Everstiluutnantti Allen Forrester lähetetään johtamaan retkikunta Alaskan Wolverinejoen yläjuoksulle. On vuosi 1885. Seutu on tutkimatonta ja vaarallista, eikä moni ole selvinnyt kertomaan kokemuksistaan, siitä ovat pitäneet huolta tappavat olosuhteet, kuten sää, ruuan puute ja sairaudet, mutta myös alkuperäiskansat, jotka eivät aina ota vastaan tunkeilijoita suotuisasti.
Allen ei lähde matkaan pelkällä riemulla, vaikka kyseessä onkin kiinnostava mahdollisuus nähdä ja kokea uutta. Hänen tuore vaimonsa, Sophie, on nimittäin juuri ilmoittanut olevansa raskaana, eikä Allen mielellään jättäisi häntä yksin.
"Hän sanoo, että olemme matkalla kohti kuolleiden maata. Tästä eteenpäin mikään ei mene valkoisen miehen sääntöjen mukaan. Vanhat tarinat ovat täyttä totta. Hänen saukkomiehensä oli täältä kotoisin."s.231
Maailman kirkkaalle laidalle johdattaa lukijan Alaskan upean, mutta vaarallisen luonnon keskelle. Se on yhdistelmä seikkailua, selviytymistä ja tarunomaisia myyttejä, jotka kaikki nivoutuvat uskottavaksi ja kauniiksi tarinaksi.
Kirjan koostuu Allenin ja Sophien päiväkirjamerkinnöistä, lehtileikkeistä, kirjeistä ja raporteista. Innostun aina päiväkirjamuotoon kirjoitetuista kirjoista, joten tämä tyyli oli minulle mieluisa. Muutaman päiväkirjamerkinnän verran jouduin tosin totuttelemaan Allenin tyyliin käyttää & merkkiä ja sanan tilalla.
Kirja kulkee verkkaisesti eteenpäin, mutta onnistuu silti pysymään kiinnostavana. Sophien päiväkirjamerkinnät keskittyvät suurelta osin valokuvausharrastukseen ja siinä kehittymiseen. Tämän sinnikkään ja omalaatuisen naisen tarinaa luki innolla, sillä hän oli melko inspiroiva hahmo.
Allenin päiväkirjamerkinnät sen sijaan veivät kauas Alaskan luontoon ja niissä erityisen kiinnostavaa oli mielestäni tarujen herääminen eloon tuon muutenkin niin kiinnostavan luonnon keskellä.
Kaikilla kirjassa ääneen pääsevillä hahmoilla on täysin omanlainen tyyli. Pidän siitä, että Ivey on luonut jokaiselle hahmolle heille sopivan tavan kirjoittaa ja ilmaista asioitaan, eikä kaikki merkinnät ole vain samaa tyyliä. Pidin myös pienistä aikakaudesta kertovista kuvista ja lehtileikkeistä, jotka auttoivat herättämään aikakauden henkiin.
Sen sijaan yhden retkikuntalaisen merkinnöistä en tyylillisesti pitänyt, vaikka ne olivatkin henkilölle juuri sopivia. Minusta vain tuntui, että Pruittin merkinnät katkaisivat aina hyvin etenevän kokonaisuuden omituisuudellaan. Lisäksi uudenpaan aikaan sijoittuva kirjeenvaihto Joshuan ja Walterin välillä tuntui välillä liian irralliselta ja turhan pitkältä kirjaan, vaikka sekin toi tarinan kannalta tärkeitä paljastuksia.
Maailman kirkkaalle laidalle, (To the Bright Edge of the World, 2016)
Bazar, 2017
Suom. Marja Helanen
Kuvitus ja kartta: Ruth Holbert
s.553
