Päivi Romppainen: Vilma ja Hurttien Hilton

 

Vilman koiraklubi, eli Vilma ja hänen kaksi kaveriaan, saa uuden tehtävän. Sinilaakson koirahotelli tarvitsee kipeästi apua juhannukseksi, sillä juhlan takia koiria riittää talon täydeltä. Hotellin omistaja on loukannut kätensä, joten koiraklubi kutsutaan paikalle. 

Vilma, Jonna ja Laura päättävät ottaa tehtävän vastaan, vaikka onkin juhannus. Kesäyöt koirahotellin aitassa kuulostaa oikeastaan aika täydelliseltä juhannukselta, etenkin kun he saavat viettää päivät koirien kanssa.

Kaikkean romanttisin ja rauhallisin juhannuksesta ei kuitenkaan tule, sillä perheellä tuntuu olevan aika paljon ongelmia, ja sitten lähistöllä alkaa tapahtua murtoja.

"Koira nosti tylppää kuonoaan kohti ilmavirtaa ja antoi tuulen pyöritellä korviaan. Koira käyttäytyi, kuin se olisi aina istunut pyörän kyydissä. Ehkä se olikin."s.67

Vilma ja Hurttien Hilton on toinen osa Vilman koiraklubi -sarjasta.

Tällä kertaa tarinaan mahtuu paljon koiria, monen rotuisia ja luonteisia, sillä onhan tapahtumapaikka täyteen myyty koirahotelli. Tässä toisessa osassa pääroolin saavat kuitenkin Hovawartit. Jokaisessa sarjan osassa kun tutustutaan tarkemmin aina yhteen rotuun. Pelastuskoiratoiminnastakin puhutaan, ja sitä esitellään lukijalle jonkin verran. 

Kesäinen juhannustunnelma täyttää tytöt suurilla odotuksilla. Romantiikkaakin kaivataan, mutta loppujen lopuksi päivät ovat työntäyteisiä ja kesäsateen kastamia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös hitusen ihastumista, mutta sitäkin enemmän draamaa ja jännitystä. 

Vilma ja hurttien hilton

Tammi, 1997

Kannen kuva: Pentti Kareinen

s.208

Päivi Romppainen: Vilman koiraklubi

 

Vilma haluaa oman koiran, mutta äiti ei suostu. Kesä ilman koiria kuulostaa kamalalta. Niinpä Vilma keksii idean, jossa voi yhdistää huvin ja hyödyn. Hän perustaa ystäviensä kanssa koiraklubin, jossa he maksusta hoitavat tai lenkkeilyttävät asiakkaidensa koiria. He onnistuvatkin saamaan asiakkaan, ja pian he hoitavat ihania partacollieita. Tytöt kuitenkin huomaavat jotakin omituista koirien ja omistajan väleissä. He alkavat tutkia asiaa ja päätyvät mysteerin jäljille.

Vilman koiraklubi aloittaa Vilman koiraklubi -sarjan.

Luin tätäkin koirasarjaa lapsena, mutta mitään muistikuvia tästä ei ollut. Päätinpä ottaa sarjan nyt uusintalukuun. Tämä kirja on kirjoitettu jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, mutta on edelleen mielestäni toimiva nuortenkirja koirafaneille.

Sarjan jokaisessa osassa keskitytään johonkin tiettyyn koirarotuun, josta sitten kerrotaan enemmän, vaikka kirjassa esiintyisi muitakin rotuja. Tässä ensimmäisessä osassa pääroolin saa partacolliet.

Kirjassa on runsaasti koirajuttuja, mutta mukaan mahtuu myös jännitystä ja arkea. Tyttöjen erilaisia luonteita kuvataan, ja heidän perhesuhteitaankin sivutaan. Hiukan ihastumistakin heitetään sekaan. Nopealukuinen kirja tarjoaa mukavan kesäisen tarinan ihanine koirineen. Mysteeri kulkee kivasti mukana läpi kirjan, ja lopussa onkin luvassa varsin hurjia tilanteita.

