Cheryl Strayed: Villi vaellus

 

26-vuotias Cheryl lähtee hurjalle vaellusmatkalle. Hän päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan. Kokonaan hän ei siis tuota pitkää reittiä kulje, mutta yli 1700 kilometriä kuitenkin. 

Cheryl kokee nuorena monia vastoinkäymisiä, ja lopulta äidin kuolema syöksee hänet kierteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Lopulta hän kuulee Pacific Crest Trailista ja päättää lähteä matkalle, joka toivottavasti selvittäisi hänen ajatukset. 

"Avasin rinkan lokerot ja tyhjensin sen heitellen tavarat yksitellen sängylle. Karistin tyhjäksi myös muovikassit ja jäin tuijottamaan tavarakasaa. Tätä kaikkea kantaisin mukanani seuraavat kolme kuukautta."s.57

Villi vaellus on kirja, josta olin aivan innoissani vuosia sitten kun löysin sen. Ajattelin sen olevan mielenkiintoinen seikkailu, joka inspiroisi. Ostin tämän sinä vuonna, kun tämä pokkaripainos on otettu, eli 2015. Siitä lähtien tämä kirja on vain odottanut hyllyssäni, eikä ole saanut lukuvuoroaan, vaikka silloin kuusi vuotta sitten olin aivan innoissani. Silloin olin itse noi 20-vuotias ja ajattelin, että kiva kun päähenkilökin on lähes saman ikäinen. Nyt olikin viimein aika ottaa kirja hyllynlämmittäjähaasteeseen ja lukea se.

Ensimmäinen iloinen yllätys oli se, ettei kirjan päähenkilö ollutkaan 22-vuotias kävellessään tuon matkan, vaan 26. Eli pääsin sittenkin tälle jännittävälle vaellukselle suunnilleen oman ikäiseni päähenkilön matkassa. 

Villi vaellus on vaellustarina, jonka on kirjoittanut vaeltaja itse. Kiinnostavinta on kuitenkin se, ettei Cherylillä ollut juurikaan kokemusta vaeltamisesta, tai sen ihmeellisempää tietoa erilaisista vaellustarvikkeista tai niiden käytöstä. Kirja onkin rohkean ja itsenäisen naisen tarina, joka ei kaunistele tapahtumia. 

Vaellusta ja sen raskaita vaiheita kuvataan paljon ja aidosti. Lukija saa varsin hyvän kuvan matkasta ja sen etenemisestä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös paljon muuta. Cherylin menneisyydestä puhutaan kattavasti, ja lukijalle luodaan kuva naisesta, joka oli aika hukassa elämässään tehdessään päätöksen vaellukselle lähdöstä. Pidinkin kovasti Cherylin matkasta, joka oli loppujen lopuksi sekä fyysinen, että henkinen. Myös Cherylin heittäytyvä asenne teki kirjasta jännittävän. Ongelmia tuli monia, mutta tahdonvoimalla ja sinnikkyydellä niistä selvittiin. 

Minut yllätti päihteiden, kuten huumeiden käyttö. Ymmärrän hyvin, miksi niistä piti juuri tässä kirjassa puhua, mutta niin kuin yleensäkin tällainen aihe vie päähenkilön kauemmaksi minusta ja hieman pilaa omaa lukukokemustani, niin kävi myös tällä kertaa.

Villi vaellus, (Wild. From Lost to Found on The Pacific Crest Trail, 2012)

Otava, 2015

Suom. Kirsi Luoma

s.408

Micol Ostow: Riverdale -Get Out of Town

 

Betty, Archie, Jughead ja Veronica yrittävät viettää mukavia kesälomapäiviä, mutta se on vaikeaa. Archie on syytettynä murhasta ja hän odottaa oikeudenkäyntiä. Hän on tietysti syytön, ja parhaansa mukaan he yrittävät keksiä, miten todistaa se. Hiram Lodge vaan on tehnyt täydellistä työtä, eikä yhtään todistetta Archien syyttömyydestä tunnu löytyvän. Niinpä nuoret päättävät palata rikospaikalle ja yrittää löytää sieltä jotakin. Matka Lodgen vapaa-ajan asunnolle tuntuu kuitenkin olevan täynnä vaaroja, eikä vastaanotto Shadow Lakella ole mukava.

Get Out of Town on toinen Riverdale kirja. 

Kirjassa seurataan jälleen Bettyn, Jugheadin, Veronican ja Archien elämää tilanteissa, joita ei ole nähty tv-sarjassa. Tällä kertaa kerrotaan ajasta jolloin Archieta syytettiin murhasta. 

Pidin tästä toisesta Riverdale kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä. Tässä oli selkeämpi juoni ja paljon jännitystä. Koska nelikko kulkee tässä osassa yhdessä, oli juoni yhtenäisempi, eikä hypitty niin paljon siellä sun täällä. Toki sarjan nähneenä tiesi mikä tulee olemaan lopputulos, mutta koska tämä Shadow Lake reissu oli aivan uusi juttu, oli kaikki käänteet ja paljastukset uusia ja yllättäviä. 

Oli taas ihanaa sukeltaa kaikkien Riverdalelaisten maailmaan. Vaikka suurimmaksi osaksi pysytäänkin tuon päänelikon matkassa, saadaan välillä kuulla myös pieniä pätkiä esim. Pussycatsin menoista. Välillä hypättiin ulos varsinaisesta juonesta ja muisteltiin aiempia tapahtumia. Myös nämä muistellut tapahtumat oli täysin uutta asiaa, eikä mitään sarjassa nähtyä. 

Ilokseni sain myös huomata pienet viittaukset toiseen loistavaan sarjaan, Sabrinaan, kun nelikko teki matkaa Shadow Lakelle ja ohittivat Greendalen. 

Lue myös: The Day Before

Riverdale -Get Out of Town 

Scholastic Inc., 2019

s. 283

Kiera Cass: Kruunu

 

Illéan prinsessa Eadlyn saa yllättäen harteilleen paljon vastuuta, kun hänen äitinsä, kuningatar America joutuu viettämään aikaansa lääkäreiden hoivissa, eikä kuningas suostu lähtemään hänen viereltään. 

Eadlynillä on myös Valinta kesken. Linnassa liikuskelee edelleen joukko komeita, mukavia miehiä, joista yksi Eadlynin pitäisi valita aviomiehekseen. Enää Eadlyn ei ole niin vastahakoinen tehtävää kohtaan, sillä näiden miesten kanssa oleminen ei tunnu yhtään niin kamalalta kuin hän kuvitteli. 

"Painoin katseeni alas. Äiti tarvitsi minua. Isä tarvitsi minua. Ehkä jollakin pienellä tavalla Illéakin tarvitsi minua. En voinut tuottaa pettymystä. Taputtelin kyyneliä silmäkulmistani ja jatkoin."s.13

Kruunu on Valinta -sarjan viides ja viimeinen osa.

Kruunu jatkoi Eadlynin tarinaa siitä kutkuttavasta ja hiukan huolestuttavasta tilanteesta, johon aiempi osa jäi. Tällä kertaa alku ei tosin ollut lainkaan vauhdikas, vaan kirjan alusta meni hetki ennen kuin tarina lähti kulkemaan kunnolla ja mielenkiintoisesti. Hieman kangertelevan alun jälkeen kirja olikin vauhdikasta menoa ja meininkiä, täynnä draamaa, rakkautta, ystävyyttä ja hiukan maan politiikkaa.

Eadlynin Valinta oli täynnä mutkikkaita ja dramaattisia käänteitä, ja kirjan viimeiset sivut oli ahmittava vauhdilla, jotta sai tietää mitä tulisi tapahtumaan. Vaikka Valinta -sarja onkin melko yksinkertaista kirjallisuutta, jonka tekstiin ei mahduteta suuria pohdintoja ja maailmaa mullistavia mietteitä, on se varsin koukuttavaa luettavaa. Linnan asukkaisiin ja heidän arkeensa uppoutuu täysin. Söpöjä kohtia lukiessa hykerryttää, iloisia kohtia lukiessa hymyilyttää, surullisia tai tunteikkaita kohtauksia lukiessa itkettää. 

