Arnaldur Indriðason: Ääni kuin enkelin

Suuri Reykjavikin hotelli on joulutunnelmissa. Ulkomaalaisia turisteja on paljon ja kassaan kilahtelee tuottoa kiitettävällä tahdilla. Siksi hotellin johtaja ei ole lainkaan tyytyväinen, kun hotellin henkilökuntaan kuuluva mies löydetään murhattuna. 

Erlendur saapuu kollegoineen selvittämään, kuka murhasi tuon joulupukiksi pukeutuneen työntekijän ja miksi. Mies kun tuntuu eläneen elämäänsä rauhassa lähes erakkona.

erlendur pohtii samalla omaa elämäänsä, joka ei joulusta huolimatta tunnu erityisen valoisalta.

"Erlendur kuuli äänestä, että kokilla oli isompi huoli hotellista kuin murhatusta. Ja ajatteli sanoa kokille, että vierasmäärä saattaisi vain lisääntyä murhan ansiosta. Ihmiset olivat nykyään sellaisia. Hotelli voisi jopa mainostaa itseään murhahotellina. Kehittää rikosaiheista matkailuvalttia."s.27

Ääni kuin enkelin on kolmas osa Islantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.

Voi tuota synkkämielistä, yksinäisyyteen hautautuvaa Erlendur parkaa. Tämän kirjan päähenkilö ei ole jouluihminen, ei sitten lainkaan. Olikin mukavaa, että Erlendurin elämään saatiin pienen pientä vihjettä mahdollisista tulevista iloista, joita elämä hänelle ehkäpä jatko-osissa tarjoaa. Sopia ainakin toivoo, sillä rajansa tällä päähenkilön synkkyydelläkin. Jotakin hyvääkin täytyy joskus olla. 

Kirjassa käsitellään jälleen runsaasti huumeongelmia, prostituutiota ja perheväkivaltaa, niin kuin aiemmissakin osissa. Murhaa tutkitaan aktiivisesti läpi kirjan ja se saa suuren roolin juonessa, vaikka silloin tällöin perehdytään Erlendurin henkilökohtaiseen elämään ja ikäviin muistoihin lapsuudesta. 

Jouluakin ehditään hiukan touhottaa siinä sivussa, vaikkakaan ei juuri Erlendurin taholta. Työkaverit kuitenkin muistavat joulun hieman paremmin, ja hotellissakin on joulu esillä. Tunnelmallinen joulukirja ei silti ole kyseessä, vaan pesunkestävä dekkari, jossa murha on raaka ja kaikki epäiltyjä. 

Hieman päästään myös jälleen kurkistamaan Islannin kulttuuriin. Esim. Islantilaiset jouluruuat, kalliit hinnat ja turistien ostamat villapaidat vilahtelevat tarinassa tasaisin väliajoin.

Lue myös: Räme ja Haudanhiljaista

Ääni kuin enkelin, (Röddin, 2002)

Blue Moon Kirjat Oy, 2006

Suom. Seija Holopainen

s.317

Arnaldur Indriðason: Räme

Pohjoisrämeen kaupunginosassa löydetään tapettu mies. Kellariasuntoonsa tapetun miehen tapauksessa ei ensin tunnu olevan mitään kovin monimutkaista. Erlendur alkaa tutkia tapausta, joka muuten vaikuttaa selvältä, mutta ruumiin päälle on jätetty kummallinen viesti. Onko kyseessä vain harhautus, vai jotakin aivan muuta? Erlendur kollegoineen saavat selville monenlaista tuosta uhrista, ja pian tapauksen tutkinta on levinnyt suureksi ja monimutkaiseksi.
Erlendur haluaa selvittää tapauksen, vaikka se vaatii aina vaan enemmän töitä. Rintakivut ja tyttären huono tilanne eivät helpota tilannetta lainkaan.

