Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 

Lomasaarelle on viimein tuotu hevosia. Linda ja kaverit ovat aivan innoissaan, sillä saarella järjestetään heti hevosleiri ja he pääsevät osallistumaan järjestelyihin ja tietysti myös mukaan ratsastamaan.

Lindan ja Joonatanin välillä on hieman eripuraa. Linda päätyy pohtimaan tilannetta monesti yksin, mutta tempautuukin menneisyyteen. Monet asiat haamutyttö Marianin menneisyydestä alkavat selvitä Lindalle. 

"Joonatanin ja Susannen isä Arto oli säilyttänyt päiväkirjaa visusti omissa kätköissään, mutta nyt Lindasta tuntui, että hän halusi taas upota Marianin tarinaan. Hän halusi lukea kirjan uudestaan läpi sen lomaviikon kunniaksi, jolloin hän oli kuullut kartanontyttären tarinasta ja sotkeutunut siihen itsekin pysyvästi."s.39

Auringonsäteisiin kadonnut on Kavionjälkiä sydämessä -hevossarjan viides ja viimeinen osa.

Hieman haikein mielin aloitin lukemaan tätä sarjan viimeistä kirjaa. Niin mieluusti näiden kaverusten parissa viettäisi vielä monen kirjan ajan. 

Kirjan ei käsittääkseni ollut tarkoitus olla sarjan viimeinen osa, mutta se sopii sellaiseksi oikein hyvin, sillä sen loppu on kaunis ja jättää lukijalle paljon tulkinnan varaa, mutta ei kuitenkaan jätä juonta mitenkään häiritsevästi kesken.

Kirja oli jälleen ihana sekoitus arkista menoa, jännittävää ja yliluonnollista seikkailua, rakkautta, draamaa, hupailua ja tietysti hevostelua. Yliluonnollisia asioita lähestyttiin taas uudella tavalla. Onkin hauskaa vaihtelua, millä kaikilla tavoilla Linda pääsee tutustumaan menneisyyteen ja tapaamaan haamuja, niin tuttuja kuin uusiakin. Juoni pysyy näin yllättävänä ja raikkaana jokaisessa osassa. 

Nyt näin viimeisen osan luettuani täytyy sanoa, että sarja on taidokkaasti tehty. Hahmot ovat huolella suunniteltuja, ja kaikilla on ihastuttava oma persoona. Jokaisessa kirjassa on oma tarinansa, mutta ne kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä, sillä aiempien osien juonenkäänteistä puhutaan muissa osissa ja ne liittyvät suuresti muiden osien tarinoihin. 

Auringonsäteisiin kadonnut

KVALITI, 2017

Kansikuva: Laura Kunnas

s. 301

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 

Kevät on saapunut ja Lindan päivät täyttyvät ihanista asioista. Koulun jälkeinen vapaa-aika kuluu tallilla hevosten ja parhaan ystävän Mintun seurassa, kun taas viikonloput vierähtävät Lomasaaressa. Lomasaareen suunnitellaan viimeinkin hevosten ottamista ja vanhaa kartanoa ja sen ympäristöä kunnostetaan nyt kovalla tohinalla. Linda haluaa tietysti olla kaikessa mukana, vaikka koulumenestys tuntuu hieman kärsivän. 

Kartanon kunnostus on ihanaa, mutta pian alkaa tapahtua kummia. Yrittääkö joka sabotoida kartanon kunnostusta? Entä mitä Marcus höpöttää jostakin kummallisesta sielujen sinisestä sillasta?

"Jo monen päivän ajan hän oli miettinyt, mitä vanhus oli puhunut ja kuka saarella vaeltava vaalea nainen oli. Sielujen sininen silta kuulosti mystiseltä. Tuntui, että sanojen taakse liittyi tarina, josta hänen oli saatava tietää lisää."s.149

Sielujen sininen silta on Kavionjälkiä sydämessä -sarjan neljäs osa.

Tätä kirjaa edeltävä osa jäi niin kiinnostavaan kohtaan, että oli pakko jo päästä lukemaan tämä seuraava osa. Vauhdikkaasti tämä alkaakin, eikä lukijaa pidetä liian kauan jännityksessä. Edeltävän osan koukut paljastetaan aikaisessa vaiheessa ja sitten aletaan punomaan aivan uusia mysteerejä tätä kirja varten.

Sielujen sininen silta nousi juonellisesti omaksi suosikikseni tästä sarjasta. Juoni on jännittävä, toiminnallisempi kuin aiemmat osat ja se kulkee vauhdikkaasti ja salaperäisesti. Tätä ei olisi malttanut laskea käsistään hetkeksikään. 