Minä pidin Kruunusta, sen kauniista lopusta ja mahtavista dramaattisista kohtauksista. 

Lue myös: Valinta, Eliitti, Ainoa ja Perijätär.

Kruunu, (The Crown, 2016)

Pen & Paper, 2018

Suom. Laura Haavisto

s.272

Micol Ostow: Riverdale -The Day Before

 

Itsenäisyyspäivä lähestyy. Tällä kertaa juhlapäivä tulee olemaan erilainen sillä normaalisti juhlaa yhdessä viettävät Jughead, Archie ja Betty eivät voi viettää aikaa yhdessä. Betty on Los Angelesissa harjoittelussa, ja Archie on rakastunut. Jughead on ihmeissään, sillä hänen elämänsä on muuttunut suuresti, eikä parhaalla ystävällä Archiella tunnu olevan aikaa. 

Riverdale on pieni kaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa, tai ainakin luulevat niin. Kaikilla tuntuu olevan paljon salaisuuksia. Osalla synkempiä kuin toisilla.

The Day Before on ensimmäinen Riverdale -romaani.

Olen ihan koukussa Netflixin Riverdaleen, joten olin riemuissani huomattuani, että aiheesta on kirjoitettu myös romaaneja. Riverdale kirjat kertovat tapahtumista, joita ei nähdä sarjassa. Riverdale -sarja alkaa itsenäisyyspäivästä (Fourt of July), kun tämä ensimmäinen kirja taas kertoo päivästä ennen juhlaa. 

Lukijalle paljastetaan päivän tapahtumat kaikkien päähenkilöiden näkökulmasta, eli Archien, Bettyn, Jugheadin ja Veronican. Kirjassa ei ole suuria juonipaljastuksia sarjaa ajatellen, mutta en jotenkin usko, että kirja myöskään antaa lukijalleen kovinkaan paljon, ellei sarjaa tunne, sillä kirjassa ei ole suuria juonikuvioita, vaan siinä esitellään yhden päivän tapahtumat, ja näiden neljän nuoren ajatuksia. Jotenkin en vain näe, että kirja herättelisi kovinkaan paljon ajatuksia tai tunteita lukijassa, jolle nämä hahmot eivät ole tuttuja. 

Minua sen sijaan kaikki kirjan asiat kiinnostivat, sillä pääsin esimerkiksi kuulemaan tarkemmin Veronivan viimeisistä hetkistä Los Angelesin It -tyttönä, Archien sopimattomasta rakkaustarinasta ja Jugheadin tuntemuksista vaikeaa tilannettaan kohtaan. Lisäksi Bettyllä oli aivan omat salapoliisitutkimuksensa käynnissä harjoittelupaikassaan.

Jugheadin ja Archien tarinat eivät olleet erityisen yllättäviä, sillä molempien kirjassa esiteltäviä ongelmia käsitellään myös sarjassa, mutta Veronica ja Betty tuovatkin sitten enemmän kiinnostavia uusia juttuja Riverdalen ystävillle.

Pieniä vilahduksia näytetään myös muiden kaupunkilaisten elämästä, sillä jokaisen luvun lopussa on pieniä tekstiviestiketjuja, ja muita ykistyiskohtia. 

The Day Before on melko lyhyt ja helppolukuinen nuortenkirja. Se ei tarjoa mitään suurta tai mullistavaa, mutta on kiinnostava ainakin faneille ja muutenkin mukavan rentoa luettavaa. Toimii omalla kohdallani myös hyvänä tapana treenata englanniksi lukemista ja kartuttaa sanavarastoa.

Riverdale -The Day Before

Scholastic Inc., 2019

Cover art: David Curtis

Cover design: Heather Daugherty

s.271

Anna Todd: After

Tessa on kiltti tyttö, jolla on kiltti ja kunnioittava poikaystävä, loistavat arvosanat ja koko elämä valmiiksi suunniteltuna. Hän lähtee opiskelemaan ja muuttaa opiskelija-asuntolaan, jossa hän tutustuu porukkaan, jota hänen äitinsä, sekä poikaystävänsä kauhistelee. Tässä porukassa viihtyy myös Hardin, ilkeä naistenmies. Tessa kauhistelee Hardinin olemusta ja käytöstä, mutta silti jokin tässä vetoaa Tessaan, ja pian hän onkin täysin pojan pauloissa. Hardin johdattaa Tessan pahoille teille ja opettaa tälle nautinnon salat. 

""Ei, minä en suutele ketään", tiuskaisen ja nousen seisomaan. Katsomatta minuun Hardin ottaa huikan mukistaan. Toivon, että hän on loukkaantunut. Oikeastaan en välitä, onko hän. Olen saanut tarpeekseni tällaisesta vuorovaikutuksesta hänen kanssaan. Hän inhoaa minua ja on kerta kaikkiaan liian epäystävällinen."s.55

After on romanttisen/eroottisen After -nuortenkirjasarjan ensimmäinen osa. 

Siirsin Afterin lukemista melko pitkään, sillä elokuvan katsottuani ajattelin kirjan olevan aivan liian pitkä niin vähäisille tapahtumille. Kirjassa tapahtumia oli kuitenkin runsaasti enemmän kuin elokuvassa, joten pelkoni oli turha. Elokuva ei tällä kertaa muutenkaan erityisen tarkkaan seurannut kirjan tarinaa ja oli yllättävän pieni pintaraapaisu tästä tarinasta, joka oli hyvin runsas. 

After sisältää paljon tarkkoja seksikohtauksia. Muutenkin sellainen hempeän romanttinen teinirakkaus on kaukana tästä tarinasta. Lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että mikä vetää Hardinia ja Tessaa niin tiivisti yhteen, sillä heidän parisuhde ei tosiaan vaikuta terveeltä, ei sitten yhtään. Tämä tekeekin tarinasta epäuskottavan. Tessan kun pitäisi olla niin järkevästi käyttäytyvä, mutta sitten hän juokseekin häntä huonosti kohtelevan ja haukkuvan pojan perässä.

En pitänyt Tessan hahmosta muutenkaan. Aluksi hänen kiltteyttään toitotettiin jokaisella sivulla, mutta minä sain hänestä heti sellaisen kuvan, että hän ohittaa omat mielipiteensä ja arvonsa heti kun joku vähän inttää. Kilttiäkin kiltimpi ja viisaasti käyttäytyvä Tessa muuttuikin muutamassa sivussa kännääväksi, typeräksi ja joka asiaa itkeväksi tytöksi, jonka käytös ärsytti. 

Jollakin tavalla tämä häiriintynyt rakkaustarina kuitenkin kiinnosti, eikä kirjan lukeminen ollut lainkaan tuskaista, vaikka ärsyttäviä tekijöitä löytyikin. Kirjan teksti etenee jouhevasti, ja lukeminen  sujuu vauhdikkaasti, vaikka tarina välillä toistaa itseään. Esimerkiksi Tessan ja Hardinin riidat alkoivat olla hyvin samankaltaisia eikä Tessa tuntunut ottavan opiksi virheistään sitten millään, vaan toisti ne joka viikonloppu ja itki sitten samoja asioita uudestaan ja uudestaan. 

After, (After, 2014)

Otava, 2014

Suom. Outi Järvinen

s.598

Veronica Roth: Uskollinen

Chicagon asukkaat on jaettu osastoihin persooniensa mukaan, ja ihmiset ovat tuttuneet elämään rehdeissä, sopuisissa, terävissä,vaatimattomissa ja uskaliaissa. Heille tuttu järjestelmä on nyt kuitenkin hajoamassa. Lukuisat kahinat ja selkkaukset ovat saaneet osastot hajoamaan, ja nyt kaupungissa on vallassa osattomat. Osastojen lakkauttaminen ei sovi kaikille, ja osalle tärkeintä on selvittää, mitä kaupunkin aitojen takana tapahtuu. Niinpä Tris, neljä ja muutama muu lähtevät selvittämään näitä salaisuuksia. 

