Marvi ja Merja Jalo: Sanelman poikaystävä

 

Sanelma Vuoren omistamalla maatilalla kiertää ikävä huhu. Eläimet ovat saaneet kuulla, että Sanelmalla on uusi poikaystävä, joka aikoo päästä eroon heistä kaikista. Kun mies saapuu vierailulle, on aika yhdistää voimat ja näyttää, ettei heitä tai maatilaa niin vain myydä.

Sanelman poikaystävä on lapsille suunnattu hauska kuvakirja, jossa kuvat ovat suuria ja värikkäitä, tekstiä on vähän ja juoni etenee vauhdilla.

Tämän kirjan kolahtaessa postilaatikkoon olin heti aika varma, että tulisin pitämään tästä, sillä maatilalle sijoittuva tarina Elina Jasun kuvittamana kuulostaa erinomaiselta.

Tämä onkin oikein ihastuttava lastenkirja, jonka vauhdikas juoni on maustettu runsaalla huumorilla. Jälleen kerran Elina Jasu on onnistunut tekemään kuvituksen, joka tukee teskstiä täydellisesti, mutta myös kertoo paljon sellaista, mitä tekstissä ei lue. Kun kuvituksesta löytyy näin paljon kiinnostavia yksityiskohtia, jotka herättävät tarinan eloon, ei niin valtavaa tekstimäärää tarvitakaan. kirjan alusta löytyykin myös kuvat maatilan asukkaista ja heidän nimet, joten on myös helppo tarkistaa esimerkiksi minkä näköinen hevonen kulloinkin puhuu.

Kirjan nimikkohenkilö, Sanelma on hyvin pienessä roolissa, ja maatilan eläimet ottavatkin selkeän päärooliin hoitaessaan ongelmatilannetta. Sanelman poikaystävä sen sijaan ei jää taka-alalle, vaan hänen omahyväinen luonteensa tulee esiin jo aivan ensimmäisiltä sivuilta. Niin inhottava tyyppi onkin kyseessä, että kaikki häneen kohdistuvat eläinten tekemät metkut hymyilyttävät suuresti.

Sanelman poikaystävä

KVALITI, 2022

Kuvitus: Elina Jasu

Arvostelukappale

Marvi Jalo: Pipo Pippuri oopperassa

 

Pipo Pippurin elämässä puhaltaa uudet tuulet. Hän on muuttanut, sillä eräs ihminen on adoptoinut hänet. Kaiken lisäksi naapuriin muuttaa aivan ihastuttava tyttökissa, johon Pippuri ihastuu heti. Pippuri aloittaa tytön hurmaamisen, ja pian he pääsevätkin oikeille treffeille, joista ei seikkailua puutu. He nimittäin matkaavat kaupunkiin katsomaan oopperaa, josta Pippuri on viime aikoina kiinnostunut erityisen paljon. 

"Pippuri kapusi uudelleen omenapuuhun ja asettui tyynylle istumaan. Toden totta, kyllä nyt kelpasi esiintyä. Ääni kohosi sydäntäraastavan tunnelmallisesti, kun Pippuri aloitti taas laulamisen. Ikkuna avautui uudelleen. Onneksi isännän viskaama saapas ei osunut laulajaan, joka hutkytti lanteitaan kuin tuskankouraisuissa."s.9

Pipo Pippuri oopperassa on kolmas osa Pipo Pippuri -lastenkirjasarjasta.

Tähän asti ilmestyneistä Pipo Pippuri -kirjoista tämä kolmas oli oma suosikkini. Tarina oli alusta loppuun kissamaisen vauhdikasta ja hauskaa menoa. 

