Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät

 

Naisten etsivätoimisto numero 1:llä on jälleen paljon tehtäviä, vaikka välillä onkin ollut varsin hiljaista. Mysteerejä ei suikaan aleta silti kiireesti hoitaa, vaan niitä pohditaan toimistolla rooibos kupillisen äärellä kaikessa rauhassa. Samalla on toki hoidettava omiakin asioita. Mma Ramotswe pohtii kovasti perinteistä ruumiinrakennettaan, ja Mma Makutsi feminismiään. 

"- ihmiset eivät halunneet kuulla epämiellyttäviä totuuksia, vaikka olisivat itse niitä pyytäneet. Epämiellyttävä totuus tarkoitti, että piti aloittaa alusta ja keksiä aivan uusia menettelytapoja, eikä se aina ollut mukavaa, kun olisi ollut paljon muutakin tekemistä."s.148

Onni ja siniset kengät on seitsemäs osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.

Voi mikä hyvän mielen kirja tämä jälleen oli. Tässä osassa hahmojen murheet olivat hitusen pienempiä kuin edellisessä, ja lukijan näkökulmasta hauskoja. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin pohdinnat saivat hymyn huulille monesti kirjan edetessä.

Kaikenlaista pientä ehtii sattua ja tapahtua, sillä toimeksiantoja on jälleen monta saman aikaisesti. Näihin ei toki käytetä kovin paljon aikaa kirjassa, sillä etsivätoimiston tyyli hoitaa asiat on hienovarainen ja pohdiskeleva. vähän aikaa sitten palkattu apulainen tosin on luonteeltaan hieman menevämpi, joten aikaiseksi saadaan myös draamaa, kun herra Polopetsi ottaa erään asian hoitaakseen. 

Onni ja siniset kengät on viihdyttävä kirja, joka on taattua Mma Ramotswe tutkii -sarjan laatua. Näitä kirjoja on mielestäni mukava lukea aina välillä. En tosin usko, että näiden viehätys säilyisi itselläni, jos lukisin koko sarjan kerralla tai lyhyessä ajassa. Tyyli on kuitenkin ainakin tähän asti ollut niin samanlainen kaikissa osissa.

Onni ja siniset kengät, (Blue Shoes and Happiness, 2008)

Otava, 2008

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.320

Caroline Roberts: Pieni teehuone

 

Ellie Hall saa unelmiensa työpaikan. Hän alkaa pitää pientä teehuonetta Claverhamin linnassa. Linna on kaunis, mutta rapistumassa. Linnan omistaja lordi Henry ei ole innokas muuttamaan mitään linnasta, mutta tilanhoitaja Joe yrittää parhaansa mukaan pitää kaiken kasassa ja saada uudistuksia läpi. Joe onkin Ellien mielestä kovin kiinnostava. 

Ellie saa kaipaamansa muutoksen elämäänsä. Uudet haasteet, uusi ympäristö, ja ehkä jopa uusi mies, vaikka hän onkin vakaasti päättänyt pitää taukoa miehistä.

"Ellie leikkasi kakusta paloja hyvin varovasti. Kakku oli kuohkea, kostea ja täynnä suklaata. Kuorrutus oli säilynyt kunnossa, samoin koristeet. "Haluatteko maistaa?" Hänen kätensä vapisi vähän, kun hän nosti kakkupalan lautaselle."s.43

Pieni teehuone valikoitui lukulistalleni ihastuttavan nimensä ansioista. Pidin myös ajatuksesta, että kirja kertoo tarinan naisesta, joka haluaa jotakin uutta elämäänsä ja päättää sen myös toteuttaa. 

Kirja oli leppoisaa luettavaa. Pidin kovasti kirjan alusta. Ellien unelmiin ja niiden toteuttamiseen keskityttiin, ja lukijalle luotiin aito kuva linnasta ja sen teehuoneesta. Yrityksen perustamista ei ohiteta liian kepeästi, vaan myös sen hankaluuksista puhutaan. 

Lupaavan alun jälkeen juonen suunta muuttui hivenen liian romanttiseksi. Ellien yritys ja unelmien toteuttaminen siirtyi taka-alalle ja siitä puhuttiin enää ihan vähän. Kaipasinkin alun sujuvuutta takaisin, mutta onneksi kirjan loppu oli taas parempi. Se keskiosan romanttinen draama oli hivenen tylsä, muuten kirja oli ihan hyvä. Alku oli kuitenkin ehdottomasti kirjan parasta antia. 

Kirja kerrotaan pääasiassa Ellien näkökulmasta, mutta välillä hypätään Joen päähän ja kerrotaan hivenen havaintoja hänen näkökulmastaan. Mielestäni tämä oli täysin turha lisä kirjaan. Olisi ollut jopa parempi, kun nämä Joe kohtaukset olisi vain jätetty pois. En ainakaan itse saanut mitään hyödyllistä irti näistä "Hän saattoi kuvitella, kuinka Ellie juoksi puhelimeen vaaleat hiukset liehuen ja pyöreät rinnat ponnahdellen."s.52 kohtauksista.