"Tämä maisema on kuin keskeytetty lause jonka alku jää roikkumaan ilmaan ja loppu on täysin auki. Takanamme on tyhjää maata, ruohoa ja tientapaista. Edessämme kaksi sementtimuuria, joiden välissä kulkee muutama junarata."s.79

Uskollinen on Outolintu -trilogian viimeinen osa. 

Tämän trilogian lukeminen ei ole ollut minulle erityisen koukuttavaa, mutta silti jokaisen osan jälkeen on ollut pieni kiinnostus selvittää, mitä hahmoille tapahtuu ja millaisia salaisuuksia kirjan maailma kätkee. 

Tämä kolmas osa olikin mielestäni parempi kuin kaksi ensimmäistä osaa. Kirjan tarina kerrotaan nyt sekä Trisin, että Tobiaksen näkökulmasta, kun aiemmat kerrottiin muistaakseni vain Trisin näkökulmasta. Tämä oli hyvä ratkaisu, ja toi kirjaan hieman enemmän mielenkiintoa. 

Monenlaista tapahtumaa, seikkailua ja salaisuuden paljastumista kirjaan mahtuikin, mutta silti tämänkään kirjan juoni ei vaikuttanut erityisen vauhdikkaalta tai koukuttavalta. Suunnittelua ja sellaista laboratorio tyylistä juttua on minun makuuni liikaa.

Loppujen lopuksi pidin suurimpia paljastuksia hieman tylsinäkin, vaikka kyllähän tähän kirjaan hyvin suunniteltuja juonikuvioita mahtui moniakin. Kirjan loppuratkaisu tuli kuitenkin täysin puskista ja onnistui yllättämään minut. En odottanut mitään sen kaltaista tapahtuvaksi. Rohkea ja erilainen lopetus tosin pilattiin tylsääkin tylsemmällä epilogilla.

Odotukseni kirjaa kohtaan olivat niin alhaalla, että lopulta nautin tämän lukemisesta enemmän kuin muiden osien. Ihan viihdyttävää luettavaa, mutta ei tämä silti nouse genressään suosikkieni joukkoon, ei edes lähelle.

Lue myös: Outolintu ja Kapinallinen.

Uskollinen, (Allegiant, 2013)

Otava, 2014

Suom. Outi Järvinen

s.397

Scott Ciencin: Siskoni on noita -Onnen hylkäämät

Kolme Lumottua sisarta, Phoebe, Piper ja Paige päättävät tuhota lauman demoneja ja suojella samalla ihmisiä. Kyseessä on demonien järjestämä juoni, jonka on tarkoitus tuhota Lumotut. Phoeben ex-mies, Cole, päättää auttaa naisia, mutta jotakin menee pieleen ja kaikki neljä päätyvät ajassa taaksepäin. He löytävät itsensä toisen maailmansodan aikaisesta Hollywoodista, eivätkä he tiedä kuinka päästä takaisin kotiin. 

"Phoebe kiersi lattialla lojuvat märät sanomalehdet ja kiiruhti ulos. Hänen täytyi soittaa siskoilleen ja varoittaa heitä näystään. Heillä oli viaton sivullinen pelastettavanaan, ja Georgen keskustelupätkän perusteella aikaa ei ollut hukattavana!"s.15

Perustuu Constance M. Burgen luomaan tv-sarjaan. 

Onnen hylkäämät on toinen osa Siskoni on noita -kirjasarjasta.

En tiedä pitäisikö tämän sarjan lukijalla olla jotakin tietoa Siskoni on noita -tv-sarjasta, sillä nyt kun siirryin lukemaan tätä toista osaa, oli alussa hyvin hämmentynyt olo. Jo ensimmäinen osa herätti kysymyksiä siitä pitäisikö minun tietää jo jotakin, sillä asioita ei selitetä juuri lainkaan. Tämä toinen osa olikin sitten vielä hämmentävämpi, sillä ajassa oltiin hypätty jo reilusti eteenpäin ensimmäisen osan tapahtumista, ja ilmeisesti siinä välissä oli ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista suurta, kuten hengenvaarallisia taisteluita ja ero. Toki voi olla, että tämä on vain sarjan tyyli. Alun hämmennyksen jälkeen tämäkin kirja lähti kuljettamaan eteenpäin tarinaa, jonka juonessa pysyi hyvin mukana. 

Onnen hylkäämät ei ollut yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa. Lumottujen välinen rento tunnelma oli aika lailla poissa, hahmot olivat enemmänkin kärttyisiä ja puisevia kuin sellaisia vitsailevia ja hauskoja kuin aiemmassa osassa. Myös ensimmäisestä osasta tuttu arkinen tunnelma ja herkuttelu puuttui täysin. 

Tarina sinänsä oli kiinnostava, ja nopeasti luettava. Taikuuttakin oli huomattavasti enemmän ja siskot tekivät nyt enemmän yhteistyötä, ja hurjia toimintakohtauksia oli runsaasti. Suurin osa tarinasta sijoittuu vuoteen 1942 ja se tuo mukavan lisän tarinaan, vaikka sen ajan elämää ei kuvatakaan kovin tarkasti. Pieniä kiinnostavia yksityiskohtia kuitenkin ripotellaan pitkin tarinaa. 

Lue myös: Luottamus punnitaan

Onnen hylkäämät, (Charmed, Luck Be a Lady, 2004)

Sanoma Magazines Finland Oy, 2005

Suom. Anu Laitila

s.206

Stephen King: Hohto

Torrancen perheellä on vaikea tilanne. Perheen isä Jack on saanut potkut opettajan työstään, eikä perhe-elämäkään suju. Viina on vienyt Jackia perässään, ja vaikka hän nyt on päässyt kuiville, ei vaimo Wendy ole täysin luottavaisin mielin. 

Jack saa ystävänsä kautta vielä yhden mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa. Hän saa työpaikan Overlook hotellin talvivahtina. Hotelli on suljettuna lokakuusta-toukokuuhun ja siitä vielä monta kuukautta täysin lumen eristämänä. Jack, Wendy ja heidän pieni poikansa, Danny muuttavat hotelliin, vaikka Danny ei pidäkään ajatusta hyvänä. Dannyllä on kykyjä, joita hänen vanhempansa eivät oikein ymmärrä. Danny näkee asioita ennalta, ja välillä Wendystä tuntuu, että poika lukee hänen ajatuksensa. 

"Tuo oli se paikka jonka hän oli nähnyt lumeen hautaavassa myrskyssä, se hämärä ja kumahteleva paikka jossa joku iljettävän tuttu olento väijyi häntä loputtomilla käytävillä joiden lattiamatosta ojentui viidakko. Se paikka josta Tony oli varoittanut häntä."s.79

Hohto on kauhuklassikko, jonka lukemista olen siirtänyt pitkään. Joskus nuorempana aloitin tämän kerran, mutta jätin sen kesken heti alussa, kun kirja ei lähtenyt viemään mukanaan. Ei tämä klassikko vienyt vieläkään mukanaan, mutta päätin silti sinnikkäästi lukea sen.

Hohdon aihe on loistava. Valtava, pelottava hotelli eristyksissä kaikesta, lumimyrskyt ja omituiset tapahtumat kuulostavat kauhistuttavan kiinnostavilta. Mutta vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava tahansa, ei tämän kirjan toteutus toiminut minun kohdallani lainkaan.

Hohto alkaa kiinnostavasti ja ensimmäiset neljäkymmentä sivua olin koukussa. Torrancen perhe esitellään ja kaikki vaikuttaa siltä, että edessä on karmia tarina. Sitten alkaakin saman asian toistaminen, jaarittelu, asian vierestä puhuminen ja pitkästyttävä matka kohti loppua, jonka toivoisi koittavan monta sataa sivua aikaisemmin. Kirjasta olisi voinut jättää vaikka puolet pois, eikä silti olisi menetetty mitään. 

kirjan viimeiset sata sivua sisälsi suurinpiirtein kaiken toiminnan ja silloin olin taas innolla mukana tarinassa, mutta ei se kyllä pelastanut lukukokemusta, kun olin jo niin puuduksista tylsästä, hitaasti kulkevasta tarinasta.

