Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina elää ylhäisen pietarilaisen Kareninin vaimona. Hänen avioliittonsa ainoa onni on heidän pieni poikansa. Anna lähtee matkalle veljensä luo ja tapaa eräissä tanssiaisissa kreivi Vronskin. Vronski liehittelee kaunista Annaa. Vronskilla on myös toinen suuri ihailija Kitty, joka saa pettyä suuresti nähdessään Vronskin ja Annan rakkauden heräävän. Tanssiaisten jälkeen on Annan tehtävä suuria päätöksiä. Hänen pitää valita joko Vronski tai upea elämä jossa myös hänen rakas poikansa on.

Anna Karenina on ollut minulla jo varmaan vuoden lainassa, mutta vasta nyt rohkaistuin ja päätin tarttua tähän kirjaan. Pidän kovasti vanhoista kirjoista varsinkin silloin, kun kerronta on niin hyvää että vanhat talot ja puvut voi kuvitella mieleensä. Olen kuitenkin lukenut lähinnä englantilaisia vanhoja kirjoja, joten venäläiseen oli hiukan pelottavakin hypätä, kun sivumääräkin lähenteli tuhatta.

Onnekseni Anna Kareninasta löytyi runsaasti paikkojen ja kulttuurin kuvailua, sekä upeita pukuja ja seurapiirielämää, jota oli aivan ihana lukea. Eniten pidin kohtauksista joissa seurattiin Annan ja Vronskin, sekä Levinin ja Kittyn suhteiden etenemistä. Toinen ihanuus kirjassa oli vanhanaikainen kieli. Lukiessa huomaa hyvin, ettei suomennos ole ihan hetki sitten tehty.

Kirjasta löytyi myös monia kohtauksia jotka olisin mielelläni hypännyt yli. Maataloudesta ja politiikasta puhuttiin usein jaaritellen monia sivuja ja kun aihe ei itseäni kiinnostanut oli se tylsää. Toinen hiukan itseäni ärsyttävä asia oli ranskankielisten lauseiden käänökset jotka löytyivät sivun alalaidasta. Välillä niitä oli jopa kuusi yhdellä sivulla, jolloin tuntui sivun lukeminen pelkältä pomppimiselta.

Kirja ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta toisin, kuin jotkin englantilaiset romaanit, mutta omasta mielestäni Anna Kareninan lukeminen on ollut itselleni kuitenkin tärkeä asia, sillä onhan se hyvin tunnettu ja puhuttu kirja, josta en halunnut missään tapauksessa jäädä paitsi.


Anna Karenina, (1875-77)
WSOY
Suom. Eino Kalima
s. 917
Päällys: Pekka Loiri

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Raskolnikov on nuori rahapulasta kärsivä mies. Hän asuu pienessä synkässä kopperossa ja hautoo mielessään rikosta, jonka aikoo toteuttaa voidakseen elää paremmin ja olla parempi. Raskolnikov murhaa vanhan ilkeän tavaroita panttaavan eukon ja menee sekaisin. Mukaansa hän ei loppujenlopuksi saa ryöstettyä kovinkaan paljon.
Tarina sijoittuu Pietarin pölyisille ja kerjäläisten täyttämille kaduille, jossa Raskolnikov pohtii mitä hänen tulisi tehdä ja miten jatkaa elämäänsä.

En yleensä suunnittele itselleni mitään lukulistaa, mutta päätin aikaisemmin, että luen kesälomalla jonkun klassikon. Sainkin joku aika sitten lahjaksi Rikos ja rangaistus -kirjan ja päätin lukea sen näin kesän alkuun.

Rikos ja rangaistus sisälsi hyvin paljon pohdintaa. Esimerkiksi siitä oliko Raskolnikovin tekemä murha rikos, vaikka omasta mielestään siitä oli vain hyötyä ihmisille. Kirjassa kerrotaankin monen hahmon mielipide asiasta ja mitä heidän mielestään Raskolnikovin kannattaisi tehdä. Entä korvaako monet hyvät teot, joita kirjan aikana hänen kerrotaan tehneen ja joita hän tekee, hänen yhden pahan teon, josta myös monille seurasi hyvää?
Rasnikolnikovin ahdistus välittyi selvästi lukiessa. Dostojevski on kirjoittanut hänen hahmonsa loistavasti. Hänen itsekseen puheleva, arvaamaton ja houraileva luonne oli milenkiintoinen. Välillä pidin hahmosta, mutta välillä hänen tympeä ja jopa törkeä käytös ärsytti. Hyvin oli Dostojevski kirjan muutkin hahmot kirjoittanut. Muita tärkeitä hahmoja olivat Raskolnikovin perhe, ystävä sekä yksi poliisi, jonka selitykset olivat yleensä hyvin tarkkoja. Kirjassa tutustuttiin niin köyhiin kuin rikkaisiinkin ihmisiin.
Jos tätä alatte lukemaan niin kannattaa varata jonkin verran aikaa lukemiseen, eikä lukea ihan pikkuisissa pätkissä, sillä yksi kohtaus kannattaa mielestäni lukea kerralla, jotta idea hahmottuu kunnolla. :)

Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866)
Otava, 2008
Suom.Olli Kuukasjärvi
s.689
Kannen suunnittelu: Timo Numminen