatteet yltämme ja levittelimme ne pattereiden päälle kuivumaan, ja sitten Ed ryhtyi loihtimaan lounaaksi mausteista kasviskeittoa sillä aikaa, kun minä kaadoin kaikille kuumaa kaakaota. Lisäsin pinnalle ylimääräiset annokset vaahtokarkkeja ja päälle vielä raastettua suklaata."s.83

Minulle tuli yllätyksenä, ettei Rantakahvilan joulu -kokoelman kaikki kolme tarinaa olekaan jouluisia, sillä viimeinen tarina sijoittuu kesään. Oli kuitenkin ihanaa päästä takaisin Rantakahvilaan näiden pienten tarinoiden kautta.

Joulu saapuu Rantakahvilaan -tarina aloittaa kirjan, ja olikin minun suosikkini näistä kolmesta. Pidän lumimyrskyistä kirjoissa, ja tässä tarinassa sellainen on. Rantakahvilan tunnelma on kunnolla jouluinen. Ed ja Evie tekevät ihania asioita yhdessä, heidän tuoreessa romanssissaan on lämmin tunnelma, jossa rakkaus ja kunnioitus näkyy. Tässä on niin dramaattisia hetkiä, kuin hauskojakin juttuja, mutta koko ajan tunnelma pysyy kevyenä, vaikka riitojakin saadaan aikaiseksi. Myös se Rantakahvila -romaanista tuttu kyläyhteisön yhteisöllisyys näkyy tässä ihanasti.

Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa oli kirjan toinen tarina. Tässä oli selvästi surullisempi tunnelma. Evien sisko Ruth pääsi yhdeksi päähenkilöksi, ja hänen katkeran oloinen asenteensa muutti tarinaa ankeaan suuntaan. Kirjassa puitiin myös erästä surullista tapahtumaa, joka teki tunnelmasta haikean. Joulun saapuminen tietysti pelasti tilannetta, ja pidin kirjan lämpimästä lopusta. 

Viimeisena tarjolla olikin sitten kesäinen tarina, Rantakahvilan uusi tulokas. Tämä oli siitä kiva tarina, että Evien ja Edin yhteiselo kokee suuria muutoksia. Pidin myös siitä, miten Evien tunteita ja epävarmuutta uuden edessä kuvataan. Tässä oli myös aivan uusi hahmo, Helen, jonka nopea pyrähdys jäi melko etäiseksi lyhyen tarinan takia. Ehkä niin isot asiat olisivat kaivanneet enemmän sivutilaa. Hän oli kuiteenkin juonen kannlta tärkeä tyyppi, ja itse tarina oli mainio, joten ei varsinaisesti haittaa, etten nyt tähän Heleniin sen enempää tutustu. Täytyy kyllä myöntää, että vastahakoisuus Heleniä kohtaan johtuu siitä, että olen alkanut pitää Eviestä, ja tämä Helen tuntui olevan häntä vastaan. 

Joulu saapuu rantakahvilaan, (Christmas at The Beach Cafe, 2013)

Jouluyllätyksiä rantakahvilassa, (Christmas Gifts at The Beach Cafe, 2014)

Rantakahvilan uusi tulokas, (Baby at The Beach Cafe, 2016)

Otava, 2021

Suom. Eeva Parviainen

s.320

Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri

 

Petra ja hänen yksitoistavuotiast sisarentyttärensä Charlie joutuvat jättämään tutun ja turvallisen elämän Tukholmassa. Charlien äiti on kuollut, Petra joutunut työttömäksi ja vielä kodittomaksikin, joten uusi alku on tarpeen. He päätyvät Nyponvikenin kylään, jossa Petran vanhemmilla on asunto. 

Petra ja Charlie kipuilevat uuden arjen parissa, mutta pikku hiljaa he löytävät paikkansa. Joulu lähestyy ja Charlie saa lahjaksi joulukalenterin, joka kertoo aikoinaan kylällä eläneen taiteilijan tarinaa. Petra uppotuu Lillyn tarinaan, mutta hänestä alkaa tuntua siltä, että kyläläisillä on jotakin salattavaa. 

"Vaikka sää oli leuto, ulkona ei näkynyt muita ihmisiä eikä korviin kantautunut muita ääniä kuin aaltojen kohina, joka sekottui hänen askeltensa kopinaan."s.157

Salaisuuksien joulukalenteri kuljettaa lukijan ihastuttavalle kauppapuutarhalle pieneen kylään, jossa kaikki tietävät toisistaan vähintään kaiken. Joulu tekee tuloaan, joten mukaan mahtuu jouluisia yksityiskohtia.

Tykkäsin tutustua kauppapuutarhan arkeen ja uusiin ideoihin, joita työntekijät yrittivät kehittää kuihtuvan yritystoiminnan pelastamiseksi. Pidin myös kyläläisten yhteishengestä, pienistä puodeista, kauniista maisemista, sekä hitaasti kehittyvistä ystävyyssuhteista. Tarinaan mukaan otetut eläimet lämmittivät myös mieltä. 