Pahinta oli se, että aina kun oli tapahtumassa jotakin pelottavaa, ja mielenkiinto heräsi, se kaikki toiminta ja varsinainen tapahtuma haudattiin jonnekin jaarittelun ja muiden asioiden pohdinna taakse. Teki mieli harppoa jaarittelun ohi ja katsoa mitä siinä pelottavassa tilanteessa tapahtuu, mutta yleensä tilanne taputeltiin lauseella parilla, eihän se suinkaan ollut mitään tärkeää, sillä paljon tärkeämpää oli muistella jotakin turhanpäiväistä koulumuistoa vuosikymmenten takaa... Yleensä jopa pidän kirjoista joissa jaaritellaan hieman ylimääräistä ja kerrotaan paljon hahmoista ja muusta, mutta tässä kirjassa kerronta ei vaan lähtenyt luistamaan, vaan oli mielestäni jotenkin tönkköä. 

Hohto, (The Shining, 1977)

WSOY, 1993

Suom. Pentti Isomursu

s.512

Cameron Dokey: Siskoni on noita -Luottamus punnitaan

Phoebe odottaa kihlattuaan, Colea ravintolassa, kun mies ilmoittaakin jäävänsä ylitöihin. Phoebe pohtii kotiin lähtöä, mutta saa yllättäen mukavan oloiselta mieheltä kutsun illastaa kanssaan, sillä miehenkään seuralainen ei ole saapunut. Phoebe suostuu pyyntöön, mutta saa näin Colen pois tolaltaan. Cole ei voi ymmärtää miksi Phoebe jäi illalliselle toisen miehen kanssa. 

Pian pariskunta saa pohtia tarkkaan luottaako toisiinsa vai ei, sillä he joutuvat karmivaan seikkailuun alamaailmaan, demonien keskelle. Eikä demoneilla ole hyvät aikeet, sillä he haluavat tuhota sekä Colen, että kolme lumottua siskoa.

"Oli vaikea suhtautua itseensä vakavasti, kun piti kutsua alamaailman opas paikalle ei suinkaan rohkeasti trumpettiin puhaltaen vaan instrumentilla, josta lähtevää ääntä ei voinut kutsua juuri muuksi kuin kovaksi päristykseksi."s.112

Luottamus punnitaan on ensimmäinen Siskoni on noita -sarjan kirja. Kirja perustuu samannimiseen tv-sarjaan.

Luottamus punnitaan on nuorille suunnattu noitakirja, jonka tarina sijoittuu nykyaikaan. Phoebe, Piper ja Paige ovat kolme lumottua siskoa, joiden tarkoitus on ilmeisesti suojella ihmisiä demoneilta sun muilta. Asiasta ei anneta kovin paljon tietoa tässä kirjassa. Kaikilla siskoista on omanlaisensa taikavoimat, mutta myös ne esitellään hyvin pintapuolisesti. 

Kirja on lyhyt, nopeasti etenevä, eikä se selittele juuri mitään. Ilmeisesti asioita voisi tietää etukäteen paremmin jos olisi katsonut joskus tv-sarjaa, jonka pohjalta tämä on kirjoitettu, mutta minä en ole katsonut ikinä jaksoakaan, joten näiden noitien taidot ja kaikki muu oli aivan uutta juttua. Siksi asioita olisi voinut avata hitusen enemmän. Nyt kirjaa lukiessa oli hiukan hämmentynyt olo, aivan kuin olisi alkanut lukea sarjaa vaikka kuudennesta osasta eikä suinkaan ensimmäisestä. Noh, tarinaan pääsi kuitenkin nopeasti mukaan, eikä tietämättömyys häirinnyt kauaa, ja kyllähän ilmeisesti tärkeimmät asiat kerrottiin muutamilla nopeilla selityslauseilla.

Phoebe. Piper ja Paige ovat hassuttelevia, iloisia naisia, jotka viihtyvät yhdessä. Heillä on mukavan oloinen talo ja tavalliset työpaikat, joten he eivät tee pelkkiä noitajuttuja, vaan elävät myös tavallista ihmiselämää. Demonien ilmestyminen kuvioihin ja kamalat tapahtumat, eivät tunnu hätkäyttävän näitä naisia juuri lainkaan, vaan hirvittävimmätkin kohtaukset ohitetaan melko rennolla fiiliksellä. Liian pelottavia kohtauksia ei siis ole luvassa nuoremmillekaan lukijoille. Vauhtia sen sijaan riittää, sillä kirjan lyhyys vaatii nopeaa tahtia. Mukaan mahtuu myös huumoria ja hauskoja tilanteita.

Rennon arkielämän, hassuttelun ja hyvän ruuan vastapainoksi kirjasta löytyy myös hieman perinteisempiä noitajuttuja, on salaperäistä sumua, loitsujen tekoon sopiva hämyisä ullakko ja toki ikivanha Varjojen kirja, josta löytyy loitsuja moneen tarkoitukseen. 

Siskoni on noita -Luottamus punnitaan, (Charmed, Truth and Consequences, 2000)

Sanoma Magazines Finland Oy, 2005

Suom. Anu Laitila

s.186

Stephenie Meyer ja Young Kim: Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2

Bella Swan muuttaa isänsä luokse pieneen Forksin kaupunkiin. Forks on sateinen ja synkkä paikka, johon saattaisi olla vaikea kotiutua, ellei sitten uudessa koulussa törmäisi upeaan, salaperäiseen poikaan. Kun Bella näkee Edward Cullenin ensimmäistä kertaa, on hänen vaikea enää miettiä muuta. Tutustuttuaan tuohon salaperäiseen poikaan, Bella saa kohdata maailman synkät salaisuudet. Edward ei nimittäin ole ihminen, vaan vaarallinen verta juova vampyyri, joka himoitsee erityisesti Bellan verta.

Twilight The Graphic Novel on tunnetun Houkutus -sarjan ensimmäisestä osasta tehty sarjakuva. Volume 1 on vain puolet Houkutuksen tarinasta, joten loput tarinasta löytyy Volume 2 kirjasta. 

Sarjakuvat on suurimmaksi osaksi mustavalkoisia. Synkkä sävy sopii hyvin Forksin harmaaseen tunnelmaan. Muutamasta kohtauksesta löytyy kuitenkin myös värejä. Kohtaukset on hyvin valittu ja värit tehostavat ja täydentävät kaunista kuvitusta. En ole tutkinut millä tyylillä kuvat on toteutettu, mutta minusta osa kuvien taustoista näytti siltä kuin niihin olisi käyetetty paloja oikeista valokuvista. Minusta tällainen selkeä piirrosjälki ja valokuvamainen tyyli sopi hyvin yhteen ja tämän kirjan kuvia katselee mielellään tarinan yhteydessä. 

Juoni seuraa hyvin alkuperäistä Twilight kirjaa, mutta sopivasti on otettu myös vapauksia muuttaa tarinan kulkua sarjakuvaan sopivaksi. Eikä tietystikään paljon yksityiskohtia mahdu mukaan, kun tekstien on oltava lyhyitä ja ytimekkäitä. 

Ainoa miinuspuoli kirjassa on mielestäni hahmot, joista suurin osa on keskenään hämmentävän samannäköisiä. Kaipasin tähän hieman persoonallisemman näköisiä hahmoja, jotta heidät olisi helpompi edes tunnistaa toisistaan. Tämä tosin koski lähinnä kasvojen ja vartalojen muotoja. Hiuksista ja asusteista oli tehty hiukan erilaisia, ja joistakin yksityiskohdista on helppo tunnistaa tutut hahmot.

Puhuin tässä postauksessa lähinnä sarjakuvan tyylistä, joten jos haluat tietää enemmän siitä mitä mieltä olen Houkutuksesta tarinana, voit lukea arvosteluni Houkutus -kirjasta täältä.