Vanha kartano kiinnostavine tarinoineen ja tavaroineen, entisöitävät tavarat ja niiden tarinat, salaperäiset hahmot, yliluonnolliset elementit, sielujen sinisen sillan mysteeri ja loistavat päähenkilöt tekevät kirjasta täydellisen. Heppajuttujakaan ei ole toki unohdettu. Ratsastusta seurataan ja muitakin hevosjuttuja juoneen on saatu sopivasti mukaan. Lisäksi saarelle on jälleen luotu jännittävä tunnelma, jota kartanossa ukkosta suojassa vietetyt hetket vain lisäävät. 

Kaiken jännityksen ja toiminnan keskelle on tuotu myös mukavan arkisia ongelmia. Miten yhdistää koulu ja harrastukset? Entä jos ei enää ehdi viettää niitä perinteisiä peli-, ja saunailtoja perheen kanssa?

Lue myös: Saariston suolaiset kyyneleet, Viesti halki aikojen ja Menneisyyden kosketus.

Sielujen sininen silta

Kvaliti, 2016

Kansikuva: Laura Kunnas

s.283

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 

Joululoma alkaa ja Lindalla on tiedossa ihania suunnitelmia. Tallilla järjestetään jos jonkinlaista tapahtumaa joulu- ja talviteemalla. Lisäksi Joonatan ja Susanne aikovat tulla jälleen mantereelle, kunhan joulua on ensin juhlittu. 

Kaikkea tätä onnea varjostaa huoli kipeästä Isla-tammasta. Kaiken lisäksi Lindalle alkaa tapahtua omituisia asioita. Hän alkaa nähdä pätkiä menneisyydestä, mutta miksi?

"Tyttö nojasi eteenpäin ja kietoi kätensä hevosen kaulan ympärille. Hän puristi mustaa harjatuppoa kädessään. Kunpa vain tämä hetki olisi kestänyt ikuisesti."s.26

Menneisyyden kosketus on kolmas osa Kavionjälkiä sydämessä -sarjasta.

Olin innoissani kun kirjan alussa kerrottiin, että joululoma alkaa. Rakastan talvisia kirjoja, ja etenkin jouluisia. Lumisia maisemia, joulua ja uuttavuottakin ehditäänkin kaikkia tunnelmoida kirjassa tarpeeksi. 

Menneisyyden kosketus on jälleen ihastuttava sekoitus hevosjuttuja, hauskaa, jännittävää ja vauhdikasta arkea, sekä yliluonnollisia elementtejä. Lindan, Mintun, Joonatanin ja Susannen seikkailujen pariin palaa mieluusti. Myös muut kirjan henkilöt, jotka eivät saa suurta roolia ovat mukavia ja tuntuvat tutuilta, vaikka heitä ei niin tarkkaan esitelläkään. Pienet tilanteet kirja-sarjan osissa tekevät heistä kaikista kuitenkin tärkeitä ja aidontuntuisia. 

Pidän siitä, ettei kirjassa ole koko ajan pakko tapahtua jotakin suurta ja mullistavaa, mutta silti mielenkiinto pysyy yllä ja kirjan maailmaan uppoutuu täysin. Pidän kovasti tämän kirjan arkisista kohtauksista, sillä kirjan hahmot ovat valloittavia.

Vaikka yliluonnolliset elementit johtivatkin jälleen Marianin luo, ei kirja tunnu lainkaan toistolta tai liian samanlaiselta kuin aiemmat osat. Jälleen on keksitty jotakin aivan uutta, joka linkittyy kiinnostavasti aiempiin tapahtumiin, mutta vie silti tarinaa eteenpäin ja luo samalla uusia juonikuvioita. 

Kirja loppui niin kiinnostavasti ja vihjailevasti, että seuraava osa pitää ottaa lukuun pian. 

Lue myös: Saariston suolaiset kyyneleet ja Viesti halki aikojen

Menneisyyden kosketus

KVALITI, 2015

Kansikuva: Laura Kunnas

s.272

Mariel Pietarinen: Viesti halki aikojen

 

Kesä on ohi ja syysloma alkamassa. Joonatan ja Susanne saapuvat saaresta Lindan luo mantereelle. Kolmikko pääsee viettämään runsaasti aikaa tallilla hevosten parissa, sillä Susanne pääsee osallistumaan viikon mittaiselle alkeiskurssille. Viimein hänkin pääsee ratsastamaan. Sitä paitsi jos kaikki menee hyvin, hän saattaa saada saarelle oman hevosen. Syysloman vietto sujuu loistavasti, kunnes tuttu hahmo ilmestyy Lindalle ja saa tämän pois tolaltaan. Miksi Marian on palannut, vaikka Linda jo saarella selvitti salaisuudet tämän menneisyydestä?