Vilman koiraklubi

SAGA egmont, 2020

Ilmestynyt aiemmin Tammen julkaisemana, 1996

Lukija: Sanna-Kaisa Saari

Saana Saarinen: Siirtolapuutarhan varjoissa

 

Toimittaja Viola Glas on tekemässä juttua siirtolapuutarhan 60-vuotis juhlista, kun yhdestä mökeistä löydetään ruumis. Poliisit tutkivat asiaa, mutta Violakaan ei malta pysyä sivussa. Hän tapaa uusia ihmisiä, sekä vanhoja tuttuja kesäisissä puutarhoissa, eikä välty kuulemasta miten tapauksen tutkinta etenee. 

"Hänen olisi vaikea kirjoittaa muuta kuin ylistäviä lausuntoja sellaisesta siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajasta, joka tarjosi lounaalla uusia perunoita ja itse tehtyä aiolia. Viola huokaisi syvään ja antautui lempipuuhaansa syömiseen."s.33

Siirtolapuutarhan varjoissa aloittaa Viola Glas -dekkaritrilogian.

Tämä on ihanan kesäinen kirja, juuri sopiva dekkari kesäkuukausina luettavaksi. Siirtolapuutarhamiljöö kukkineen, kesäherkkuineen ja illanistujaisineen piirtävät eteen kauniit kesäpäivät. Murhakin tapahtuu ja sitä tutkitaan. Viola tietysti on aina sattumalta oikeaan aikaan paikalla ja saa urkittua monenmoista tietoa. Dekkariosuus on melko lempeää, ja syödä muistetaan hyvin, kamalista tapahtumista huolimatta. 

Siirtolapuutarhan varjoissa on kevyttä ja nopeaa luettavaa, joka tarjoaa mukavan tarinan ilman sen kummempia isoja teemoja. Minua tosin kummastutti tapa kertoa Violan menneisyydestä niin, että läpi kirjan tuntui siltä kuin olisi aloittanut sarjan lukemisen keskeltä. Vähän väliä oli sellainen tunne, että olisi pitänyt tietää enemmän asioista joista kirjassa vain vihjailtiin. Jouduin jopa tarkistamaan, etten ollut ymmärtänyt mitään väärin ja kirja tosiaan aloittaa Viola Glas -sarjan.

Siirtolapuutarhan varjoissa

Luovinet, 2010

Ulkoasu: Kati Tiirikainen

s.300

Marie Bengts: Murha muotinäytöksessä

 

Ompelijatar Hannah Lönn palaa Tukholmaan, ja saa töitä kuuluisalta muotisuunnittelijalta. Tosin työ on kaikkea muuta kuin hohdokasta suunnittelua. Hän joutuu ompelemaan päivästä toiseen samanlaisia viittoja muotinäytökseen. Rutiininomaisen työn keskeyttää murha, jonka tutkintaa Hannah päätyy auttamaan. 

"Viittoihin liittyvä salamyhkäisyys sai lisäksi suorastaan naurettavat mittasuhteet. Sen sijaan, että olisi saanut työskennellä tavaratalon isossa ateljeessa, Hannah joutui ompelemaan pienessä kaksiossaan."s.12

Murha muotinäytöksessä on toinen osa 50-luvulle sijoittuvasta Hannah Lönn -dekkarisarjasta.

Ensimmäisen osan kaunis maalaismiljöö on nyt jäänyt taakse, kun Hannah on palannut kesälomaltaan Tukholman syksyyn. Kiinnostavan miljöön tarjoaa kuitenkin myös Tukholma ja muotimaailma, johon kirjan juoni hyvin vahvasti sijoittuu.

Hannahin työstä ompelijattarena, sekä hänen unelmastaan tulla vakavasti otettavaksi suunnittelijaksi puhutaan paljon. Tämän kirjan juoni pyörii muutenkin paljon muotipiireissä, sillä nimensä mukaan murhakin tapahtuu muotinäytöksessä. 