Twilight The Graphic Novel -Volume 1&2

Atom, 2010 & 2011

John Green: Kaikki viimeiset sanat

Miles Halter on yksinäinen poika, joka käyttää vapaa-aikansa lukemalla. Häntä kiinnostaa erityisesti ihmisten viimeiset sanat. Elämäkertoja lukeva Miles lähtee opiskelemaan sisäoppilaitokseen Alabamaan ja yhtäkkiä pojalla onkin joukko mielenkiintoisia ystäviä, jotka johdattavat hänet jäynänteon ihmeelliseen maailmaan. 

Milesin elämä täyttyy tekemisen riemusta, mutta suurin muutos on silti rakkaus. Samassa asuntolassa asuva upea Alaska vie Milesin sydämen heti heidän tavatessa. Ikävä kyllä tytöllä on jo poikaystävä, eikä tämä muutenkaan ole helpoin ihminen edes ystävänä.

"Minä tuskin kuulin, sillä edessäni seisoi ihmiskunnan historian ihanin tyttö päällään katkaistut farkut ja persikan värinen toppi. Ja hän puhui Everstin päälle kovaa ja nopeasti."s.25

Kirjan tarina jakautuu ennen ja jälkeen osioon, niiden keskellä tapahtuu jotakin suurta, joka jääköön yllätykseksi. 

Kaikki viimeiset sanat esittelee rempseän ja omaperäisen porukan. Miles, Eversti, Alaska, Takumi ja Lara Muodastavat kaveriporukan, jonka jokaista jäsentä tarvitaan, kun kyse on suurista jäynistä, mutta muuten osa porukasta pysyy kirjassa vain taustalla. Eniten tilaa saa Miles, Alaska ja Eversti.

En ole vuosiin lukenut mitään Greeniltä, vaikka pidin aikoinaan kovasti Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Myös tämä Kaikki viimeiset sanat oli mielestäni mainio kirja. Juoni vie mukanaan, vaikka oikeastaan mitään suuren suurta ei tapahdu kuin kerran ja nopeasti. Tämä suuri tapahtuma jakaakin kirjan ennen ja jälkeen osioihin. Vaikka suuria tapahtumia ei paljoa ole, on kirja silti alusta loppuun kiinnostava. Hahmot ovat omaperäisiä, kiinnostavia, ja heidän tunteensa kuvataan aidosti. Pienemmätkin murheet ja tapahtumat saavat näin mielenkiinnon pysymään yllä. 

Vaikka kirja kertookin paljon Milesin uudistuneesta elämästä ja siitä, mitä kaikkea mahtavaa hän saa kokea, on kirja silti melko haikea. Kaveriporukan jäsenillä on kaikilla omat murheensa, eikä näiden nuorten elämä vaikuta erityisen helpolta. Mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita ja tunnelmallisia kohtauksia, joten nenäliinapakettia ei kirjaa lukiessa kuitenkaan tarvita, aivan niin haikeaksi sen tarina ei mene kuin erikoistilanteissa. 

Kaikki viimeiset sanat, (Looking for Alaska, 2005)

WSOY, 2014

Suom.Helene Bützow

s.323

Lauren Conrad: Petoksia ja valheita

Jane Roberts nousi nopeasti hurjaan suosioon kun tosi-tv-sarja L.A. Candy alkoi. Suosio näytti pian kuitenkin kurjan puolensa, kun erilaiset pyrkyrit alkoivat sabotoida Janen puhtoista imagoa. Etenkin näyttelijakollega Madison, joka kärvisteli kateellisena Janen suosiosta, pisti kapuloita rattaisiin. Niinpä Jane joutui pakenemaan ikäviä juoruja ja kuka muu häntä auttaisikaan kuin itse pääpiru madison, joka onnistuu melko pitkään pitämään kulissinsa pystyssä.

"Scarlett avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. Hän näki, että Jane ei halunnut kuulla totuutta Madisonista. Hänen oli löydettävä toinen keino saada viesti perille...todistaa Janelle, että Madison oli manipuloinut Janea ja valehdellut tälle alusta alkaen."s.63

Petoksia ja valheita on L.A.Candy -sarjan toinen osa.

Janen ja Scarlettin tosi-tv-ura jatkuu, vaikka molemmat pohtivatkin kuumeisesti kannattaako se enää. Naisten ystävyys on myös koetuksella. Kirjaan mahtuu valtavasti draamaa, kieroilua, ystävyyttä, ja rakkautta, sekä mukavasti myös paljastuksia tosi-tv:n kulissien takaa. 

Petoksia ja valheita jatkaakin ensimmäisestä osasta tuttuun tyyliin. kirja on erittäin helppoa ja nopeaa luettavaa, joka ei pureudu syvälle päähenkilöiden ongelmiin, tai jää vatvomaan synkkiäkään juonenkäänteitä. Mitään syvällistä ei siis kannata odottaa, vaan kirjaan kannattaa tarttua sillä ajatuksella, että lukee kevyttä suhdedraamaa. 

Kirjan juoni vei mennessään, ja molempien naisten elämän juonenkäänteitä luki mielellään. Tosin Scarlettin hahmo kiinnostaa minua edelleen enemmän. Hän on viisas ja räväkkä ja hänen juonikuvioissaan seurataan myös jonkin verran itsensä löytämistä. Muutenkin hänen hahmonsa kehittyy mukavasti, eikä ole aivan yhtä sinisilmäinen kuin Jane, jonka tossumaisuus häiritsee hiukan. 

Kirja loppu lupailee kiinnostavaa kolmatta osaa. Jännitteitä on kasautunut hahmojen välille ja paljastuksia on ilmeisesti luvassa, joten mielenkiinnolla odotan minkälaisen sopan he saavatkaan aikaiseksi sarjan päätösosassa. 

Täytyy vielä mainita, että vaikka sulkumerkkien väliin oli edelleen pistetty lauseita, oli niitä mielestäni sentään vähemmän kuin ensimmäisessä osassa. 

Lue myös: L.A. Candy 

Petoksia ja valheita, (Sweet Little Lies, 2010)

Readme.fi, 2012

Suom. Laura Haavisto

s.269

Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko

Edward Cullen asuu Forksin pikkukaupungissa perheensä kanssa. Arki tuntuu puuduttavan tylsältä, eikä koulussa käynti houkuta. Etenkään kun hän on niin monesti opiskellut samat asia yli satavuotisen elämänsä aikana. Edward nimittäin on ikuisesti jämähtänyt 17-vuotiaan pojan ruumiiseen. Hän on vampyyri, joka siitä huolimatta yrittää elää perheensä tavoin inhimillisesti. 

Kun kouluun saapuu uusi oppilas, Isabella Swan, on Edwardin tulevaisuus hetkessä kirjoitettu uudestaan. Edward ei voi pysyä kaukana tuosta huumaavan hyväntuoksuisesta tytöstä, joka on muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu. 

"Muutuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. En ollut likimainkaan se ihminen kuin olin joskus ollut. Jäljellä ei ollut rahtuakaan siitä vähästä inhimillisyydestä, jonka suojaan olin vuosikaudet onnistunut naamioitumaan."s.18

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan aivan uudesta kulmasta. Nyt kertojana toimii Edward.

Onneksi tätä kirjaa ei tarvinnut odotella kauaa, sillä suomennos ilmestyi pikavauhtia. Nuorena olin niin suuri Twilight fani, että uutinen tämän kirjan ilmestymisestä jaksoi edelleen innostaa. Tätä kirjaa kun odoteltiin innolla jo silloin vuosia sitten, kunnes kirjailija päätti lykätä julkaisua. 

Kirja sopiikin loistavasti Twilight -sarjaan. Tyyli on tuttu, tarina on tuttu, mutta silti kirja on kekseliäs ja tarpeeksi erilainen. Sitä paitsi, kukapa ei haluaisi lukea kokonaista tiiliskivikirjaa pelkästään Edwardin näkökulmasta. 

