Zoe Sugg ja Amy McCulloch: Siivenisku

 

Uudet ystävykset Audrey ja Ivey jatkavat salaista selvitystyötään. Onko mystinen harakkaseura oikeasti olemassa? Mihin Lolan murhaa selvittänyt Clover on kadonnut? Uusia kysymyksiä herää koko ajan, kun taas mikään ei tunnu selviävän. Tytöt eivät luota poliisin apuun, joten he päätyvät syvälle pelottavien ja jopa vaarallisten asioiden tutkimiseen. Eikä aikaa ole hukattavaksi, sillä koko Illumen Hallin tulevaisuus on uhattuna. 

"Sänky näyttää todella houkuttelevalta. Tuntuu kuin olisin jäänyt rekan alle. Voisin ryömiä peiton alle ja nukkua tuntikausia. Minun on kuitenkin pakko löytää Audrey ja varmistaa, että kuulen mitä poliiseilla on sanottavaa."s.23

Siivenisku on toinen osa kaksiosaisesta The Magpie Society -sarjasta.

Illumen Hallin sisäoppilaitokseen sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa ei aivan vakuuttanut minua, vaikka se olikin mukavan letkeää ja helppoa luettavaa. Hahmot jäivät silloin pinnallisiksi ja hiukan tylsiksi, mutta tämä toinen osa olikin sitten jo enemmän minun mieleeni. Hahmoihin olisin tosin edelleen kaivannut enemmän syvyyttä.

Siivenisku on nopeasti etenevää, salaisuuksien täyteistä toimintaa, joka onnistuu esittelemään Illumen Hallin huomattavasti mystisempänä paikkana, kuin miltä se ensimmäisessä osassa tuntui. Juonittelua mahtuu juoneen runsaasti, eikä kirjan edetessä tiedä kehen vois luottaa. Moni vaikuttaa epäilyttävältä, tai sitten niin herttaiselta, että sekin epäilyttää. Omat epäilykseni lopun ratkaisusta menivät kuitenkin päin mäntyä, ja loppu oli onnistuneen yllätyksellinen. 

Siivenisku yhdistää mukavasti perinteisen salaperäisen mysteerin nykyaikasiin menetelmiin. Sisäoppilaitos, hylätyt rakennukset, pölyiset käytävät, salahuoneet ja vanhat lahot puut tuovat kirjaan kivan synkän tunnelman, mutta sitä tasopainottaa nykyaikaiset kännyköiden jäljitysohjelmat, valvontakamerat ja kulkukortit. 

Kirja kulkee taas vuorotellen Iveyn ja Audreyn näkökulmilla. Mutta niin kuin sanoin, minusta kirjat hahmot kaipaisivat hiukan lisää syvyyttä. Kyllä heidän ajatuksiinsa ehkä hiukan enemmän päästiin kuin ensimmäisessä osassa, mutta ehkä heistä jäi vähän liian stereotyyppinen kuva. Toinen kun on rikas diiva, joka oppii lempeyttä muita kohtaan, ja toinen köyhempi super ahkera opiskelija. Eihän tuo asetelma haittaa minua muuten, mutta minusta hahmoista pitäisi löytyä jotain muutakin, jotain joka rikkoisi tuon niin arvattavan kaavan.

Siivenisku, (The Magpie Society: Two Is for Joy, 2021)

WSOY, 2021

Suom. Inka Parpola

s.345

Zoe Sugg ja Amy McCulloch: Salaseura

 

Audrey Wagner joutuu vaihtamaan koulua. Hän on kaivannut uutta alkua, ja nyt hän sen saa, mutta hän ei saa uudesta koulusta kovin ruusuista kuvaa. huonetoveri vaikuttaa tympeältä, ja oppilaiden keskuudessa kuiskutellaan jostakin hyvin pahaenteisestä, josta Audrey ei haluaisi tietää mitään. 

Pian hänet tempaistaan kuitenkin mukaan tutkimaan salaa jotakin hyvin kummallista. Yksin koulun oppilaista löydettiin kesän alussa kuolleena ja nyt uuden lukukauden alettua koulussa liikkuu monia huhuja ja kysymyksiä oppilaan kuolemaan liittyen.

"Tämän piti olla uusi alku. Isä jankkasi minulle, että Illumen Hallia arvostettiin sen lämpimästä ja ystävällisestä ilmapiiristä, siitä miten se koulutti tulevaisuuden nuoria, fiksuja kansalaisia."s.49

Salaseura on ensimmäinen osa kaksiosaisesta Magpie Society -sarjasta.

Zoe Suggin Girl Online -sarja on yksi lempisarjoistani, joten odotin tätä kirjaa innolla. Muutenkin englantilaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuva mysteeri kuulostaa niin kiehtovalta ja sopivan synkältä, että odotukset olivat hyvin korkealla. Odotinkin kunnon Dark academia fiiliksiä. 