Juoni etenee verkkaisesti, eikä hurjaa toimintaa juurikaan ole. Muutenkin kirja on sellainen leppoisa dekkari, jossa murhilla ja kauheuksilla ei mässäillä. Minulle tämän sarjan kirjat ovat vähän siinä ja siinä, että tuntuvatko ne jo liian pitkitetyiltä tapahtumien vähäisyyteen nähden, mutta jotenkin tämä toinen osa tuntui etenevän sujuvammin kuin ensimmäinen. Tietysti osa syy tähän oli 50-luvun muotimaailma, joka kiinnosti. 

Aion lukea myös sarjan kolmannen osan, sillä hyvin verkkaisesta tyylistään huolimatta näiden tarinoiden kautta on mukava matkata 50-luvulle.

Murha muotinäytöksessä, (Döden klär i domino, 2019)

Bazar, 2020

Suom. Katariina Kallio

s.413

Tittamari Marttinen: Toinen sadetta, toinen tuulta

 

Jannico tapaa Jessan. Ajatukset Jessasta täyttävät heti hänen elämänsä. Hän on rakastaunut Jessaan, joka ei ota rakkautta vastaan noin vain. Jessalla on ongelmia, jotka hiipivät osittain myös Jannicon elämään. Jannico haluaa auttaa, mutta helppoa se ei ole, eikä välttämättä edes mahdollista. Sitten Jannicon elämään tulee muutakin, unelmien työ. Jannico saa elää vapaammin fantasiaelämäänsä Jannicana. Pikkuhiljaa on helpompi olla avoimesti androgyyni, sekä Jannico, että Jannica.

Toinen sadetta, toinen tuulta on on säeromaanimuotoon kirjoitetun Rakkausmyrsky -trilogian toinen, itsenäinen osa.

En ole aiemmin ollut erityisen innostunut tai kiinnostunut säeromaaneista, mutta näiden rakkausmyrsky -sarjan kirjojen parissa olen viimein innostunut. Tämän sarjan kirjoja ei tosiaan tarvitse lukea järjestyksessä, sillä hahmot ja tarinat ovat aivan erit. 

Tässä kirjassa ei ole sitä perinteistä "tyttö tapaa pojan ja he elävät onnellisena loppuun asti" -tarinaa, vaan sellainen raikas tarina ihmisistä, jotka haluavat elää rauhassa omannäköistä elämää. Tarina kahden hyvin erilaisen persoonan yhteentörmäyksestä, rakkaudesta ja draamasta. 

Pidin kaikesta tässä kirjassa! Tämä oli sellainen räväkkä ja vauhdikas. Kirjan loppu oli myös ihana, yllättävä. Päähenkilö Jannico on lempeä, herkkä ja rakastava persoona, jonka tarinaa on ilo lukea. 

Toinen sadetta, toinen tuulta

KVALITI, 2024

s.220

Arvostelukappale

JP Koskinen: Hautakello

 

Axel Svart on taideopiskelija, joka tapaa upean Helenin vuonna 1888. Axel ja Helene rakastuvat, yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Mutta sitten helen sairastuu ja kuolee. Axel ei ole valmis luopumaan rakkaudestaan. Niinpä he päättävät Helenin veljen kanssa kokeilla jotakin hyvin äärimmäistä. He ottavat käyttöön Axelin hallussa olevat lääkeaineet, joiden on tarkoitus herättää kuollut henkiin. 

Axel päätyy taiteensa perässä Lontooseen, jossa hänen uusi oppi-isänsä mestari Sickert järjestää näyttelyn. Mitä merkillisimpiä asioita alkaa tapahtua. Axel alkaa saada tietoonsa asioita lapsuudestaan, ja monista asioista, joiden todenperäisyyttä on vaikea uskoa. Sitten Lontoossa alkaa tapahtua kamalia. Joku tappaa nuoria naisia. Miten kaikki kamaluudet liittyvät Axeliin, ja kuinka käy Helenin?