Voisi kuvitella, että sama tarina, vain toisen päähenkilön näkökulmasta kirjoitettuna saattaisi olla liian samankaltainen, mutta huoli on turha. Edwardin näkökulma, ajatukset ja toiminta tekevät tarinasta aivan uudenlaisen. Luvassa onkin paljon paljastuksia, joista lukijoilla ei ole ennen ollut hajuakaan. Mitä kaikkea hurjaa tapahtui esimerkiksi sillä aikaa kun Bella kärsi peilisalissa, senkin saa selville lukemalla tämän kirjan. Myös kohtaukset, joissa Bella itse on paikalla, vaikuttavat aivan uusilta, niin paljon vaikutusta on kertojan vaihdolla.

Tämäkään Twilight -kirja ei ole alusta loppuun toimintaa, vaan tuttuun tapaan suurin osa kirjasta on tunteiden käsittelyä, niissä piehtarointia, suurta rakkautta, ja sen vannomista. Juonta kuljetetaankin hitaasti, ja ajatuksia käsitellään pitkään ja monesti.

Minusta kirjassa oli parasta se, että Cullenien vampyyriperheestä sai kuulla paljon lisää. Edward kuulee kaikkien ajatukset, eikä mikään pysy salassa häneltä. Niinpä myös muiden perheenjäsenien ajatukset näiden kyyhkyläisten rakkaustarinasta käy lukijalle selväksi. Esimerkiksi Emmett, josta olen aina pitänyt, nousi vielä rakkaammaksi hahmoksi tämän kirjan myötä, kun taas Rosalieta en ymmärrä enää senkään vertaa kuin ennen. 

Keskiyön aurinko, (Midnight Sun, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Ilkka Rekiaro ja Päivi Rekiaro (Dialogit osittain Tiina Ohinmaan Käännöstä kirjasta Houkutus, 2005)

s.671

Kiera Cass: Perijätär

Illéan Prinsessa Eadlyn on kuullut tarinoita siitä, miten hänen vanhempansa tapasivat toisensa Valinnan kautta. Asia ei kuitenkaan tunnu koskettavan millään tavalla hänen elämäänsä ennen kuin isä ja äiti päättävät, että on aika järjestää Valinta hänelle. Eadlyn ei ole asiasta innoissaan. Hän haluaa olla yksin, hallita yksin ja tehdä päätökset itse. Eadlyn suostuu kuitenkin järjestämään Valinnan auttaakseen vanhempiaan, mutta hän on vakaasti päättänyt olla rakastumatta. Hänen päätöksensä ei tosin tunnu enää helpolta, kun hän tutustuu poikiin, joita arvonta suosii. 

"Työhuoneeseen oli tuotu kolmekymmentäviisi valtavaa koria, ja niissä oli varmaankin kymmeniätuhansia ilmoittautumislomakkeita, jotka olivat yhä lähetyskuorissaan herrojen anonymiteetin säilyttämiseksi. Yritin esittää kameroille, että odotin tätä innokkaana, mutta tuntui kuin olisin voinut oksentaa noihin koreihin hetkenä minä hyvänsä."s.54

Perijätär on neljäs osa Valinta -sarjasta.

Odotin innolla miten maailma on muuttunut kun kolmessa ensimmäisess kirjassa kerrotusta Valinnasta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Pienoinen pettymys olikin kun asiaa käsiteltiin vain muutamilla lauseilla ja tuota tulevaisuuden maailmaa, joka on kuulostanut hyvin kiinnostavalta, ei kuvailtu enää senkään vertaa kuin ensimmäisissä osissa. Nyt kirja keskittyi lähes kokonaan Eadlyniin, hänen tuntemuksiinsa ja Valintaan. 

Tämän dystooppisen maailman kuvauksen puute ei onneksi harmittanut kauaa, sillä kaikki suhdedraamat ja tuttujen, sekä uusien hahmojen arki imaisi mukaansa. Eadlyn onkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, samoin kuin hänen sisaruksensa ja Valintaan päässeet kosijat. Tässä kirjassa onkin huomattavasti vaikeampaa keksiä kenen kosijan puolella itse on. Kaksi poikaa nousi mielestäni ylitse muiden, mutta eiköhän asia selviä sarjan viimeisessä osassa. Tilanne jäi aika koukuttavaan kohtaan. 

Tämä osa oli mukavan erilainen muihin osiin verrattuna, sillä tilanne oli nyt toisinpäin, eikä Valintaan osallistuvien miesten arkea kuvailtu juuri lainkaan, vaan kirja keskittyi enemmän kuninkaallisten elämään. Eadlyn on myös hyvin erilainen päähenkilö, kuin America oli. 

Perijätär on kiva uudenaikainen prinsessatarina, josta prinssin etsimisen lisäksi löytyy hitusen vakavampaa teemaa taustalta, mutta myös paljon juhlia ja kauniita vaatteita. 

Lue myös: Valinta, Eliitti ja Ainoa. 

Perijätär, (The Heir, 2015)

Pen & Paper, 2017

Suom. Laura Haavisto

s. 344

Stephenie Meyer: Epäilys

Bella Swan on jälleen saanut rakkaan Edwartinsa takaisin ja suhde tuntuu vankemmalta kuin ikinä. Iloista ja rentoa elämänvaihetta ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä seuraavat murheet ovat jo edessä. Seatlessa riehuu murhanhimoinen vampyyri, joka on tappanut joukottain ihmisiä, Volturit saattavat tulla milloin tahansa ja lisäksi hirveä Victoria ei aio luovuttaa, ennen kuin Bellaa ei enää ole. 

Kaikkien kauheuksien keskellä Bella tasapainoilee Edwardin rakkauden ja Jacobin ystävyyden välillä. Tuntuu mahdottomalta ylläpitää molempia, kun nuo kaksi miestä ja heidän perheensä ovat keskenään suuria vihollisia.

"Tiesin että vereni tuoksu - joka hänestä oli paljon suloisempi kuin kenenkään muun, sillä vereni oli hänelle todella samaa kuin alkoholistille viini veden sijasta - herätti hänessä suorastaan polttavan tuskallisen janon." s.21

Epäilys on Houkutus -sarjan kolmas osa.

Epäilys jatkaa Bellan ja Edwardin roihuavaa ja vaarallista rakkaustarinaa. Bellan, Edwardin ja Jacobin kolmiodraama hankaloituu entisestään ja kerää kierroksia oikein kunnolla sarjan päätösosaa varten. Valtavan suuria päätöksiä tehdään, mutta mukaan mahtuu myös toimintakohtauksia, joten aivan pelkkää rakkautta ja tuskailua ei tämä kirja missään tapauksessa ole. 

Epäilys avaa hyvin sekä vampyyrien, että ihmissusien historiaa. Kirjan parasta antia onkin leirinuotioilla vietetyt tarinahetket, jotka paljastavat tarinat ihmissusien synnystä. Lisäksi lukijalle paljastetaan kiinnostavia asioita sekä Rosalien, että Jasperin muuttumisesta vampyyriksi, ja heidän alkuajoistaan. 

Pääosin juoni oli hyvin muistissa, vaikka en ole tätä kirjaa lukenut kuin kerran aikaisemmin, lukuisat elokuvahetket kirjasta tehdyn elokuvan parissa ovat varmasti syy tähän. Kirjassa on kuitenkin paljon myös sellaisia kohtauksia, jotka eivät ole elokuvaan päässeet, ja jotka tuntuivat täysin uusilta ja yllättäviltä. Siksi kirjan parissa olikin mielenkiintoista viettää aikaa. 