"Se oli kirjoitettu viivalliselle, lehtiöstä revitylle A4-paperiarkille. Paperi oli tällä hetkellä ainoa todiste siitä, että huoneistossa oli tapahtunut harkittu rikos." s.12

Räme on ensimmäinen suomennettu osa Islantiin sijoittuvasta Erlendurista kertovasta -dekkarisarjasta.
Reykjavikin syksy on ollut sateisin vuosikausiin. Taivas on harmaa ja vettä tulee alas aamusta iltaan. Rämeellä haisee, ja kellarikerroksen asunto ei ainakaan houkuttelisi asumaan siellä. Tunnelma on synkkä, eikä iloja paljon ole. Erlendur voi huonosti, syö huonosti, nukkuu huonosti ja murehtii töistä ja tyttärestään. Silti tässä kirjassa minua ei häirinnyt tämä tunnelma, sillä tästä ei saanut sellaista valittavaa kuvaa. En pidä dekkareista, joissa päähenkilö vain valittaa valittamistaan.

Rämeen juoni on nopeatempoinen ja koukuttava. Melkoinen vyyhti kirjaan onkin saatu keksittyä, ja silti kaikki kulkee sujuvasti ilman kummallisuuksia, tai liian suuria sattumia. Poliisien ja siviilien yhteistyöllä rikos alkaa selvitä, tarjoten lukijalle monia vauhdikkaita käänteitä ja yllätyksiä.

Luen harvoin islantilaisia kirjoja, mutta maan kulttuuri ja arki kiinnostaa kovasti. Olikin mukavaa päästä pitkästä aikaa nojatuolimatkalle Islantiin, jossa monet tavat ovat erilaisia. Onneksi kirjan alusta löytyy heti pieni ohjeistus, joilla nimistä ja rahasta puhuttaessa selviää hiukan paremmin. En minä tosin siltikään tiedä onko hahmot miehiä vai naisia, ellei asiaa erikseen mainita.

Rämettä voin suositella lämpimästi kaikille dekkareista pitäville.


Räme, (Mýrin, 2000)
Blue Moon, 2003
Suom. Seija Holopainen
s.270

Arnaldur Indriðason: Haudanhiljaista

Reykjavikissa sijaitsevalle Hautamäen alueelle on alettu rakentaa uusia asuntoja. Rakennuksen perustuksista löydetään luita, jotka kuuluvat selvästi ihmiselle. Luut ovat vanhoja, mutta vaikuttaa siltä, että haudattu on joutunut menneisyydessä rikoksen uhriksi. Poliisit Erlendur, Elinborg ja Sigurður Oli alkavat selvittää vainajan kohtaloa, tutkimalla vanhoja asiakirjoja ja jututtamalla alueella asuneita ihmisiä.

Kirjan päähenkilö Erlendur on yksinäinen keski-ikäinen mies, joka yrittää selvitä ongelmatilanteista huumeita käyttävän tyttärensä kanssa.

Haudanhiljaista on toinen osa Komisario Erlendur -sarjasta.
Haudanhiljaista on yksi parhaista dekkareista, joita olen lukenut. Tarina oli surullinen, koskettava ja koukuttava. Suurina teemoina kirjan läpi kulkevat rankat aiheet, kuten perheväkivalta ja huumeongelmat. Lukija tietää tapahtuneista enemmän, kuin poliisi, sillä nykyajan poliisitutkimuksien ohella, lukijalle kerrotaan menneisyyden tarinaa. vainajan henkilöllisyyttä ja hautaan johtaneita tapahtumia sai jännittää loppuunsaakka, mutta pikkuhiljaa koko tarina hahmottui.

Kirjan alussa oli pieni opastus Islantilaisiin nimiin ja erilaisiin kirjaimiin, jotta lukija osaa ajatella nimet oikein. Itselleni nimet olivat niin omituisia, etten niiden perusteella kovin monesta osannut päätellä edes oliko henkilö nainen vai mies, ennen kuin se kerrottiin. Kirjan lukeminen oli mielestäni hauskaa uuden kulttuurin parissa.

haudanhiljaista päätyi luettavaksi Retki pohjoismaissa -haasteen islantilaiseksi kirjaksi, mutta en varmasti haasteen päätyttyä unohta Indriðasonin muita kirjoja, vaan Erlendur -sarja jää lukulistalle.


Haudanhiljaista, (Grafarþögn
Blue Moon, 2004
Suom. Seija Holopainen
s. 269