Kaikesta ihanasta ja tunnelmallisesta huolimatta pidän muista lukemistani Fagerlundin kirjoista huomattavasti enemmän kuin tästä. Kirjaan oli haluttu tuoda jokainen joulukalenterin päivä, jotta Lillyn tarina paljastuisi niin kuin joulukalenterissa kuuluu, luukku luukulta. Minusta tämä toi kirjaan paikoitellen hätäisen ja töksähtelevän tunnelman. Jokaisesta päivästä kun piti kertoa jotakin, mutta liian pitkäksi aikaa ei voi yhtä päivää jäädä kuvaamaan. Kyllä tällaista arkea ja pieniä yksityiskohtia kirjoissa rakastavaa lukijaa jäi häiritsemään valtavasti se ettei niihin pieniin kirjassa mainittuihin juttuihin palattu ikinä. Miltä maistuu Unelmameri -marmeladi? Miksei joulukirjassa puhuttu enää myöhemmin mitään kuusesta jonka hahmot kuitenkin kävivät itselleen valitsemassa? Ja mikä oli Lillyn lempiteetä, ja miksi sitä ei keitetty kirjassa ikinä!?

Salaisuuksien joulukalenteri, (Den sista adventskalendern, 2022)

Gummerus, 2024

Suom. Antti Saarilahti

s.316

Anne Marie Ryan: The Six Tales of Christmas

 

Joulu lähestyy. Nora ja Simon omistavat pienen kirjakaupan Cotswoldsin kylässä. Viime vuodet ovat olleet vaikeita pienille yrityksille, mutta nyt joulumyyntikin vaikuttaa niin pieneltä, ettei Nora tiedä voiko kirjakauppaa enää pelastaa. Lainat pitäisi maksaa, mutta uudistusyrityksistä huolimatta myynti ei riitä maksuihin. Nora ja Simon päättävät kuitenkin jakaa hyvää joulumieltä lähettämällä kuusi joulukirjaa piristystä kaipaaville ihmisille, sekä järjestää ehkä viimeiseksi jäävän joulujuhlan. 

"But people hurried right past the bookshop, barely glancing at the festive display in their eagerness to get out of the rain. Simon probably could have sat naked in the window wearing just a Santa hat and nobody would have taken any notice."s.63

The Six Tales of Christmas tarjoaa pikkukylään ja etenkin sen kirjakauppaan sijoittuvan joulutarinan. 

Stowfordin kirjakauppa on miljöönä ihastuttava. Pidin valtavasti kirjakaupan arjesta, asiakaskohtaamisista, sekä Noran ja Simonin elämän seuraamisesta. Kirjoista tietysti puhutaan paljon, mikä ihastuttaa kirjaihmistä. Joulua laitetaan kirjakauppaan, joulukirjoista puhutaan, herkullisia jouluruokia kokkaillaan, ja hyvää joulumieltä yritetään jakaa omista ongelmista huolimatta. Mukavan lämmin tunnelma kurkisteleekin jossakin siellä taustalla näiden asioiden takia. 

Kirjassa oli kuitenkin omaan makuuni liikaa sivujuonia, sillä ääneen pääsivät Noran ja Simonin lisäksi kaikki kuusi piristystä kaipaavaa ihmistä, joille joulukirjoja lähetettiin. Kaikilla heillä oli omat murheensa, kuten myös Noralla ja Simonilla. Kaikkien näiden murheiden takia tunnelma oli melkoisen haikea. Tuntui siltä, että nyt yritetään saada pieneen kirjaan aivan liian monta suurta aihetta mahtumaan, joten mikään niistä ei saanut sitten kunnolla tilaa. Vähempi olisi ollut parempi. Näistä pienistä tarinoista kuitenkin selvästi erottui muutama sujuvammin kulkeva.

Kirjakauppa kohtausten lisäksi omiksi suosikeiksini nousi Olwyn Powell uusien harrastustensa kanssa, sekä kirjakaupan joulujuhla, joka oli kodikas ja mieltä lämmittävä tapahtuma.

The Six Tales of Christmas

Trapeze, 2020

Kansi: Rachael Lancaster/ Orion Books

s.326

Stephanie Garber: Aatonaatto

 

Suuri juhla lähestyy, ja Scarlett Dragma aikoo järjestää kaikkien aikojen talvijuhlan Valendaan. Asukkaat etsivät rakkaimilleen upeita lahjoja, kaikkialla on koristeita ja juhlan tuntua. ainoastaan Tella tuntuu olevan kaukana juhlahumusta. Hänen rakkaansa, Legend, ei nimittäin juurikaan pidä suuresta juhlasta. Tella pelkää, että ehkä Legend ei hirveästi pidä hänestäkään, mutta hän on varma, että jos hän keksisi Legendille täydellisen lahjan, tilanne muuttuisi.