Epäilys ei ole suosikkini sarjan kirjoista, koska tässä osassa kaikista hahmoista tuntuu löytyvän hyvin raivostuttavia puolia. Esimerkiksi Edward on samaan aikaan kieltämässä Bellalta asioita joita tämä haluaa tehdä, mutta samalla vannoo päästävänsä tämän menemään jos hän niin tahtoo, lisäksi hän pimittää ärsyttävästi tietoja, jotka koskevat Bellaa. Bella itse taas on vakuuttunut viettävänsä kokonaisen ikuisuuden Edwardin kanssa, mutta naimisiinmeno, yök... Kun taas Jacob kieroilee ja tekee jotakin hyvin inhottavaa, josta Bellan isä taas ei tunnu olevan muuta kuin hyvillään. Ärsyttävää, niin ärsyttävää. Eipä ihmiset toki koskaan ole täydellisiä, mutta tässä kirjassa tuntuu kaikkien hahmojen huonot puolet oikein korostuvan muihin osiin verrattuna. 

Lue myös: Houkutus ja Uusikuu

Epäilys, (Eclipse, 2007)

WSOY, 2008

Suom. Pirkko Biström

Päällyksen suunnittelu: Gail Doobinin/Sami Saramäki

s.527

Stephen King: Revolverimies

Roland on viimeinen revolverimies. Hän etsii mustiin pukeutunutta miestä. Mies kulkee hänen edellään, jättää pieniä merkkejä kulkemisestaan ja tekee taikojaan, jotka ovat koitua revolverimiehen kohtaloksi. Hänen on saatava mustiin pukeutunut mies kiinni, sillä tällä on tietoja Mustasta tornista. Musta torni on revolverimiehen vankkumaton päämäärä.

"Jo kahden kuukauden ajan revolverimies oli seurannut mustiin puettua miestä halki autiomaan - halki loputtoman, räikeän yksitoikkoisuuden, kiirastulta muistuttavan erämaan - eikä ollut vielä löytänyt muita jälkiä kuin leiritulien hygieenisen hedelmättömät ideogrammit." s.29 

Revolverimies on ensimmäinen osa Musta torni -sarjasta.
Kun aloitin Revolverimiehen, olin jo muutamien sivujen jälkeen valmis lopettamaan ja lukemaan jotakin aivan muuta. Ajattelin, että tässäpä vasta pitkästyttävä kirja. Sinnikkäästi kuitenkin luin vielä muutaman sivun ja sitten vielä muutaman ja pian olinkin koukussa ja tutkiskelin ihmetellen tätä kummallista maailmaa jonka kirja tarjoaa.

Kaikkea varsin kummallista kirjan maailma tarjoaakin. Maailma on dystooppinen, sillä oikein mitään meidän tietämästämme ei ole jäljellä. Kuitenkin revolverimies, kapakat ja hevoset tuovat mukanaan länkkäritunnelmaa. Sen lisäksi löytyy taikuutta ja muita fantasiaelementtejä.

Kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä. Tarina ei imaissut minua mukaansa ensi sivuilta, mutta kun siinä päästiin vauhtiin pidin siitä. Parasta oli Tullin kaupungissa tapahtuneet jutut. Silloin kirja eteni kiinnostavsti ja vauhdikkaasti. Paikoitellen teksti tuntui hitusen puuduttavalta.

Tämän ensimmäisen osan perusteella jatkan mielelläni revolverimiehen tarinan parissa. Jatko-osia onkin monta, ja niiden sivumäärä näyttää kasvavan huimasti. Kirjan naiskuva on ärsyttävä, ja toivon sen muuttuvan parempaan suuntaan jatko-osissa. Kirjasta ei löydy yhtäkään vahvaa tai erityisen fiksua naista.


Revolverimies, (The Gunslinger. The Dark Tower I, 1982, 2003)
Tammi, 1992, 2005)
Suom. Kari Salminen
Kuvitus: Michael Whelan
s.244

P.C. Cast ja Kristin Cast: Merkitty

16-vuotias Zoey on tavallinen teini. Hänellä on poikaystävähuolia, koulustressiä, sun muuta. Eräänä aivan tavallisena koulupäivänä hänen koko elämänsä muuttuu nopeasti. Kouluun saapuu vampyyri, joka merkitsee Zoeyn. Puolikuu otsassa paljastaa kaikille, että Zoeyn on jätettävä tavallinen arki, koulu ja perheensä ja muutettava vampyyrien sisäoppilaitokseen, eli Yön taloon. Jos hän jää tavallisten ihmisten pariin hän kuolee.
Niimpä muutamien dramaattisten käänteiden jälkeen Zoey muuttaa Yön taloon ja aloittaa uuden elämäsnä, jonka alku on vauhdikas, eikä lainkaan tavallinen.

"Tästä päivästä eteenpäin elämäni ei koskaan enää olisi samanlaista. Ja pieneksi hetkeksi - vain silmänräpäykseksi - unohdin mihinkään kuulumattomuuden kauhun ja tunsin huikaisevaa mielihyvää, kun syvällä sisimmässäni isoäitini heimon veri riemuitsi." s.20

Merkitty on ensimmäinen osa Yön talo -sarjasta.
Silloin kymmenen vuotta sitten, kun tätä sarjaa alettiin suomentaa, odotin tätä paljon. Olin silloin viisitoista ja vampyyrit oli parasta. Jostain syystä kuitenkaan en silloin hankkinut edes ensimmäistä kirjaa tästä sarjasta, ja sitten en enää ollutkaan innostunut vapyyreista. Noh, nyt fantasia ja vampyyrit kiinnostaa taas, ja olikin viimein aika tarttua tähän kauan odotettuun sarjaan.

Yön talo tarjoaa aivan omanlaisensa tarinan vampyyritarinoiden joukkoon. Vampyyrit eivät piilottele ihmisiltä, mutta eivät he aivan sulassa yhteisymmärryksessäkään elä. Asiaa ei avata kovin paljoa, mutta ehkä sitten seuraavissa osissa. Muutenkin vampyyreille on tässä kirjassa keksitty kaikenlaista mielikuvituksellista uutta.

Kirjassa edetään vain päiviä, ja siihen nähden siinä ehtii tapahtumaan todella paljon kaikkea. Zoey ei ehdi varmaan edes henkeä vetää ennen kuin hänelle on ehtinyt tapahtumaan monia valtavan suuria asioita. Osa juonenkäänteistä on teinidraamaa, poikaystäviä ja kaverihuolia, mutta myös suurempia asioita tapahtuu. Minä viihdyin kirjan parissa, vaikka osa tapahtumista olikin aika ennalta-arvattavia ja jopa kliseisiä. Etenkin Erik Night aiheutti pieniä nauruntyrskähdyksiä kliseisellä olemuksellaan, mutta olihan hän kuitenkin juuri tähän kirjaan sopiva hahmo silti. (Kymmenen vuotta sitten olisin ollut ihan Wau.)

Erityisesti pidin loitsuista, rituaaleista, tatuoinneista, Yön talon pihapiiristä, ja kaikesta karmivasta mitä ehti tapahtua. Myös rakkaus ja ystävyys olivat kauniisti esitetty, vaikkakin kaikki eteni hyvin nopeasti. Kirjassa oli aika hienovaraista vihjailua tulevista tapahtumista, ja kirjassa alkanut tarina saatiin sopivasti päätökseen, ennen kuin ruvettiin vihjailemaan seuraavan osan tapahtumista. Kiva kokonaisuus, ja jatkan sarjan parissa mielelläni.


Yön talo 1 -Merkitty, (Marked. A House of Night, 2007)
Otava, 2010
Suom. Annika Eräpuro
s.333

Mary Higgins Clark: Katse menneisyydestä

Laurie Moranin aviomies murhataan keskellä kirkasta päivää. Heidän pieni Timmy-poika näkee murhan. Murhaaja käskee poikaa kertomaan äidilleen terveisiä, että heidänkin vuoronsa tulee vielä. Laurie yrittää jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti, vaikka uhkaus pysyy aina mukana. Laurie on tuottaja, ja hän keksii loistavan tv-sarja idean. Sarjassa kerrotaan ratkaisemattomista rikoksista. Ensimmäisessä osassa puhutaan rikkaan seurapiirinaisen murhasta. Koolle kutsutaan monia tapauskesta epäiltyjä. On aika todistaa syyttömyytensä tai jäädä kiinni... Laurien isää epäilyttää, sillä Laurie on paljon julkisuudessa uuden sarjan myötä. Hän pelkää, että murhaaja saattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja toteuttaa viiden vuoden takaisen uhkauksensa.