Tähän asti Pippuri on oikeastaan seikkaillut vain eläinten parissa, tavannut erilaisia lajeja, ja oppinut, että erilaiset eläimet voivat hyvin olla ystäviä keskenään, vaikka ennakkoluulot ovatkin suuria. Tällä kertaa Pippurin seurassa tutuksi tullut hiiri, Ranttalix ei päässyt mukaan tarinaan lainkaan, vaan Pippuri seikkaili aivan uusissa maisemissa. Pippuri asui nyt ihmisten luona, kummasteli heidän käytöstä, ja tutustui uusiin kissoihin. Myös yksi ihastuttava poni esiteltiin. 

Pipo Pippuri oopperassa kuvaa niin tekstillään, kuin kauniin hempeillä kuvillaankin kissan elämää hauskasti. Vaikka tarinaan mahtuu paljon mielikuvituksellisisa tapahtumia, kuten kissojen pukeutumista ja oopperaa, löytyy sen alta paljon tuttuja kissamaisia elementtejä, jotka ihminenkin voi kissojen elämää seuraamalla tunnistaa. Hauskinta kirjassa onkin ihmisten ja eläinten välinen suhde. Pippuri kun pohtii kirjassa välillä sitä, miten ihmiset nyt taas ymmärsivät tilanteen aivan väärin. 

Lue myös: Pipo Pippuri ja Ranttalix ja Pipo Pippuri ja Iiro ilkimys. 

Pipo Pippuri oopperassa

KVALITI, 2022

Kuvitus: Salli Parikka Wahlberg

s.40

Arvostelukappale

Marvi Jalo & Merja Jalo: Unelma koirat -Ilkiö nimeltä Raipe

 

Aino ja Isla saavat kuulla, että naapuritalossa asuva Henriikka saa aivan oman koiran. Tytöt haaveilevat omasta koirasta, mutta onneksi he saavat sentään hoitaa Aksua. 

Kun Henriikka saapuu pihaan uuden koiransa Raipen kanssa, menevät tytöt innolla tervehtimään, mutta koira ei olekaan kaikkein ystävällisin. Raipe aiheuttaa heti saavuttuaan paljon ongelmia, eikä Henriikka saa koiraa pidettyä kurissa. 

Raipen lisäski taloyhtiötä kiusaa rottaongelma. Suuri määrä rottia on pesiytynyt taloyhtiöön ja tekee nyt tuhojaan.

"Tytöt ottavat Aksun mukaansa ja juoksevat sen kanssa puiston reunalle. Tämäpä jännittävää! Millainen Henriikan uusi koira mahtaa olla? Sitä pitää päästä katsomaan heti kun se saapuu."s.16

Ilkiö nimeltä Raipe on kolmas osa Unelma koirat -sarjasta. 

Sarjassa seikkailee noin kuusi vuotiaat ystävykset, joilla ei vielä ole omia koiria pehmoleluja lukuun ottamatta, mutta jotka saavat kokemusta koirien hoitamisesta, kun he saavat lenkkeilyttää ja hoitaa naapurin Aksua. Myös uudella ystävällä Rikellä on ihana koira, jota he saavat paijata.  

Ystävyksille ehtii sattua ja tapahtua vaikka mitä. Kirja onkin hyvin vauhdikas ja helppolukuinen. Se sopii perheen pienimmille koirafaneilla. Välillä tilanteet menevät aika hurjiksi. On epäreiluja isompia tyttöjä ja kiukkuisia aikuisia, jotka eivät myönnä omia virheitään. Tämän tyyliset hahmot ovatkin hyvin tuttuja myös saman kirjailijakaksikon hieman vanhemmille lapsille suunnatusta Jesse -kirjasarjasta. Vastapainoksi sitten tapahtuukin myös hassuja sattumuksia, jotka pitävät juonen kepeänä.

Aiemmista osista poiketen Reija Kiisken kuvitus on nyt värillinen, kun aiemmin se oli mustavalkoinen. Tämä on kiva uudistus. Kuvat ovat pirteitä ja tekevät kirjan olemuksesta iloisen. 