Tällä kertaa odotukset olivat aivan liian korkeat. Kirja oli helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta jäi todella vaisuksi ja tuntui olevan vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä tämä olisi voinut tarjota.

Pidin arkisista yksityiskohdista, toiminnallisista mysteerin selvittelykohtauksista ja vihjailusta mystisen salaseuran olemassaolosta. Hahmot kuitenkin jäivät pinnallisiksi, eikä heistä saanut irti juuri mitään. Eikä edes tuo upea koulu päässyt juuri oikeuksiinsa. Lisäksi kirjasta löytyi jotakin romantiikan tapaista ja hivenen kolmiodraamaa ja ystävyysdraamaakin, jotka kaikki tuntuivat menevän ohi ihan tuosta vain, ilman sen ihmeempiä tunteita. Kaikki kiintoisat aiheet ja tunnelmat alkoivat ihan lupaavasti, mutta lässähtivät lähes yhtä nopeasti. 

Pienoisesta pettymyksestäni huolimatta haluan lukea myös tälle tehdyn jatko-osan, sillä kirja jäi pahasti kesken, oikein kunnon cliffhangeriin. Ja kun kirja kuitenkin kielellisesti on mukavaa luettavaa, ja tämäkin kirja tuli luettua vauhdilla, niin ihan mieluusti senkin varmasti lukee. Ehkäpä jatko-osa tuo jopa hahmot hiukan läheisimmiksi.

Salaseura, (The Magpie Society, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Inka Parpola

s.333

Zoe Sugg: Girl Online omillaan

Penny ja Noah ovat vain ystäviä. Pennyn on aika yrittää tavoitella unelmiaan itsenäisesti, ja myös Noahilla on omat murheet läpi käytävänään. Noah onkin kadonnut kaikkien läheistensä ulottumattomiin, eikä Penny saa häneen yhteyttä. Penny yrittää keskittyä valokuvaukseen, Elliotin murheisiin ja uusiin ystäviinsä, mutta silti Noah pyörii hänen mielessään turhan ahkeraan. Kun Penny sitten tapaa super söpön Callumin, joka on kiinnostunut hänestä, on aika päättää pystyykö hän jatkamaan elämäänsä ilman Noahia.

Girl Online omillaan on kolmas osa Girl Online -sarjasta.
Miten koukkuun voikaan jäädä sarjaan, vaikka sen päähenkilöt ovat melkein kymmenen vuotta nuorempia kuin minä. Tämä koko sarja on vaan niin aito, eläväinen ja täynnä loistavia hahmoja ja tapahtumia. Ei tästä voi olla pitämättä, mutta harmikseni tämä sarja taitaa nyt olla tässä. En ole ainakaan kuullut tai nähnyt missään juttua, että tätä enää jatkettaisiin.

Kirja oli täynnä upeita syysmaisemia, ystävyyttä ja aitoja henkilöitä. Lisäksi oli ripaus nippelitietoa (koska Elliot...), juhlia ja juonittelua.

Kaksi kirjan suurinta yllätystä, ei tullut lainkaan yllätyksenä, vaan ne oli varsin helppo arvata etukäteen, mutta onneksi muutamat pienemmät tapahtumat tulivat täysin yllätyksenä. Tapahtumia oli tarpeeksi, ja ne oli jälleen kuvailtu niin koukuttavasti, että kirja oli luettava lähes yhdellä kertaa, niin kuin aiemmatkin osat.

Henkilöt ovat kasvaneet ja kehittyneet sarjan aikana kohti aikuisuutta ja unelmiaan. Tällaisesta kehityksestä pidän kovasti nuortenkirjoissa, ja tässä sarjassa kirjailija on onnistunut oikein hyvin viemään hahmojaan uskottavasti läpi kasvun ja kehityksen. Lempihahmoni Pynny ja Elliot olivat molemmat isoissa rooleissa (Penny tietysti, koska on päähenkilö sarjassa), mutta harmikseni Pennyn veli käväisi tällä kertaa vain vilaukselta kirjassa. Noh, en minä häntä kirjan lukuhetkellä ehtinyt erityisemmin kaivata, koska olin niin keskittynyt kaikkeen siihen mitä kirjassa tapahtui.

Lue myös: Girl Online ja Girl Online kiertueella


Girl Online omillaan, (Girl Online Going Solo, 2016)
WSOY, 2018
Suom. Inka Parpola
s. 392

Zoe Sugg: Girl Online kiertueella

Penny ja Noah ovat joutuneet elämään koko kevään kaukosuhteessa. Viimein Pennyn kesäloman alkaessa, myös heidän tapaaminen lähestyy. Noah on lähdössä Euroopan kiertueelle ja Penny hänen seurakseen. Heidän on tarkoitus nähdä ja kokea yhdessä mahdollisimman paljon keikkojen ohella. Penny saa huomata hyvin pian matkan alettua, että hänen odotuksensa olivat liian korkealla. Kiertue-elämä on rankkaa, eikä Noahilla tunnukkaan olevan niin paljon aikaa, kuin he ajattelivat.

