Carin Hjulström: Pikku murha vain

 

Näyttelijätär Siri Ehrensvärdillä on loistokas ura takanaan. Yllätyksenä kuitenkin tulee, kuinka yllättäen hänet voidaan siirtää syrjään. Kun ura, sekä miesystävä ovat poissa, on aika keksiä jotakin uutta. Siri  lähtee auttamaan veljenpoikaansa, jolla elämä ei aivan ole pysynyt hallinnassa. Nyt Anton on ostanut ränsistyneen taimitarhan maaseudulta. Niinpä Siri jättää Tukholman loistokkaat päivät ja siirtyy maaseudulle, jossa rauhasta ei ole tietoakaan. Viereisillä tiluksilla kun tapahtuu heti alkuun murha, eikä kaikilla kyläläisillä ole keskenään kovinkaan lämpöiset välit. Metsästäjien ja eläinaktivistien kahnaukset tuntuvat olevan jokapäiväisiä. 

"Keho tärisi yhä kauttaaltaan, ja hän oli järkyttynyt. Säbyholm oli päässyt yllättämään pahanpäiväisesti. Mutta jos tässä oli jotain hyvää, niin se, ettei hän ollut ehtinyt ajatella paljonkaan muuta. Petturuutta. Menetystä, joka oli riistänyt kaiken hänelle tärkeän."s.49

Pikku murha vain aloittaa maalaisromanttisen Taimitarhamurhat -sarjan.

Kirja on hyvin rauhalliseen tahtiin etenevä, leppoisa tarina, jossa arkea ja ihmisisiä kuvataan runsaasti, kun taas murhaa vilkaistaan vain silloin tällöin kevyesti. 

Kirjan päähenkilöinä toimivat keskeään mukavan erilaiset henkilöt. On noin kuusikymppinen hohdokkaaseen elämään tottunut Siri, jonka sukkulointia murheidensa kanssa maaseudulla on kiinnostava seurata. Sitten on Anton, reilu parikymppinen mies, jonka toilailut tuovat kirjaan huumoria. Ja tietysti Olle, paikallispoliisi, joka haluaa selvittää tapahtuneen murhan. Lisäksi kirjasta löytyy värikäs joukko kyläläisiä, joista suurin osa on varsin luotaantyöntäviä ja inhottavia tapauksia. 

Viihdyin tarinan parissa oikein hyvin. Taimitarha ja sen kunnostus jaksoi kiinnostaa läpi kirjan, läheinen linna omituisine asukkaineen ja teehetkineen piti hienovaraista jännitystä, sekä dekkarijuonta yllä. Kirjan hahmoillekin alkaa kehittyä kaikenlaista uutta, joten jatkoa haluan tietysti lukea. Mutta jos pidät murhan tutkimista tärkeänä, eikä suhdekiemurat ja arkiset asiat saa olla dekkarissa pääasia, en susoittele tätä kirjaa. 

Pikku murha vain, (Bara ett litet mord, 2020)

Tammi, 2024

Suom. Nina Mäki-Kihniä

s.478

Maureen Johnson: Hei, julma maailma

 

16-vuotias Estella elää kurjissa olosuhteissa Lontoossa, hankkien elantonsa varastelemalla. Unelmat kuuluisan muotisuunnittelijan elämästä eivät kuitenkaan ota laantuakseen, ja Estella käyttää kaiken liikenevän aikansa uusien luomuksien suunnitteluun ja tekemiseen. Hänen kämppiksensä eivät aivan tajua tuota unelmaa, sillä Jasper ja Horace tuntuvat olevan aivan tyytyväisiä heidän tapaansa elää. Sitten Estella tapaa muutaman rikkaan Lontoolaisnuoren, ja päätyy viettämään kesää heidän kanssaan. Yhtäkkiä kaikki tuntuu mahdolliselta. Ei enää ainaisia papusäilykkeitä, vaan loistoa ja herkkuja. Vaatesuunnittelijan unelmatkin lähtevät suorastaan lentoon.

"Tämä oli yksi niistä liikkeistä, joita Estella ei ollut koskaan tohtinut edes lähestyä. Se ei johtunut pelosta; eihän siellä ollut mitään pelättävää. Se johtui ennemminkin kunnioituksesta. Hänhän vieraili kaupoissa yleensä varastaakseen. Tämä liike oli sellaiseen liian hieno, liian vaikuttava."s.90

Hei, julma maailma on tarina tunnetun Disney pahiksen Cruella De Vilin nuoruudesta. Eletään 60-luvun Lontoossa, jossa musiikki soi ja ihmiset haluavat pukeutua värikkäästi ja näyttävästi. Kirja tarjoaa pienen kurkistuksen siihen, miten Estella päätyi elämään Lontooseen yhdessä pikkurikollisten kanssa. Ja siihen miten Estallan sisällä pikku hiljaa loukkaus loukkaukselta herää Cruella, tuo tunnettu pahis. 