"Joonatan ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä ratsastuksenopettajan selostuksesta. Siinä se nyt veteli erilaisia harjoja pihalle tuodun ruskean ponin selän päällä ja pyöritteli jotakin kumista läpyskää. Ponin huuli lörpätti ja otus näytti nukahtavan hetkenä minä hyvänsä. Ei kai hevoselle pitänyt sentään hierontaa antaa aina ennen ratsastustuntia?"s.18

Viesti halki aikojen on toinen osa Kavionjälkiä sydämessä -sarjasta.

Tämä toinen osa oli perinteisempi heppakirja. Ensimmäisessä osassa kun ei oikeastaan hevosten kanssa päästy tekemisiin, niin tämä toinen osa korjaa sen tilanteen. Hevosten kanssa ollaan lähes kaiken aikaa. Ratsastusta ja tallielämää mahtuu kirjaan runsaasti. Moneen suloiseen hevoseen tutustutaan ja niiden hoidosta puhutaan. Tallilla onkin juuri käynnissä monta jännittävää asiaa, joten tylsää ei tule.

Kaikkien vauhdikkaiden ja jännittävien tapahtumien keskellä ehditään jälleen nauttia lomasta herkutellen, vitsaillen ja jännittäviä nähtävyyksiä katsellen. Retki Turun linnaan kuulostaa mahtavalta tavalta viettää syyslomaa, ja nyt haluaisin itsekin lähteä kummituskierrokselle sinne. Linda, Joonatan, Susanne ja Minttu ovat mukavan rentoa seuraa. Kirjan tarinaan on helppo uppoutua. Juoni kulkee sujuvasti, ja yliluonnollisista elementeistä huolimatta arkisen rennosti eteenpäin.

Loppu oli myös hyvin yllättävä. Itse en ainakaan olisi arvannut millään, mitä varten Marian ilmestyi paikalle. Mukavan kekseliäs ratkaisu, josta varmasti tullaan kuulemaan vielä seuraavassa osassa lisää. 

Viesti halki aikojen

KVALITI, 2015

Kansikuva: Laura Kunnas

s.106 e-kirja

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

13-vuotias Linda joutuu viikon lomamatkalle saaristoon. Matka ei ole mieluinen yllätys, sillä rakas hoitohevonen jää mantereelle, ja pesti ratsastuksen alkeiskurssin avustajana menee loman takia ohi. 

Tylsäksi kuviteltu loma muuttuu kuitenkin hyvin pian mahtavaksi ja vauhdikkaaksi seikkailuksi, sillä saaressa yli 60 vuotta sitten tapahtunut onnettomuus alkaa kummitella Lindan mielessä. Linda alkaa selvittää mitä oikeasti tapahtui saarella kuolleelle Marianille ja tämän hevoselle. Avukseen Linda saa erittäin söpön Joonatanin. 

"Mitä ihmettä hän tekisi täällä kokonaisen viikon? Hän oli varnnut tusinan hevoskirjoja laukkuunsa mukaan, sekä kuvan lempihevosestaan Fiadorasta. Linda kaivoi kuvan farkkushortsiensa taskusta. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Kauniinmusta puoliverinen tamma oli hänen elämänsä keskipiste."s.3

Saariston suolaiset kyyneleet on ensimmäinen osa Kavionjälkiä sydämessä -hevossarjasta.

Kirja esittelee Lindan, intohimoisen heppatytön, jonka rakkaus hevosia kohtaan välittyy lukijalle, vaikka hevosia ei edes juurikaan tässä ensimmäisessä osassa näy. 

Saariston suolaiset kyyneleet on nuortenkirja, jossa tavallinen arki, jännitys ja yliluonnolliset elementit yhdistyvät mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Kauniissa saaristomaisemissa kulkee epäilyttävää porukkaa, mukavia tyyppejä ja jopa haamuja menneisyydestä.

Kirjan juoni eteni välillä aika dekkarimaisestikin. Jännittäviä hetkiä oli useita, ja epäilyttyvät hahmot saivat arvailemaan tapahtumien kulkua. Kaikkien jännittävien tilanteidenkin keskellä muistettiin kuitenkin myös nauttia kesästä päähenkilöiden ikään sopivalla tavalla. Leikkimielistä riehumista, herkuttelua ja puhetta hevosista mahtui myös mukaan. 

Vaikka kirja kuuluukin heppakirjasarjaan, ei tämän kirjan lukijalla tarvitse olla mitään tietoa hevosista tai välttämättä edes olla innokas hevosihminen, sillä mukaan mahtui paljon kaikkea muutakin kuin hevosia. 

Saariston suolaiset kyyneleet

KVALITI, 2014

Kansikuva: Laura Kunnas

s.117 e-kirja