Unelma koirat -Ilkiö nimeltä Raipe

KVALITI, 2022

Kuvitus: Reija Kiiski

s.68

Arvostelukappale

Marvi Jalo: Pipo Pippuri ja Iiro Ilkimys

Pippuri-kissa on huolissaan. Yksi hänen siskoistaan on kadonnut. Pippuri lähtee etsimään siskoaan yhdessä ystävänsä, Ranttalix-hiiren kanssa.

Matkalla heille vihjaillaan, että Meirami olisi nähty huolestuttavan lähellä Louhimovuorella asuvan ilkeän ilveksen pesää. Ehtiikö Pippuri ja Ranttalix pelastaa Meiramin ilkeän Iiron kynsistä?

"-Kyllä on kissaparka mennyttä kalua! Ette voi uskoa, mitä minä jouduin Louhimolla kokemaan! Sen ilveksen naama... Kauheampaa näkyä ei tässä maailmassa olekaan! Se oli aivan epämuodostunut, toiselta puolelta kuin karvainen ilmapallo, ja sen suusta tuli niin hirveä löyhkä, että olin taintua siihen hönkäykseen."s.19

Pipo Pippuri ja Iiro Ilkimys on toinen osa Pipo Pippuri -lastenkirjasarjasta.

Toinen osa jatkaa ensimmäisestä osasta tuttujen teemojen parissa. Vaikka Pippuri ja Ranttalix ovat hyviä ystäviä, ottavat Ennakkoluulot kummankin valtaansa, kun aletaan puhua hurjan pelottavasta ilveksestä. Myös Pippurin esitteleminen Ranttalixin Hiiri, pupu ja lumikko ystäville aiheuttaa jokaisessa suuresti ennakkoluuloja, sillä kissan saapuminen näiden eläinten pariin on ennenkuulumatonta, ja muut pelkäävät tuota saalistajaa. 

Ennakkoluulojen voittaminen ja erilaisuuden hyväksyminen voi olla vaikeaa, mutta tässä kirjassa veikeät ja iloiset hahmot sitä taas yrittävät omaan päättäväiseen tyyliinsä. Matkalla kohdataan toki monenmoista seikkailua, sillä pienten eläinten matka kohti Louhimovuorta ei käy leikiten. 

Pippurin ja Ranttalixin hurjaa matkaa pääsee jälleen seuraamaan myös Salli Parikka Wahlbergin lempeän väristen kuvien kautta.  

Lue myös: Pipo Pippuri ja Ranttalix

Pipo Pippuri ja Iiro Ilkimys

KVALITI, 2021

Kuvitus: Salli Parikka Wahlberg

s.40

Arvostelukappale

Marvi Jalo & Merja Jalo: Iki-ihana Jekku

 

Aino ja Isla saavat hoitaa pientä Aksua, koiranpentua. Ongelmia kuitenkin ilmenee kun pihapiirin vanhemmat tytöt ovat kateellisia ja alkavat tehdä kiusaa. 

Aino ja Isla yrittävät parhaansa. Onneksi he saavat avukseen myös Riken, jonka he apaavat puistossa taluttamassa upeaa ja niin tottelevaista Jekkua, samojedinkoiraa. 

"-Meidänkin pitää opettaa Aksua tottelevaisemmaksi, Aino huomauttaa. -Ei Aksu meitäkään aina kuuntele."s.19

Iki-ihana Jekku on toinen osa Unelmakoirat -sarjasta.

Sarja kertoo Ainosta ja Islasta, innokkaista kaveruksista, jotka rakastavat koiria. Harmikseen heillä ei kummallakaan ole omaa koiraa, mutta naapurustossa asuvaa Aksua onneksi saa hoitaa. 

Iki-ihana Jekku on helppolukuinen, melko lyhyt, mutta hyvin vauhdikas kirja. Se sopii hyvin perheen pienemmille koirafaneille. Esimerkiksi ensimmäisten itse luettavien kirjojen joukkoon tämä saattaa sopia mainiosti, sillä juonessa tapahtuu koko ajan jotain, joten se innostaa jatkamaan, vaikka lukemisen kanssa olisi vielä hidasta. Tarinan ohella kulkee Reija Kiisken veikeä mustavalkokuvitus. 