Girl Oline kiertuella jatkaa Girl Online -kirjasta tutun Pennyn tarinaa.
Pidin Girl Onlinesta niin paljon, että oli jatkettava sarjan lukemista jo nyt. Tämä jatko-osa oli myös loistava ja ylsi yhtä hyväksi ensimmäisen osan kanssa. Kirja ei tosin ollut aivan yhtä yllätyksellinen, Osa juonikuvioista oli arvattavissa. Arvattavat juonikuviot eivät häirinneet mielenkiintoa, sillä Pennyn ja muiden tuttujen elämästä oli hauska lukea. Eikä kaikkia juonikuvioita tietenkään ehtinyt arvata, sillä tapahtumia riitti paljon, ja monia yllätyksiä ehti paljastua ennen loppua.

Kirjan juoni värikkäine hahmoineen tuntuu olevan täynnä elämää ja aitoa tunnetta. On iloja ja suruja, pelkoa tulevaisuudesta ja sen vastapainoksi lupaavia työkuvioiden alkuja. Kirjan tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Pennyyn on helppo samaistua, vaikka toki hänen elämässään on menossa kuvioita, joihin ei moni varmasti samaistu. Hänen aitoon luonteeseen ja ajatuksiin sen sijaan on helppo samaistua. Girl Onlinea voin suositella lämpimästi etenkin nuorille, mutta myös vanhemmille lukijoille. Kirja toimii varmasti hyvin sellaisten nuorten kohdalla, joilla on epävarma olo tulevaisuuden suunnitelmistaan. Kirja rohkaisee kokeilemaan omia taitojaan ja toisaalta lohduttaa, ettei 15-16 -vuotiaalla tarvitse vielä olla kaikki selvää.

Onneksi sarjaan on ilmestynyt myös kolmas kirja, joten Pennylle ei tarvitse jättää vielä lopullisia hyvästejä.

Lue myös: Girl Online


Girl Online kiertueella, (Girl Online on Tour, 2015)
WSOY, 2017
Suom. Inka Parpola
s. 424

Zoe Sugg: Girl Online

Penny on 15-vuotias tyttö, joka pitää anonyymiä blogia elämästään. Penny onnistuu päätymään noloihin tilanteisiin usein kompuroimalla tai möläyttämällä jotakin hassua kesken keskustelun. Pennyllä on huolia, joiden hän uskoo koskettavan myös muita samanikäisiä ja hän saakin asiaan vahvistuksen, kun blogiin satelee kannustavaa palautetta. Ihastumiset, nolostumiset, ulkonäköpaineet ja jopa paniikkihäiriöt. Kaikkea tätä mahtuu Pennyn arkeen. Onneksi Penny pääsee yllättäen lähtemään New Yorkin matkalle, kauas huolista, jotka tuntuvat musertavilta. Matkallaan hän kohtaa täydellisen pojan, mutta tällä on salaisuus.

Epäröin aloittaa Girl Onlinea, koska aajattelin ettei teinirakkaustarina nappaisi, mutta onneksi aloitin. Kirja oli mahtava. Luulin kirjan olevan kokonaisuudessaan vain Pennyn blogikirjoituksia, mutta pienet blogitekstit vain täydensivät tarinaa.

Yllätyin siitä, kuinka paljon pidin tästä kirjasta. Tarina oli hauska, aito ja niin mukaansatempaava, ettei tätä malttanut jättää pitkiksi ajoiksi odottamaan. Oli pakko lukea miten Pennyn käy. Penny oli mahtava hahmo, joka sai minulta täydet sympatiat kompuroidessaan ja möläytellessään. En olekaan hetkeen lukenut kirjaa näin vauhdilla. Pennyn toilailut saivat nauramaan monesti, ja surulliset sattumukset pistivät melkeinpä itkemään. Tunteet ehtivätkin vaihdella monesti, kun välillä kirjassa meni hyvin ja välillä huonosti.

Girl Online on hyvä muistutus siitä, kuinka paljon pahaa voi sosiaalinenmedia saada aikaan, tai kuinka pienestä asiasta voi kasvaa valtava ongelma, kun ihmiset eivät ajattele mitä nettiin laittavat, tai mitä siellä jakavat. Onneksi Penny on vahva tyttö, jolla on mahtavat lähimmäiset ympärillä ja tämä tarina oli onnellinen.

Kirjan hahmot oli huolella suunniteltu. Oma suosikkini oli Pennyn lisäksi Elliot. Ihailin hänen pukeutumistaan. Niin, ja tietysti Pennyn isoveli, hän oli mahtava myös.


Girl Online, (Girl Online, 2014)
WSOY, 2016
Suom. Inka Parpola
s. 430