"Laurie oli päättänyt pitää Gregin kuvia esillä vain kotona omassa makuuhuoneessaan. Täällä töissä ne muistuttaisivat väistämättä kaikkia siitä, että Laurie oli leski ja että hänen aviomiehensä murhaaja oli edelleen vapaalla jalalla." s.12

Luin aiemmin yhden Higgins Clarkin kirjan aivan hänen tuotantonsa alkupäästä (Missä lapset ovat?), enkä oikein syttynyt. Nyt päätin yrittää tälläistä huomattavasti uudempaa kirjaa. Mutta ei tämäkään oikein napannut, joten jää nähtäväksi luenko enää Higgins Clarkin kirjoja. En nyt täysin tyrmää ideaa, sillä palaan aika usein sellaistenkin kirjailijoiden tuotannon pariin josta en aiemmin ole erityisesti pitänyt.

Kirjan alku vaikutti hyvin lupaavalta. Esiteltiin paljon henkilöitä ja heti selvisi, että kaikilla on suuria salaisuuksia. Odotinkin mutkikasta ja aivot töihin laittavaa jännittävää tarinaa. Pian alun jälkeen tarina kuitenkin lässähti. Loppu ei tarjonnut kaipaamaani yllätyksellisyyttä. Kaikki sujui liian helposti ja tarina tuntui aivan liian pinnalliselta.

Ehkä jos hahmoja olisi ollut vähemmän niin tämä olisi voinut olla ihan kelvollinen suhdedraama, nyt tämä oli siihenkin liian pinnallinen, sillä kaikilla hahmoilla oli lyhyessä kirjassa aika pieni rooli. Eniten kirjassa jäi harmittamaan Laurien miehen murhan nopea selitys. Onneksi valmistujaismurha toi edes jonkinlaista jännitystä kirjaan.


Katse menneisyydestä, (I've Got You Under My Skin, 2014)
Tammi, 2015
Suom. Mari Hallivuori
s.302

Mary Higgins Clark: Missä lapset ovat?

Nancy Eldredgellä on synkkä menneisyys. Hänet on seitsemän vuotta sitten tuomittu lastensa murhasta, mutta vapautettu sitten todistajan kadotessa. Nyt Nancy elää uudella paikkakunnalla, uuden miehen ja uusien lapsien kanssa. Uuden asuinkaupungin asukkaat eivät tiedä Nancyn menneisyydestä, ennen kuin paikallislehti kertoo asiasta yksityiskohtaisesti. Nancy järkyttyy nähdessään lehden ja lähtee heti hakemaan lapsiaan pihalta, jossa nämä ovat leikkimässä, mutta kauhukseen hän saa huomata, ettei lapset ole enää siellä.
Epäilyt siirtyvät jälleen Nancyyn. Tämä on selvästi murhannut jälleen lapsensa.

"Portaiden juurella hän aikoi kääntyä takaovelle päin, mutta pysähtyi. Miten hassua. Lapset voivat mainiosti. He olivat olleet ulkona vasta viisitoista minuuttia, ja tämä mieletön levottomuus joka vaivasi häntä alinomaa, oli voitettava." s.32

Missä lapset ovat? on Mary Higgins Clarkin esikoisromaani.
Kirjan teksti on sujuvaa, eikä tunnu vanhentuneelta, vaikka kirjan kirjoittamisesta on kulunut kymmeniä vuosia. Kirjan hirvittävään ja ällöttävään aiheeseen ei paneuduta liikaa, eikä kauheuksia kuvailla tarkasti, vaan niistä vain hienovaraisesti vihjaillaan. Mutta silti, jos lapsiin kohdistuva väkivalta on kirjassa ehdoton ei, ei tätä kirjaa kannata lukea.

Sujuvasta tekstistä huolimatta tämä kirja ei suurta vaikutusta tehnyt. Syyllisen arvasi aivan liian aikaisin. Loppu ei tuonut yllätyksiä, sillä pienemmätkin salaisuudet oli jo paljastunut. Toki pientä jännitystä luotiin sillä, ettei tiennyt kuinka lasten käy.

Hahmoja kirjassa oli aika paljon siihen nähden kuinka lyhyt se oli. Monet hahmot löysivät pieniä vihjeitä tapauksesta ja syyllisestä, tajuamatta sellaisia löytäneensä. Näitä tilanteita oli niin monta, että itselleni tuli jo hiukan malttamaton olo, kun samalla kuvailtiin pieniä kohtauksia lasten oloista. Tällä tavalla minut ainakin sai koukutettua lukemaan kirja nopeasti loppuun, jotta saan tietää ehtiikö kukaan tajuta missä lapset ovat ennen kuin on liian myöhäistä.


Missä lapset ovat?, (Where Are the Children?, 1975)
Tammi, 1990
Suom. Anna-Liisa Laine
Päällys: Heikki Kalliomaa
s.206

Sara Shepard: Kaivattu

Viisi tyttöä viettää tiiviisti aikaa yhdessä ja heillä on paljon salaisuuksia, jotka yhdistävät heitä. Eräänä iltana yksi heistä katoaa. Alisonin katoamisen jälkeen ryhmä hajoaa, ja loput neljä tyttöä jatkavat normaalia elämää. Kun katoamisesta on kulunut kolme vuotta Aria, Spencer, Hanna ja Emily päätyvät taas samaan kouluun. Heillä ei ole enää keskenään mitään puhuttavaa, mutta pikkuhiljaa heille tulee taas jotakin yhteistä. Kaikki heistä alkavat saada omituisia viestejä. Joku tietää heistä asioita, joita ainoastaan Alison tiesi. Mutta miten se on mahdollista? Voisiko Alison palata?

"Ali tiesi heistä kaikista enemmän kuin kukaan muu. Myös ne asiat, jotka halusi pitää haudattuna - kuin ruumiin." s.20

Kaivattu on ensimmäinen osa Valehtelevat viettelijät -sarjasta.
Olen katsonut muutaman ensimmäisen kauden Valehtelevista viettelijöistä tv-sarjana ja pitänyt siitä, joten odotin innolla tätä kirjaa, jonka pohjalta sarja on tehty. Kirjassa ja tv-sarjassa oli paljon samaa, mutta myös eroja löytyi. Minusta nämä olivat juuri sopivan erilaiset, jotta kirjaa lukiessa pysyi mielenkiinto yllä. Aivan kaikkea kun ei tiennyt.

Kirjassa kaikki neljä tyttöä pääsevät vuorotellen ääneen, ja koska kirja on lyhyt ei tässä kovin paljoa edetä. Hahmoihin ehditään kuitenkin tutustumaan jo ihan hyvin, sillä Shepard kertoo aika tarkasti heidän luonteistaan, vaatteistaan ja muista yksityiskohdista. Kirjassa päästään kurkistamaan vasta muutamia salaisuuksia ja tapahtumia, sillä sarja on todella pitkä, eikä tähän yhteen kirjaan ole vielä laitettu kuin pieni pala tarinaa. Tytötkään eivät vielä päässeet keskenään puheväleihin kuin vasta aivan lopussa.

Kaivattu on helppoa ja yksinkertaista teinihömppää, joka ei mullista maailmaa kirjoitustyylillä, eikä tarinallaan, mutta jota on hauska lukea kun kaipaa teinidraamaa. Itsenäisenä kirjana tämä ei tosin toimi. Tarina jää aivan kesken, eikä tässä edes edetä niin paljon, että yksikään juonikuviosta saisi päätöksen. Jotenkin itse kaipaan myös sarjaan kuuluvilta kirjoilta sellaista juonta, että kirjan lukeminen yksittäisenä kirjanakin kannattaisi. Nyt jäi hiukan ärsyttämään se ettei kirja tarjonnut vastausta oikein mihinkään.


Kaivattu, (Pretty Little Liars, 2006)
Gummerus
Suom. Paula Takio
s. 270