Kirja on vauhdikas ja nopealukuinen tarina, jonka parhautta on mielestäni nuo kauniit muotiluomuksien kuvaukset. Estellan räiskyvää, luovaa, mutta samalla haurasta luonnetta kuvataan hienosti, samalla kun hän suunnittelee mitä upeimpia vaatteita. 

Estella ei vietä mitenkään tavanomaista nuorten elämää, ja olikin todella kiinnostavaa päästä sisään siihen piilossa elävien nuorten maailmaan, joka on vaatimatonta ja vaikeaa. Silti siellä huonokuntoisessa rötiskössä, kaikkien ongelmien keskellä oli lämmin ja ystävyyden täyteinen tunnelma. Estellan erikoisesta tilanteesta huolimatta kirjaan oli saatu myös sellaista ihan perus nuorten ihastumista, ja muita tunteita ja ajatuksia.

Hei, julma maailma, (Hello, Cruel Heart, 2021)

Tammi, 2021

Suom. Jenni Rapelo

s.256

Rebecca Ross: Jumalainen vastustaja

 

Muinaiset jumalat ovat heränneet ja aloittaneet sodan toisiaan vastaan. Iris Winnow yrittää pitää perheensä asioista huolta tienaamalla toimittajana. Hän kirjoittaa kirjeitä rintamalla olevalle veljelleen, mutta kirjeet päätyvät maagisesti aivan eri miehelle. Näin alkaa kirjeenvaihto tuntemattoman miehen kanssa, jota kohtaan Iris huomaa pikku hiljaa tuntevansa jotakin suurta. 

"Jos hän ajattelisi asiaa liikaa, sanat jähmettyisivät jääksi. Niinpä hän ei ajatellut; hän antoi sanojen nousta suoraan sydämestä mieleensä ja valua käsivarsia pitkin sormenpäihin."s.106

Jumalainen vastustaja aloittaa Lumotut kirjeet -duologian.

Oathissa eletään epävarmaa aikaa. Sota tuntuu olevan hirvittävän kaukana, mutta silti se on läsnä, vaikuttamassa ihmisten elämään. Iris Winnow ja Roman Kitt elävät hyvin erilaisissa oloissa, mutta kilpailevat samasta työpaikasta. He ovat toistensa pahimmat vastustajat. Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi Irisin kautta, mutta välillä kurkistetaan myös Romanin näkökulmaa. Heidän elämänsä kietoutuvat kutkuttavan rauhallisesti yhteen, ilman kiirettä.

Jumalainen vastustaja on upeasti kirjoittetu kirja, jonka tunnelma lumoaa. Irisin elämää varjostavat niin monet asiat, että tunnelma on sellainen haikean ikävöivä. Tietysti myös sota ja siitä johtuva kärsimys synkistävät tunnelmaa. Elämä sodan keskellä on hyvin aidon tuntuisesti kuvattua. Rakastin sitä, kuinka niin realistisen oloiseen maailmaan on tuotu juuri sopiva määrä taianomaisuutta pienin ykistyiskohdin. Lumotut kirjeet, pienet rakennuksissa tapahtuvat omituisuudet ja tarut jumalista. 

Kirja on täynnä tunnetta, joka välittyy kynttilänvalossa kirjoituskoneella naputetuista kirjeistä, teekupposten äärellä käydyistä keskusteluista ja kiireenkin keskellä syntyneistä ajatuksista. 

Onneksi kirjalle on tulossa jatkoa jo tänä vuonna, sillä haluan palata pian tämän tarinan pariin, jonka loppu jäi riipaisevan jännittävään kohtaan. 

Jumalainen vastustaja, (Divine Rivals, 2023)

WSOY, 2025

Suom. Nana Sironen

s.415

Emilia Hart: Taipumattomat

 

Kate Ayres pakenee väkivaltaista parisuhdetta syrjäiseen pikkukylään. Hän on perinyt ränsistyneen mökin, Wayward cottagen, isotädiltään, jota tuskin tunsi. Mökki ja sen ympäristö tuovat ahdistavia tuntemuksia Katelle. Lähelle tunkevat linnut, ötökät ja mehiläiset pelottavat, mutta jotakin tuttuakin niissä on. Pikku hiljaa Kate alkaa saada selville asioita niin itsestään kuin sukunsa vahvoista naisista, Violetista ja Althasta.

"Huoneessa oli pakko olla hänen äitiään koskevia papereita. Miten joku olisi muka voinut elää ja kuolla talossa jättämättä jälkeensä muuta kuin kaulakorun ja rivin kätkettyjä kirjaimia."s.95

Taipumattomat on tarina vahvoista naisista Katesta, Violetista ja Althasta. Tarinaa kuljetetaan vuorotellen kaikkien heidän kautta, ja niin lukija pääsee kurkistamaan tämän suvun tarinaan nykypäivänä, 1940 -luvulla, sekä 1600-luvulla. 