Kirjassa puhutaan koiranomistamisen vastuusta ja vaikeuksista, mutta hyvin pintapuolisesti, sillä pääpaino on vauhdikkaissa tapahtumissa. Kirjassa ehditään kokea jännittäviä tilanteita ja naapureiden välistä draamaa, mutta myös hauskoja hetkiä esimerkiksi vaahtokylvyssä. 

Mukavaa, että Jalon Siskokset kirjoittavat koirasarjaa myös perheen pienemmille, tästä onkin sitten koirainnostuksen saatuaan helppo jatkaa hiukan vanhemmille suunnatun Jesse-sarjan pariin. 

Iki-ihana Jekku

KVALITI, 2021

Kuvitus: Reija Kiiski

s.68

Arvostelukappale

Marvi Jalo: Pipo Pippuri ja Ranttalix

 

Pippuri-kissa on pieni kissanpentu, joka asuu sisaruksiensa ja äitinsä kanssa pienessä kellarihuoneessa. Ruokaa on vähän ja harvoin tarjolla. Siksi onkin erityisen ärsyttävää, kun huolella säästellyt herkkupalat katoavat vikkelän ja taitavan hiiren vatsaan. 

Pippuri yrittää saada hiiren kiinni, mutta huomaakin pian, että taitavan ruuan etsijän kanssa kannattaa kaveerata. Tuo hiiri nimeltään Ranttalix tietää nimittäin mistä he löytävät tarpeeksi herkkuja koko kissaperheelle, sekä pienelle hiirelle. 

"Se kurja hiiri oli saatava kiinni, Pippuri tuskitteli mielessään. Mokomakin ruokavaras! Hiiri jyrsi pohjattomaan mahaansa nekin vähäiset muonat, mitä äiti kykeni hankkimaan."s.2

Pipo Pippuri ja Ranttalix aloittaa kirjasarjan, jossa Pippuri-kissa seikkailee.

Salli Parikka Wahlbergin hempeillä akvarelleilla kuvitettu lastenkirja, jonka jokaiselta aukeamalta löytyy kissoja, sopii loistavasti alle kouluikäisille saduksi. 

Kirjan eläimet ovat nuoresta iästään huolimatta vahvoja selviytyjiä. Heti kirjan alussa kerrotaan sekä kissojen, että hiiren vaikeasta tilanteesta. Helppoa ei ole, mutta iloinen ja leikkisä mieli säilyy silti. Kissat ja hiiret eivät tunnetusti tule toimeen keskenään, mutta tässä kirjassa voidaan rikkoa tuota sääntöä ja ystävystyä roduista välittämättä. 

Pipo Pippuri ja Ranttalix onkin kaunis tarina siitä, miten ystäviä voi löytyä yllättävissä tilanteista, ja miten toisiin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti. Vaikeassa tilanteessa kannattaa yhdistää voimansa ja yrittää selviytyä yhdessä, ystävinä. 

Pipo Pippuri ja Ranttalix

KVALITI, 2021

Kuvat ja taitto: Salli Parikka Wahlberg

s.32

Arvostelukappale

Merja ja Marvi Jalo: Jesse seurapiirikoira

Lumen tulon vuoksi Lehtisen koirakodin katto on romahtanut, eikä heillä ole varaa korjauttaa sitä, joten apuun saapuu Munkkirinteet. Elsa Munkkirinne päättää järjestää suuren tapahtuman rahojen keräämiseksi. Tapahtumaan järjestetään rusettiluistelua, huskyajoa, sekä leikkimielinen lemmikkihuutokauppa.
Jenna ja Hannele osallistuvat innolla tapahtumiin, vaikka Jenna joutuukin luovuttamaan Jessen huutokaupan takia yhdeksi päiväksi jollekkin toiselle.

