Suzanne Collins: Nälkäpeli -Balladi laululinnuista ja käärmeistä

 

Kymmenes nälkäpeli lähestyy. 18-vuotias Coriolanus Snow valmistautuu Capitolissa tehtäväänsä ohjaajana. Coriolanus ei ole tyytyväinen kuullessaan, että hän saa ohjattavakseen vyöhykkeen 12 tytön. Voiton mahdollisuus tuntuu olemattomalta, ja voittoa Coriolanus tarvitsee kipeästi. Snown ennen niin mahtava suku ei ole sodan jälkeen päässyt jaloilleen, ja Coriolanuksen on viekkaudella ja sinnikkyydellä päästävä eteenpäin. Sitten hän kohtaa ohjattavansa, tuon merkillisen, lumoavan tytön, eikä mikään ole enää selkeää.

"Coriolanus ajatteli äitinsä puuterirasiaa. Tuoksuvaa jauhetta. "Äiti tuoksui aina ruusuilta", Coriolanus sanoi ja nolostui heti. Hän ei maininnut äitiä juuri koskaan edes kotona."s.109

Balladi laululinnuista ja käärmeistä sijoittuu Nälkäpeli -trilogiasta tuttuun maailmaan, kertoen trilogiasta tutuksi tulleen presidentti Snown nuoruudesta. Kymmenes Nälkäpeli on alkamassa, ja lukijat pääsevät seuraamaan millainen tämä kammottava tapahtuma oli ennen kuin siitä tuli suosittua ja näyttävää viihdettä Panemin asukkaille. 

Oli kiinnostavaa kurkistaa sodan jälkeiseen Panemiin, kuulla Nälkäpeli -trilogian pahiksen kokemuksia sodasta, pelosta, köyhyydestä ja Nälkäpelin hirveyksistä. Kirja tempaisi minut mukaansa heti alusta, ja luin sitä ahmien lähes loppuun asti. Juonenkäänteet ja Snown kasvu kohti huonoja valintoja, ja sitä lukijoille tuttua hirveää presidenttiä pitivät otteessaan. Snown ja Lucyn tarinakin vaikutti varsin lupaavalta. Mutta sitten kirjan loppu jotenkin lässähdytti tarinan. En vain saanut niistä Snown ja Lucyn viimeisimmistä hetkistä otetta, ja kaikki tuntui tapahtuvan lopussa liian nopeasti siihen nähden, miten rauhalliseen tahtiin muuten koko kirja oli kulkenut. 

Tuota loppua lukuun ottamatta tämä oli kuitenkin oikein hyvä kirja, jonka synkässä tunnelmassa viihtyy mainiosti. Erityisesti oman mielenkiintoni herätti pieneen rooliin jäänyt Tigris, Coriolanuksen serkku, joka olisi voinut minun puolestani saada huomattavasti enemmän tilaa kirjassa. Pitäisi lukea joskus uudestaan varsinainen Nälkäpeli -trilogia, koska muistaakseni Tigris esiintyi myös siellä.

Balladi laululinnuista ja käärmeistä, (The Ballad of Songbirds and Snakes, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Helene Bützow

s.601

Suzanne Collins: Nälkäpeli -Matkijanärhi

 Katniss Everdeenin kotivyöhyke 12 on poltettu maantasalle ja suurin osa asukkaista sen mukana. Vain muutama onnekas ehti pelastautua ja päästä vyöhykkeelle 13 turvaan. Vyöhyke 13 johtaa vastarinta liikettä ja yrittää saada Katnissia sen keulakuvaksi: matkijanärheksi. Katnissin on päätettävä rohkaiseeko hän kaikkia vyöhykkeitä kapinaan Capitolia vastaan. Tuleva sota voisi kuitenkin tuhota kaiken Katnissille vähänkään tärkeän joten päätös on vaikea. Toisaaltaan Peeta on kadoksissa ja odottaa pelastusta, jonka Katniss voisi tarjota.

Luin viimeinkin Nälkäpeli trilogian viimeisen osan, Matkijänärhen. Tätä kirjaa olen odottanut pitkään, sillä ensimmäiset osat olivat mielestäni loistavia. Odotukseni palkittiin, sillä tämäkin oli todella hyvä kirja. Jännitys todellakin tiivistyy tässä viimeisessä kirjassa, eikä lukemista malttaisi millään lopettaa. Juoni etenee vauhdikkaasti, joten ratkaisuja ei tarvitse kauaa odottaa. Juoni on täynnä ihmisten raakuutta ja verisiä taistelu kohtauksia kiehtovasti kirjoitettuna. Kirjan sankarit joutuvat kokemaan vielä kamalampia asioita, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Kirjassa onkin muutama todella surullinen kohtaus, joita en olisi osannut odottaa.
Tätä kirjaa lukiessa ainakin oma mielikuvitukseni lähtee lentoon ja päähän syntyy helposti kuvia Capitolista ja vyöhykkeistä.
Jos kirjasta jotain miinusta pitää etsiä, on se varmaan muutamat kirjoitusvirheet, joita tästä painoksesta ainakin löytyi, mutta sehän ei häiritse lukemistani millään tavalla, eikä huononna kirjaa.
Suosittelen koko Nälkäpeli sarjaa kaikille joita aihe edes hieman kiinnostaa.

Aikaisemmin ilmestyneet osat Nälkäpeli ja Vihan liekit.


Nälkäpeli, Matkijänärhi (Mockingjay, 2010)
WSOY, 2010
suom. Helene Butzow
s.362