Sarah J. Maas: Varjojen kuningatar

 

Celeana Sardothien on valmis kostamaan kaikki kokemansa vääryydet. Hän  tuntee viimein olonsa tarpeeksi vahvaksi ottaakseen oikeutetun paikkansa. Menneisyyden haamut kummittelevat silti edelleen mielessä, eikä niiden kanssa ole helppo elää, etenkin kun ympärillä pyörii koko ajan asioista muistuttavia henkilöitä. 

"Ohi kulkeva palvelija kantoi olallaan vadillista hunajalla valeltua ja rapeaksi paistettua salvialla maustettua kinkkua. Aelin yritti olla nauttimatta vihollisensa ruoan tuoksusta, vaikka se olikin hemmetin hyvää ruokaa."s.167

Varjojen kuningatar on neljäs osa Throne of Glass fantasiasarjasta.

Paljon on jo ehtinyt tapahtua. Hahmot ovat mukavasti kehittyneet, kasvaneet ja ymmärtäneet asioita elämästä ja maailmasta, mutta heidän kehityksensä jatkuu edelleen tässäkin osassa. Tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata. Maas kuljettaa hahmonsa uskottavasti läpi kaikkien koettelemuksien niin, että he kasvavat, mutta pysyvät silti omina itsenään. 

Tarinaa kerrotaan usean henkilön näkökulmasta. Tapahtumapaikkoja on myös monta. Monenlaista juonittelua, taistelua, pohdiskelua ja hurjaa juonenkäännettä ehtiikin tapahtua, vaikka kirjassa välillä on rauhallisempiakin hetkiä. Tämän kirjan tunnelma on aika roisi, sillä kaikenlaista väkivaltaisuutta riittää ihan jokaisen näkökulmahenkilön elämässä. 

Tämän edeltäjähän jäi hirvittävään clifhangeriin, joten oli kiva, että ne keskenjääneet kamaluudet alkoivat selvitä tässä. Toki avoimia kysymyksiä ja odotettavaa jäi paljon seuraavien osien varalle, mutta tämä osa sai sellaisen melko rauhallisen lopun. 

Oli taas upeaa sukeltaa tähän fantasiamaailmaan, jossa yksityiskohtia riittää, juonikuviot ovat mehukkaita ja romanttiset asiat, vaikka ovatkin läsnä, saavat sopivan pienen roolin ja antavat kunnolla tilaa kaikelle sille, mitä tällä fantasiamaailmalla on tarjota. 

Varjojen kuningatar, (Queen of Shadows, 2015)

Gummerus, 2019

Suom. Sarianna Silvonen

s.743

Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta

 

Ankara talvi koettelee Feyren perhettä. Ruoka on vähissä, ja Feyren on pakko lähteä entistä kauemmas metsästämään. Feyre tietää, ettei hänen kannattaisi mennä niin lähellä muuria, joka erottaa kuolevaisten maat haltioiden maista, mutta pakko mikä pakko. Viimein Feyre löytääkin peuran, mutta saalista väijyy myös valtava susi. Feyre tappaa pedon, ja saa pian katua tekoaan. 

Feyre joutuu haltioiden maille, ylihaltian upealle kartanolle. Päivät kuluvat ja viha haltioita kohtaan alkaa pikku hiljaa sammua Feyren sisällä. Mutta haltoiden mailla ei ole asiat hyvin. Feyrelle tuntematon uhka hiipii metsissä, ja jopa Tamlin, tuo voittamattomalta vaikuttava haltia on kyvytön tuota uhkaa vastaan.

"Mutta koivujen lomasta aukiolle livahti neljä varjoihin kietoutunutta hahmoa, mustia kuin tähdetön yö."s.153

Okaruusujen valtakunta aloittaa Valtakunta -sarjan.

Ajattelin vielä hetki sitten, että luen koko Throne of Glass -sarjan ja aloitan vasta sitten tämän Valtakunnan läpikäymisen, mutta niinhän siinä taas kävi, etten malttanutkaan, vaan oli nyt päästävä kurkistamaan myös tätä sarjaa. 

Onhan tämä nyt aivan upea aloitus sarjalle. Pidin kaikesta tässä kirjassa. Rakastan satujen uudelleentulkintoja ja tässä tarinassa on paljon Kaunottaresta ja hirviöstä tuttuja elementtejä, vaikka tarina onkin aivan omanlaisensa. 