"Hän arveli, että jos kaikkien muiden halut olisivat yhtä väkeviä kuin hänen, he eivät tyytyisi kököttämään kotona ja odottamaan sattumaa. He murtaisivat ovia ja rikkoisivat ikkunoita. He kukistaisivat pelkonsa kuin lohikäärmeen. He ylittäisivät omat odotuksensa tavoitellessaan unelmiaan."s.49

Aatonaatto on ihastuttava pieni lisäosa Caraval -trilogialle. 

Valendassa juhlitaan joulun kaltaista juhlaa, suurta juhlaa. Juhla on tietysti täynnä taikuutta, tarinoita ja unelmia. 

Tämä kirja on todella kaunis jo ihan esineenä. Tarina on kuvitettu kauniilla musta-valko-punaisilla piirroksilla. Sivut ovat paksua paperia ja koko kirjalla on sellainen arvokas, huoliteltu tyyli.

Olipas ihana päästä kurkistamaan Caravalista tuttujen hahmojen kuulumisia. Suurimman roolin kirjassa saa Tella, joka onkin oma suosikkini. 

Itse tarina on melko lyhyt, nopealukuinen ja satumainen. Tellan tutuksi tullut dramaattisuus pääsee loistavasti oikeuksiinsa, ja hän saakin aikaiseksi lyhyessä ajassa melkoisen draaman. Tarinaan mahtuu taianomaisen Valendan kuvausta juhla-asussaan, sekä Tellan talvinen seikkailu, joka on täynnä hurjaa toimintaa, sekä heittelehtiviä tunteita. Lopulta Tellan tarina käy jo hitusen kuumaksi. 

Aatonaatto, (Spectacular, 2024)

WSOY, 2025

Suom. Kaisa Kattelus

Kuvittanut: Rosie Fowinkle

s.219

Marie Bengts: Murha sydänyöllä

 

Hannah Lönn matkaa Lilly-tätinsä kanssa kohti Paratiisi majataloa, jossa he aikovat viettää joulun. Öölannin hurjat kelit kuitenkin yllättävät heidät, ja he ovat lähellä juuttua autonsa kanssa lumikaaoksen keskelle. Matka majataloon on mahdoton, eikä heidän auta muu kuin hakeutua lähimpään asumukseen suojaan. He päätyvät Hallerumin tilalle, jossa vastaanotto ei ole erityisen lämmin. Heidän annetaan tietystijäädä odottamaan myrskyn ohimenoa, joka tuntuu kestävän ikuisesti. Talon väellä on keskenään valtavasti kahinaa, ja riitoja syntyy tuon tuostakin.kaiken lisäksi talossa majailee myös tuhopoltoista epäilty mies. Kun sitten yksi vieraista löytyy kuolleena, alkaa tilanne tuntua entistä vaarallisemmalta. 

"Nyt he olivat keskellä autiota maisemaa, jossa ei ollut ainoatakaan rakennusta muutamaa tuulimyllyä lukuun ottamatta, ja nekin vähät katosivat lumimyräkkään. Volkswagenia riepotteleva tuulenpuuska sai Lilly-tädin kirkaisemaan."s.15

Murha sydänyöllä on Hannah Lönn -dekkarisarjan kolmas osa.

Edelleen jaksaa viehättää tarinat, joissa ihmiset jäävät lumimyrskyn vangeiksi. Tällä kertaa poispääsyä ei ole kartanomaiselta tilalta, jonka lumi saartaa täysin. Sähköt menevät, samoin puhelinyhteys. Eletään vuotta 1957. Tunnelma on hyytävä. Taloon vangeiksi jääneillä on keskenään todella huonot välit, eikä draamasta ole puutetta. 

Tämä noin kuusisataa sivuinen dekkarinjärkäle tarjoaa rauhallisesti etenevän mysteerin, jossa pysähdellään pitkiksi ajoiksi luomaan ja tutkimaan hahmojen välisiä jännitteitä. Suurin osa taloon jääneistä vieraista ovat varsin ikäviä tyyppejä, joista ei ole helppo pitää. Kirjan hidas tempo ei haittaa, sillä teksti on sujuvaa, arki lumimyrskyn keskellä kiinnostavaa ja hahmokaarti monipuolinen. Pitkin tarinaa myös tapahtuu kiinnostavia ja yllättäviä käänteitä.

Murha sydänyöllä nousikin omaksi suosikikseni tästä sarjasta. vaikka syyllisenkin arvasin paljon ennen loppua. Lumimyrsky ja tietysti joulu kun saavat minut helposti pitämään tarinasta. Lämminhenkistä joulutunnelmaa ei tietystikään voi odottaa tämän porukan kanssa tällaisessa tilanteessa, mutta pidin siitä miten joulu silti tuotiin mukaan tarinaan. Perheen jouluperinteet, ja pienten jouluisten asioiden toteutus, vaikkakin melko koomisesti onnistuneina olivat mukava lisä. 

Murha sydänyöllä, (Inferno i snö, 2021)

Bazar

Suom. Katariina Kallio

s.603