"-Ajattelen vain parastasi. Peloista pääsee eroon parhaiten kohtaamalla ne. Ikävä sanoa, mutta sinä pelkäät yhä tuota Steinia, eikö niin?"s.41

Hautakello on synkkä ja karmiva kauhukirja. 

Melko lyhyihin lukuihin jaettu kirja tarjoilee hurjan määrän koukkuja, joiden jälkeen on aina luettava ehkä vielä yksi luku. 

Kirjassa kuljetaan Suomessa, Lontoossa ja Pariisissa. Taidepiireissä, vaikka taidetta ja sen luomista kuvataankin melko vähän. Pääpaino on kaikessa karmivassa, vihjailussa, epäilyissä ja salaisuukissa. Juoni kätkee sisäänsä spiritismiä, kuoleman jälkeistä elämää ja menneiden kaivelua yhdistettynä oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi viiltäjä Jack saa kirjassa suuren roolin. Tällaisista kytköksistä oikeaan historiaan, mielikuvituksellisilla koukuilla pidän kovasti kirjoissa.

Kirja tarjosi yllätyksiä aivan loppuun saakka, eikä karmiva ja epätietoinen tunnelma väistynyt. Kirjan lukeminen oli melkoista vuoristorataa. Koukuttavia tilanteita oli paljon, mutta silti välillä ei edetty juuri lainkaan. Lopussa taas tunnelma oli lähes hengästyttävä, kun odotti sitä viimeistä karmaisevaa ratkaisua, epätietoisena siitä, miten kaikki tulee päättymään. 

Hautakello

Haamu, 2024

Kansikuva: Nalle Mielonen

Teos on ilmestynyt sähköisessä muodossa 2019(osissa) Storytel Originalin julkaisemana

s.273

Arvostelukappale

Thomas Brunstrøm ja Thorbjørn Christoffersen: Sallin isän loistava loma

 

Sallin syysloma alkaa sateisena ja tuulisena. Se hiukan harmittaa. Mutta kotona isä odottaa valtavan yllätyksen kanssa. Heidän perhe lähtee lomalle!

Lomasta tulee mahtava. On aurinkoa, ruokaa ja uimista. Sallin isän seurassa lomastakaan ei voi tulla tylsää. Salli toki yrittää pitää kovaäänisen, hurjia ideoita keksivän isänsä hieman kurissa, sillä muilta lomalaisilta saadaan välillä paheksuvia katseita.

"Salli rakastaa lomaa, mutta vihaa huonoa säätä. Melkein yhtä paljon... ei, vaan itse asiassa vielä enemmän kuin vihaa pinaattia, matikankokeita ja aikaisin nukkumaanmenoa."

Sallin isän loistava loma on super mahtava lastenkirja, jota suosittelen lämpimästi, niin kuin koko Sallin isä -sarjaa. 

Teksti ja kuvat luovat jälleen täydellisen hauskan kokonaisuuden. Tämä oli mielestäni ehkä jopa paras Sallin isä -kirja tähän mennessä, mutta se voi johtua myös siitä, että tähän perheeseen on jo ehtinyt tutustua, ja nyt pääsi tälle matkalle heidän kanssaan. 

Sallin isältä ei mielikuvitus lopu. Hän keksii selityksen asiaan kuin asiaan, vaikka Salli on jo sen verran vanha, että osaa epäillä isänsä hurjia tarinoita. Pikkuveli ei sen sijaan epäile mitään, vaan elää aivan omaa hulvatonta elämäänsä, lähinnä kuvituksen kautta. Onkin aivan oma hauska lisä kirjan lukemiseen, etsiä pikkuveli lähes jokaiselta aukeamalta ja katsoa, mitä hän milloinkin keksii touhuta. 

Sallin isän loistava loma, (Sallys fars fede ferie, 2018)

KVALITI, 2024

Suom. Sirpa Alkunen

Arvostelukappale