Kirja on täynnä upeaa maailmanrakennusta, kärsimystä, taikuutta, synkkyyttä, rakkautta ja vihaa. Henkilöhahmot tulevat lähelle ja ainakin minua kiinnosti kovasti kaikkien juonikuviot. Tempauduin kirjan maailmaan aivan täysin. Tätä kirjaa lukiessa nauroin hahmojen vitsailulle ja itkin lopussa vuolaasti, niin syvällä kirjan maailmassa olin. Jäänkin innolla odottamaan jatkoa. Kiinnostaa kovasti tietää lisää myös sellaisista hahmoista, joista tässä puhuttiin vasta vähän.

Okaruusujen valtakunta, (A Court of Thorns and Roses, 2015)

Gummerus, 2019

Suom. Sarianna Silvonen

s.478

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Tulen perillinen

 

Celeana Sardothien on joutunut viime aikoina kokemaan kammottavia asioita, joista toipuminen on lähes mahdotonta. Uudet maisemat ja ihmiset kuitenkin pakottavat hänet jatkamaan elämäänsä. Hänen onkin viimein aika oppia hallitsemaan voimiaan, ja miettiä mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa.

"Celeana yritti lietsoa sisältään ärtymystä ja näytti kieltään vartijoille, torille, läheisen savupiipun päällä istuvalle haukalle, linnalle ja siellä asuvalle prinssille."s.15

Tulen perillinen on kolmas osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.

Tämä sarja tuntuu vain paranevan osa osalta, sillä tämä kolmas on mielestäni jo ihan hurjan hyvä. Kirjan fantasiamaailma on laaja, mutta siihen onneksi on aikaa tutustua pikku hiljaa, sillä sarjassa on vielä monta osaa. 

Tunnelma on raaka ja julma, tappeluita ja kuolemaa riittää. Kaikilla hahmoilla on ollut paljon kamaluuksia kestettävänään ja on edelleen. Mitään satumaisen kaunista tarinaa on siis turha etsiä näiden synkkien juonenkäänteiden keskeltä, metsistä joissa pahuus vaanii, tai hovista, jossa hallitsijalla on synkkääkin synkempiä salaisuuksia. 

Tässä osassa esitellään uusia kiinnostavia hahmoja, jotka saavat heti tarinassa ison roolin, mutta myös vanhojen tuttujen elämää seurataan edelleen. Etenkin Manon ja hänen seurassaan vietetyt hetket tuovat paljon uutta kiinnostavaa juoneen. Juonenkäänteet ovat tässä osassa koukuttavia, vauhdikkaita ja todella todella synkän julmia. En ehkä hetkeen pääse yli lopun kamaluuksista. Eniten pidän siitä, että tässä osassa sarjaan tulee viimein fantasiaolentoja ja kunnolla taikuutta.

Tulen perillinen, (Heir of Fire, 2014)

Gummerus, 2018

Suom. Sarianna Silvonen

s.624

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Keskiyön kruunu

 

Celeana Sardothien on voittanut kamppailun, jonka pääpalkintona on paikka Kuninkaan miekkana. Eli nyt Celeana on kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja, palvelija, joka heilauttaa miekkaansa juuri sinne, minne kuningas käskee. Mutta siihen Celeana ei mukisematta taivu. Salaa hän juonittelee monenlaista. Hänen salailuaan ja omia projekteja vaikeuttaa rakkaus. Hän välittää niin kruununprinssi Dorianista, kuin kuninkaallisen vartioston kapteenista, Chaolista. Ja entäs sitten prinsessa Nehemia, josta on myös tullut niin läheinen.

"Celeana toivoi silti, että olisi kesä, sillä hänen jäänsininen pukunsa helma kastui litimäräksi vetisillä kaduilla ja oli niin kylmä, ettei edes valkoinen turkisviitta pitänyt vilua loitolla."s.65

Keskiyön kruunu on toinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.

Ensimmäisen osan lukemisesta hurahti aivan liian pitkä aika ennen kuin tartuin tähän toiseen osaan, mutta nyt viimein jatkoin sarjan parissa. Tämä toinen osa innostikin huomattavasti enemmän kuin ensimmäinen. 

Celeana on hauska yhdistelmä sellaista murjottavaa, helposti suuttuvaa teiniä ja super lahjakasta salamurhaaja toimintasankaria. Ehkä ei mikään maailman uskottavin yhdistelmä, mutta toimii silti. 

