Tuomas Kyrö: Miniä

Liisa on aloittamassa rauhallisen vapaaviikonlopun viettoa, kun hän saa kuulla, että appiukko on matkalla hänen luokseen. Liisalla on edessä kokonainen viikonloppu yhdessä miehen kanssa, jonka mielipiteet eroavat suuresti hänen omistaan. Appiukon vahvat mielipiteet tuntuvat korostuvan, kun Liisa joutuu yllättäen töihin ja toki appiukon on tultava mukaan. Eihän miestä voi kipeänä kotiin jättää yksin.

Miniä on ensimmäinen kirjan ja ruusun päivän -kirja. Viimein löysin tämän kirppikseltä ja pääsin tämänkin lukemaan.
Pidin tästä Miniästä enemmän, kuin aiemmin lukemastani pidemmästä mielensäpahoittaja -romaanista. Jotenkin tämä lyhyt, nopea ja yksinkertainen tarina sopi enemmän minun makuuni tämän appiukon toilailuista lukiessani. Tämä pituus sopikin oikein hyvin tarinalle. Kaikki oleellinen tuli selvitettyä, eikä tarinasta jäänyt puuttumaan mitään. Kaikkien hahmojen luonteetkin tulivat esille, vaikka heidät ehdittiin esitellä aika lyhyesti. Olikin mukava löytää hahmojen tylyiltäkin vaikuttavien luonteiden alta syvällisempiä piirteitä. Hienosti saatu näin lyhyeen kirjaan tälläisetkin asiat esille. Henkilöitä oli sopivan vähän.

Miniä ei todellakaan ollut huonoin kirjan ja ruusun päivän kirjoista. Tämän voisin sijoittaa jopa niiden parhaimmistoon, vaikka mielensäpahoittaja ei koskaan olekkaan ollut suuri suosikkini kirjallisuuden hahmoista. Tässä oli kuitenkin paljon hauskoja kohtia, eikä juonta oltu pitkitetty.


Miniä
Kirjakauppaliitto, 2012
Ulkoasun suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 122

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja on vanha mies, joka ei ihan ymmärrä nykypäivän uusia asioita ja kertookin mielellään, mikä ennen oli paremmin. Kun kuolema sitten käy miehen mielessä, on aika alkaa järjestelemään asioita. Mitä sitä turhaan hautajaiskuluja ja järjestelyitä lapsien murheeksi jättää. Poika ei ymmärrä isänsä uutta ideaa ja kammoaa isänsä uutta rakennusprojektia, eli hauta-arkkua. Mies kuitenkin tarmokkaasti hoitaa kuolemaansa liittyviä asioita valmiiksi, vaikka mikään ei helpolta tunnukkaan ja monta asiaa tökkii vastaan matkan varrella.

Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja oli ihan hauska kirja. Hauskuuden keskeltä voi jäädä huomaamatta haikeammat asiat, joita kirjasta kuitenkin löytyy myös. Kirjasta jäi tunne, että oli sitten hauskaa tai haikeaa, kumpikin kuuluu elämään ja vaikeammistakin asioista selvitään, kun pitää tolkun päässä.

Hauskuutta kirjaan tuo mielensäpahoittajat vahvat mielipiteet asiasta, kuin asiasta, sekä vanhan ja uuden ajan kohtaaminen. Henkilöhahmot olivat onnistuneita. Parhaiten mieleen jäi Sivistynyt lättähattu ja naapurin thaimaalainen vaimo, jotka olivat molemmat onnistuneita hahmoja pienistä rooleistaan huolimatta.

Kirja oli erikoispainos, jonka lopussa oli lyhyt Mielensäpahoittaja -aikamme teatterista niminen tarina. Itse pidin kuitenkin varsinaisesta kirjasta huomattavasti enemmän, vaikka olihan tässäkin tarinassa hauskoja letkautuksia. Kirjan ja tämän tarinan välillä olisi ehkä kannattanut pitää pieni tauko, kun hypättiin äkkiä aivan eri aiheeseen, mitä kirja oli käsitellyt.


Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja, 2014
WSOY, 2014
Mielensäpahoittaja -aikamme teatterista, 2016
s. 248 + 16