Nämä Noidiksikin syytetyt naiset kulkevat omia polkujaan, toiset rohkeammin kuin toiset. Kaikkia yhdistää julmat kokemukset, joita miehet tuntuvat aiheuttavan oikein urakalla. Jokaisen päähenkilön tarina on upea. Niissä on jonkinverran samankaltaisuutta, mutta ei liikaa. 

Kirja on kauniisti kirjoitettu ja juonivetoisuudessaan ahmittava. Pidin tästä todella paljon. Jokaista lukua odotti innolla, sillä kaikkien naisten tarinat olivat yhtä kiinnostavia. Fantasiaelementtejä tuodaan kirjaan hienovaraisesti, vain pieninä annoksina. Nämä noidan tyyliset naiset kulkevat eläinystäviensä kanssa ja luovat voimakkaan yhteyden luontoon. Luontoa ja eläimiä kuvataankin kauniisti. 

Noitavainoja, suojeltua elämää kartanossa, vähitellen paljastuvia sukusalaisuuksia, mystisiä valkosulkaisia variksia ja selviytymistarinoita. Monipuolinen ja upea kirja kaiken kaikkiaan. Ainoa asia mistä en pitänyt oli kirjan epilogi. Se tuntui turhalta, nopealta selittelyltä. 

Taipumattomat, (Weyward, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Viia Viitanen

s.458

Sini Helminen: Veden vallassa

 

Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, eikä Kalevalan tarinoista koko ajan höpöttävän isän kanssa eläminen ole kovin helppoa, sillä omituisesta isästä tiedetään jo koulussakin. Koulu onkin nykyään vain valtava piinapenkki kiusaajineen. Sopeutuminen yhtään mihinkään tuntuu jo valmiikis vaikealta, mutta sitten Mari löytää jalastaan suomun! Lähistöllä oleva järvi houkuttelee päivä päivältä enemmän, vaikka isä kuinka varoittelee ja kieltää menemästä lähellekään.

"Uiskentelen pitkin kaislikon reunaa. Kerran kuvittelen tuntevani jonkun katseen selässäni, mutten löydä muuta kuin muutaman ahvenen ja yhden ruman ruutanan. Alan tuntea oloni tyhmäksi."s,121

Veden vallassa on kolmas osa Väkiveriset -sarjasta. 

Tämän sarjan lukeminen on ollut tauolla ihan luvattoman kauan, mutta nyt viimein oli aika palata tämän pariin. Tauko ei onneksi haitannut, sillä tämä on itsenäinen teos, vaikka sarjaan kuuluukin. Uudet hahmot takaavat sen, ettei ole niin vakavaa, vaikkei aiempien osien tapahtumat olisi kirkkaasti muistissa. 

Kirja tarjoaa melko helppolukuisen nykyaikaan sijoittuvan fantasiatarinan, jossa kotimainen mytologia sekoittuu nykypäivän nuorten arkeen. Tällä kertaa seikkaillaan vedenalaisissa maailmoissa, jossa Ahti ja Vellamo asustavat. 

Kirjassa on nopeatempoisia juonenkäänteitä, joiden parissa mielenkiinto säilyy. Koulukiusaaminen tuo kirjaan vakavampaa pohjaa, mutta tarinassa on myös huumoria, joten liian synkäksi tai totiseksi meno ei käy. 

Itse en ole suurin fani tälle "entinen paras kaveri laittaa korkokengät jalkaan ja alkaa pahimmaksi kiusaajaksi" jutulle, jonka ainakin kuvittelen nähneeni jo useissa kirjoissa ja elokuvissa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä muuten näiden nuorten elämä oli oikein kiinnostavaa. Parasta oli kuitenkin hupaisa seikkailu veden alla, siellä tuntui huumorikin kukoistavan, enemmän kuin kuivalla maalla. 

Veden vallassa

Myllylahti, 2018

Kansi: Karin Niemi

s.239

Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky

 

Alina Starkov, ainoa tiedossa oleva auringonkutsuja, piilottelee yhdessä ystävänsä Malin kanssa. On nimittäin käynyt ilmi, että hyvin monet haluavat hyötyä hänen kyvyistään. Piilottelu ei kuitenkaan suju pitkään ja pian Alina on matkalla kohti vaaroja. Hänen on aika hyväksyä voimansa ja taistella pahuutta vastaan niiden avulla. Ongelmia on luvassa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan kehen luottaa. Lisäksi hänen rakas Mal tuntuu etääntyvän hänestä vauhdilla.