Kirjan alkupuoli eteni hyvin rauhallisesti, vaikka monenlaista tapahtuikin. Kuvailevaa tekstiä riittää ja kirjassa onkin paljon upeaa pukuloistoa, josta nautin suuresti. Suurin osa kirjasta tuntui kuitenkin olevan sellaista kevyttä kolmiodraamaan tapaista ja muuta suhdekiemuraa ja tunteiden kuvailua. oikeastaan vasta kirjan loppupuolella innostuin kunnolla kirjasta kun toimintapuolikin pääsi todella käyntiin ja edessä oli hurjia käänteitä, verisiä taisteluja ja kammottavia tapahtumia, sekä jatkon kannalta kiinnostavien salaisuuksien paljastumisia. 

keskiyön kruunu, (Crown of Midnight, 2013)

Gummerus, 2018

Suom. Sarianna Silvonen

s.453

Sarah J. Maas: Lasipalatsi

Celaena Sardothien on pahamaineinen salamurhaaja, jota kaikki pelkäävät. Hänet on teljetty kaivoksille pakkotyöhön loppu elämäkseen, joka noissa ankarissa kaivosoloissa ei tule olemaan pitkä. Kun Celaenaa tullaan noutamaan kuninkaan palatsista asti, on hänen ensimmäinen ajatuksensa, tappaa kuningas ja tämän kätyrit, mutta kun hän kuulee prinssin tarjouksen, muuttaa hän mieltään. Hänen tulee voittaa 23 kilpailijaa päästäkseen Kuninkaan Miekaksi. Jos hän onnistuu, saa hän muutamassa vuodessa itselleen vapauden. Niimpä Celaena lähtee prinssin mukana lasiseen palatsiin, jossa häntä odottaa muut kilpailijat. Kilpailun lisäksi Celaena kohtaa paljon kummallisia asioita, joita palatsi kätkee sisäänsä.

"Celaena oli äkkiä liiankin tietoinen selkänsä kolmesta pitkästä arvesta. Vaikka hän pääsisikin vapaaksi ja saisi elää rauhassa maaseudulla, arvet olisivat aina siinä muistuttamassa häntä kaikesta, mitä hän oli joutunut kestämään, sekä siitä, että vaikka hän olikin vapaa, muut eivät olleet." s.31

Lasipalatsi on ensimmäinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.
Lasipalatsi on koukuttava sarjan aloitus. Se sijoittuu Erileaan, jota hallitsee ilkeä kuningas. Taikuus on kitketty pois, tai ainakin niin luullaan. Kirjan miljöö on hyvin suunniteltu, ja kuvailua riittää. Välillä pysähdytään pitemmiksikin ajoiksi kuvailemaan arkisia tapahtumia, maisemia ja upeita pukuja. Välillä kuvailua tuntuu olevan jopa liikaa, ja juoni pysähtyy. Näissä kohdissa kirja tuntuu hitusen pitkitetyltä. Palatsin arkeen tuntuukin mahtuvan enemmän upeita pukuja ja kalliita juhlia, kuin itse kilpailua ja toimintaa.

Lasipalatsi on juuri oikeanlaista fantasiaa minun makuuni. Linnoja, hevosia, upeita pukuja ja miekkoja, sekä tietysti sopivasti rakkautta ja jännitystä. Celaena on nuori, vasta 18-vuotias, mutta silti pelätty salamurhaaja. Hän kasvaa ja kehittyy jo ensimmäisen kirjan aikana, vaikka hän on edelleen hyvin kiivas ja välillä murhanhimoinenkin. Hänen tulevaa kehitystä jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan. Luulen, että hän on jatkossa jopa mieluisampi hahmo, kunhan tuo ilkeys hieman tasoittuu. Minä en tässä kirjassa vielä erityisesti pidä Celaenasta, sillä hän vaikuttaa välillä hyvin lapselliselta, vaikka on kokenut salamurhaaja. Juhlista poisjääminen tuntuu kaatavan koko maailman, ja muutenkin hän vaikuttaa jotenkin tympeältä.

Kirjassa oleva taikuus, sun muut fantasiaolennot jäävät vielä aika pieneen osaan, mutta hieman jo väläyteltiin ehkä tulevissa kirjoissa selviäviä asioita, joihin taikuus liittyy suuremmin. Luulenkin, että luvassa on vielä paljon enemmän Erileaan tutustumista, ja taikuutta. Kirja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, vaikka se ei tuntunutkaan jäävän kesken.


Lasipalatsi, (Throne of Glass, 2012)
Gummerus, 2017
Suom. Sarianna Silvonen
s.438