En ole taas pitkään aikaan lukenut varsinaisia nuortenkirjoja, joten päätin palata nuoruuteni lempikirjasarjaan. Tätä kirjaa en ole vielä aikaisemmin lukenut. Jesse seurapiirikoira on Jesse sarjan kuudestoista osa, joten koiraihmisille on monta kirjaa luettavaksi. Itse olen aina ollut koirarakas, jonka takia sarja onkin ennen ollut suosikkini.

Seurapiirikoiraan mahtuu paljon vauhtia ja tapahtumia, eikä tylsää hetkeä ehdi tulemaan. Jenna ja Hannele ovat vauhdikkaita eläinrakkaita nuoria, jotka tuntuvat aina joutuvan hullunkurisiin tilanteisiin, niin kuin kaikki muutkin kirjan hahmot.

Parasta kirjassa kuitenkin edelleenkin on koirat, joita riittääkin monen kokoisia ja rotuisia ja luonteiltaan toinen toistaan hauskempia. Vaarana tätä kirjaa lukiessa tosin on koirakuume. ;)

Nuortenkirjoihin palaaminen tuntuu aina jotenkin omituiselta, kun tyyli tietenkin on hyvin erilaista, mitä kirjoissa joita nykyään luen, mutta on silti välillä mukava palata sellaisiin kirjoihin joista ennen on niin paljon pitänyt. Nuortenkirjoja on hauska lukea myös silloin, kun ei halua mitään kovin vakavaa luettavaa, ja haluaa iloisia asioita pään täyteen!

Lue myös: Jesse fanikoira.


Jesse seurapiirikoira
WSOY
s.152

Merja Jalo ja Marvi Jalo: Jesse fanikoira

Jesse fanikoira on viidestoista osa Merja ja Marvi Jalon kirjoittamassa Jesse-sarjassa.
Jenna ja Hannele pääsevät dogsittereiksi Munkkirinteiden mukana Ahvenanmaalle. Jesse koira pääsee toki Jennan mukaan, pitämään tyttöjen vahdittavalle Muru koiralle seuraa.
Elsa Munkkirinteellä on selvä tarkoitus matkalle. Hän haluaa tavata kuuluisan amerikkalaisen näyttelijähurmuri Mark Stevensin.
Stevensin tapaaminen osoittautuukin vaikeaksi tehtäväksi, kun hotellista ei anneta minkäänlaisia tietoja piilossa pysyvästä kuuluisuudesta. Tästä suivaantuneena Elsa päättää selvittää itse salapoliisin lailla Svevensin olinpaikan.
Matkaan mahtuu monia vauhdikkaita tilanteita.

Jesse-sarja oli pikkutyttönä lempi luettavaani ja vaikka nämä eivät enää oikein jaksa innostaa luen niitä sillointällöin mielenkiinnosta miten vanha lempisarjani jatkuu.
Nuorempana nämä olivat oikein hauskoja ja todella mielenkiintoisia kirjoja varsinkin kun olen aina pitänyt koirista hirmuisesti. Suosittelen siis nuorempia lukemaan tai miksei vanhempiakin onhan tämä hyvää vaihtelua kaikkien murhatutkimuksien keskellä. :D Minäkin tämän luin varsinaisen kirjani ohella, eikä siihen kauaa mene, kun teksti on suurta ja kirja lyhyt.
En voi kirjaa kuitenkaan tuomita huonoksi, koska sitä se ei ole. Olen vaan hieman väärään lukijakuntaan kuuluva nykyään. Tässä osassa ei Cici koira ollut seikkailuissa mukana oikeastaan ollenkaan, mikä on hieman harmillista, kun Cici on kuitenkin mielestäni yksi sarjan hauskimmista hahmoista.


Jesse fanikoira
WSOY, 2011
s.160
Etukannen kuva: G.K. & Vikki Hart/Getty Images