"Painoin kämmenpohjani lujaa silmiäni vasten yrittäen painaa alas uhkaavat kyyneleet. Mitä minä oikein tein? En ollut kuningatar. En ollut pyhimys. Enkä todellakaan tiennyt, miten armeijaa johdettiin."s.157

Saarto ja myrsky on toinen osa Grishaversumi -fantasiatrilogiasta.

Alinan tarina jatkuu oikein kiinnostavasti. Kirja tarjoaa jännittäviä juonenkäänteitä, tarunhohtoisia olentoja ja taisteluja. Alinan henkiseen puoleen keskitytää myös edelleen paljon. Hän etsiikin omaa paikkaansa ja kamppailee luottamuksen kanssa, sillä välillä kadoksissa on luottamus niin toisiin kuin ihan häneen itseensäkin. Teemaan sopivasti, kirjassa onkin aika paljon salaisuuksia, jotka paljastuessaan luovat yllättäviä juonenkäänteitä. 

Ensimmäisessä osassa lempihahmokseni nousi Varjo, mutta tässä osassa en voi kyllä häntä enää lempihahmoksi nimetä. Kiinnostava hän kyllä edelleen on.  Hetken pelkäsinkin, että nytkö sitten on vain tyydyttävä lukemaan tylsääkin tylsemmän Malin kuulumisia sivu sivulta, mutta pelko oli turha, sillä tarinaan asteli uusi, varsin kiinnostava hahmo, Nikolai. Pidinkin eniten juuri Alinan ja Nikolain välisistä kohtauksista, sillä niistä välittyy lukijalle paljon tunteita, tuovatpa nuo hetket kirjaan huumoriakin. 

Kirjan lopulla ollaan jälleen jännässä paikassa ja odotukset trilogian päätökselle nostetaan korkeiksi. 

Saarto ja Myrsky, (Siege and Storm, 2013)

Aula & Co, 2020

Suom. Meri Kapari

s.427

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

 

On toukokuu ja pensionaatti Bellevuen kesäkausi lähestyy alkuaan. Disa valmistautuu vieraiden saapumiseen pitämällä tiukkaa kuria työntekijöilleen, ja ahkeroimalla toki itse erityisen kovin. Kaiken pitää olla täydellistä kun vieraat saapuvat.

Hjalmar elelee rauhaisaa elämää perheensä kanssa, mutta eräs ikävä tapahtuma avaa menneitä haavoja, jotka tuntuvat aina kummittelevan jossakin noissa surun täyttämissä huoneissa.

Aino haaveilee onnellisemmasta elämästä, opiskelee ja tekee töitä. Rakastuukin. Mutta vuoden edetessä uutiset käyvät yhä vain pelottavimmiksi. Voisiko sota tosiaan yltää aina Hankoon saakka?

"Kesäkuun alussa Bellevue ottaa vastaan ensimmäiset vieraat. Pensionaatti ravistautuu hereille ja alkaa pitkän talven jälkeen elää."s.51

Säilyt sydämessäin on talvisodan Hankoon sijoittuva historiallinen romaani, joka kuvaa tavallisten Hankolaisten elämää ennen sotaa ja sen aikana.

Tarinaa kerrotaan kolmen keskenään hyvin erilaisen päähenkilön näkökulmasta vuorotellen. Pidinkin kovasti siitä, miten erilaisiin paikkoihin, arkeen ja elämäntilanteisiin tällä kerrontatyylillä päästiin. Jokaiseen hahmoon myös kiintyy kirjan aikana, sillä heidät kaikki onnistutaan kuvaamaan niin aidosti.

Säilyt sydämessäin on upea kirja, jonka lukemista suosittelen lämpimästi. Kirjoitustyyli on vetävää ja kaunista. Hanko herää eloon upeine ykistyiskohtineen, kuten myös kaikki henkilöhahmot aitoine tunteineen, pelkoineen, iloineen ja suruineen. Vaikka etukäteen tietäsi, miten Hangon kävi talvisodassa, on silti jännittävää sukeltaa näiden hahmojen arkeen ja pelätä heidän kanssaan kuinka tulee käymään. Itselleni nuo asiat eivät olleet entuudestaan erityisen tuttuja, ja sainkin paljon uutta tietoa histoariallisista tapahtumista. Jatko-osa menee ehdottomasti lukulistalle, sillä tämän kirjan hahmot jäävät asumaan päähän ja heidän jatkonsa kiinnostaa. 

Luin tämän kirjan juuri sopivasti ennen kesäistä Hangon matkaa. Rintamamuseon kiertäminenkin oli entistä kiinnostavampaa tämän kirjan luettua, ja kirjasta tuttujen paikkojen, kuten keksitehtaan näkeminen teki kirjan tapahtumista entistä aidomman tuntuisia.

Säilyt sydämessäin, (Snart har sommarn blommat ut, 2022)

S&S, 2023

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Kansi: Emmi Kyytsönen

s.427