Kristiina Vuori: Siipirikko

 

Kahta Seljaa kuljetetaan orjuuteen Karjalaan. Vain toinen pääsee perille. Perille päässyt Selja päätyy eräänä päivänä valehtelemaan henkilöllisyytensä, sillä matkalla kuollut Selja oli rälssitalon perijätär ja hänen isältään ryöstetty vaakunasormus voisi tuoda vapauden orjana kärsivälle Seljalle. Kun Selja yritetään naittaa hänen herransa pojalle, on aika toimia. Selja karkaa ja sormuksen avulla hän pääsee turvaan. Tai niin hän ainakin hetken ehtii luulla.

"Lähempää katsottuna sienet erotti selvästi. Niiden mustanpuhuvat, kiemuraiset lakit tuntuivat ilkkuvan Seljan epäröinnille. Hän ajatteli salaista listaansa, josta saisi kertaheitolla pyyhittyä kaikki haluamansa nimet ylitse."s.94

Siipirikko on 1300-luvulle sijoittuva historiallinen romaani. Draamaa ja romantiikkaa yhdistelevä juoni kertoo Seljan tapahtumien täyteisestä elämästä lähes 20 vuoden ajalta. Vaikka kirja sinänsä sisältää runsaasti romantiikkaa ja tunteiden paloa, on se kaukana mistään lempeästä lepertelystä. Tunnelma on raaka ja julma, eikä helliä hetkiä juurikaan mukaan mahdu. 

Pidin kovasti Vuoren ensimmäisestä historiallisesta romaanista Näkijän tytär, Joten odotukset olivat korkealla tätä kirjaa aloittaessa. Alku lähtikin ihan mukavasti rullaamaan ja luin noin puolet kirjasta ennen kuin jämähdin. Selja ei herättänyt toivottua kiinnostusta, eikä oikeastaan kukaan muukaan hahmoista. Sitten kirja jäikin muutamaksi kuukaudeksi pölyttymään ja luin paljon muita kirjoja. Viimein sitten päätin lukea tämän loppuun. 

Kirjassa on reilusti historiallisia yksityiskohtia, joista luki mielellään. Ihmisten elämää ja tapoja kuvataan paljon. Suurempana aiheena kirjassa pyörii mukana metsästyslintujen kasvatus. Salaisuuksia Seljalla on niin paljon, että draamaa syntyy väkisinkin. Tylsä kirja siis ei juoneltaan ole, mutta Selja vain ei missään vaiheessa kasvanut minulle mieluisaksi hahmoksi. Siksi lukukokemus jäi tällä kertaa hyvin laimeaksi. Tämä tällainen totisempi vaihe historiassa, ritareineen ja taisteluineen ei myöskään herätä kiinnostustani niin kuin esimerkiksi sellainen, missä on mukana ripaus taikaa, loitsuja ja vanhempia uskomuksia. 

Siipirikko

Tammi, 2013

Kansi: Markko Taino

s.464

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Margareeta on naimisissa valitsemansa komean miehen kanssa, jonka hänen isänsä, Teinperin herra Ulf Stark hyväksyi, vaikkei mielellään. Eräänä päivänä ryöväri käy Margareetan kimppuun, ja raiskauksesta saa alkunsa pieni punatukkainen tyttö Eira. Margareetan mies ei tyttöä aio omanaan pitää, ja hän tekeekin asian hyvin selväksi. Onneksi Ulf Stark pitää huolta tytöstä, joka erikoisen ulkonäkönsä lisäksi joutuu kantamaan toisenkin valtavan taakan. Eira on näkijä. Ilvesten suvun perijä, joka pystyy matkaamaan unissa ja parantamaan.
Mitä vanhemmaksi Eira kasvaa, sitä vaikeammaksi hänen elämänsä käy. Pian on mahdotonta asua Teinperissä ja naimisiinkin pitäisi mennä. Entistäkin hankalammaksi tilanteen tekee Eiran rakkaus sukulaistaan kohtaan. Voiko hänen sydämensä ikinä suostua rakastamaan hänelle valittua pelottavaa miestä, kun hän näkee vain kasvinveljensä Rikhardin, joka tuo mieleen kodin.

Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa, lupaa kirjan takakansi, ja kaikkea luvattua myös löytyy kirjasta runsaasti. Kaipasin tähän väliin historiallista romaania ja hyllyssäni on jo pidempään odottanut muutama Kristiina Vuoren romaani, joten päätin aloittaa tästä hänen esikoisestaan, joka onnistui tehtävässään niin hyvin, että varmasti luen myös muita Vuoren kirjoja.

Sain kirjalta kaipaamani annoksen historiaa. Kirjassa esitellään runsaasti 1200-lukua tapoineen ja tapahtumineen. Kirjassa eletään aikaa jolloin kristinusko on jo saapunut Suomeen, mutta vanhat uskomukset ja Jumalat ovat edelleen tiukasti ihmisten arjessa ja rutiineissa mukana. Iso osa kirjan juonesta punoutuukin tämän aiheen ympärille tavalla tai toisella. Pidän kovasti kirjoista, joissa puhutaan entisaikojen uskomuksista ja Jumalista, ja tässä kirjassa niistäkin puhuttiin aika paljon. Sen lisäksi oman viehätyksensä kirjaan toi Eiran taidot. Pieni ripaus taikuutta ei tee tästä kirjasta yhtään epäuskottavaa. Taikuus istuu juoneen hyvin. Se sopii entisaikojen Suomeen, jossa metsät ovat valtavia ja mystisiä paikkoja, täynnä salaisuuksia ja vaaroja.

Vaikka tämä kirja on melko pitkä, ei tässä minusta ole liikaa sivuja. Välillä juonen vauhti hiukan hidastuu ja pysähdytään johonkin tilanteeseen pidemmäksi ajaksi, kun välillä taas juoni etenee hyvinkin vauhdikkaasti. Kirjan runsas henkilöstö, monet vuodet ja tapahtumat, tarvitsevat paljon tilaa, ja nyt niillä oli sitä riittävästi. Mukaan oli vielä saatu mahtumaan tarpeeksi historiallista tietoa ja ajankuvaa.

Kirjan runsaasta henkilöstöstä löytyy monenlaista ihmistä. Päähenkilö Eira oli kiinnostava henkilö, vaikka hänen sinisilmäinen rakkautensa Rikhardia kohtaan välillä ärsyttikin. Tosin tälläiset epätäydelliset hahmot tuntuvat aidommilta, kuin jos Eira olisi osannut tehdä aina juuri oikean ratkaisun ja olla aina kunnollinen ja tunnollinen.

Kirjan luettuani olin vähän hämmentynyt. Vuori ei ollutkaan kirjoittanut aivan perinteistä arvattavaa loppuratkaisua, vaan lopun juonenkäänteet yllättivät minut täysin.


Näkijän tytär
Tammi, 2012
Kansi: Markko Taina
s. 569