Oli muuten mukava lisä, että kirjassa paljon hehkutetun suklaakakun resepti löytyy kirjan lopusta. 

Pieni teehuone, (The Cosy Teashop in the Castle, 2016)

HarperCollins Nordic, 2017

Suom. Eeva Koskimies

s. 332

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

 

Lauralla on elämä aika solmussa, mutta olo helpottuu heti kun hän saapuu töihin ihanaan Paduaan, taloon, jota ruusutarha ympäröi. Hän työskentelee vanhan kirjailijan apulaisena, ja nauttii jokaisesta työpäivästään. 

Neljäkymmentä vuotta aiemmin myös eräs Eunice saa upean työpaikan, jossa viihtyy. Hän rakastaa pomoaan ja työntekoa tämän palveluksessa.

"Laura oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajolla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyjä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardew ja hänen talonsa."s.11

Kadonneiden tavaroiden vartija kuljettaa tarinaa eteenpäin kahdessa aikatasossa. Lauran ja kirjailija Anthonyn tarinat kertovat nykyajasta. Eunicen tarina taas alkaa 1970-luvulta ja etenee siitä nykypäivään saakka. Näiden lisäksi joukkoon mahtuu myös pieniä tarinoita, kadonneista tavaroista, joita Anthony on vuosien varrella kerännyt talteen. 

Kadonneiden tavaroiden vartija on ihastuttava tarina. Vaikka siihen mahtuu paljon surumilielisiä asioita, ja etenkin kadonneiden tavaroiden tarinat ovat aika surullisia, ruusut, leivokset, rakkaus ja ystävyys tekevät kuitenkin kirjasta lempeän kauniin. 

Pidin kirjan kaikista osista, vaikka aluksi ihmettelin sopisiko nuo tavaroiden lyhyet tarinat ollenkaan mukaan, vai tuntuisivatko ne vain keskeyttävän juonen kulun. Ne kuitenkin sopivat tarinaan loistavasti ja olivat tärkeä osa kirjaa.

Parasta kirjassa oli ihanat hahmot. Suurin osa hahmoista oli niin sydämmellisiä, että olisin mieluusti liittynyt Pommikoneen ja Eunicen seuraan nauramaan Portian kummallisille kirjoituksille tai istunut nauttimaan ihanan teekupposen ja vielä ihanamman joulutorttusen Päivänpaisteen kanssa. 

Kadonneiden tavaroiden vartija onkin lempeä hyvän mielen kirja, vaikka siihen mahtuu haikeita hetkiä. Kirja on täynnä elämää, tunteita ja kaikkea ihanaa. 

Kadonneiden tavaroiden vartija, (The Keeper of Lost Things, 2017)

Bazar, 2020

Suom. Susanna Tuomi-Giddings

s.335

Cecelia Ahern: Täydellinen

 

Celestine North elää maailmassa, jota vartioi kilta. Kansakunnasta yritettään tehdä täydellinen, kitkeä pois kaikki viallinen. Niinpä on mahdollista tulla leimatuksi vialliseksi pienestäkin virheestä. Leimatuksi tuleminen todella myös huomataan, sillä viallisiksi julistettut polttomerkitään, heille annetaan tiukat säännöt, joiden rikkomisesta rangaistaan, sekä heidän tulee vielä käyttää punaista käsinauhaakin.

Celestine North on julistettu vialliseksi. Kaiken lisäksi Tuomari Crevan on ilmoittanut hänen olevan kaikkien aikojen viallisin ihminen. Celestine on paennut ja nyt on aika käydä taistoon kaikkien viallisten puolesta.

"Olen rikkaruoho. Olen Selviytyjä. Olen viallinen."s.13

Täydellinen on toinen osa kaksiosaisesta nuorten dystopiasarjasta. 

Täydellinen jatkaa Celestinen tarinaa yhtä vauhdikkaasti, kuin ensimmäinen osa sen aloitti. Kilta ja sen toimintaperiaatteet on jo esitelty, eikä tämän dystooppisen maailman menneisyyteen tai valintoihin enää oikeastaan palata, eikä juuri mitään uutta kerrota. Nyt mennään toiminta edellä ja vauhdilla. 

Lukeminen sujuu myös hyvin vauhdikkaasti, sillä teksti on helppolukuista ja lyhyet luvut innostavat minua aina lukemaan vielä ehkä yhden luvun. Kirja onkin napakka ja selkeä pakkaus, joka vie sarjan päätökseen. Lukijalle tarjotaan matkalla jännitystä, huimia kohtauksia, toimintaa, hieman rakkautta ja ystävyyttä. Mukaan mahtuu myös äärettömän ilkeitä kohtauksia, joissa joidenkin hahmojen pahuus tulee hyvin selkeästi esiin. 

Sarjan juonessa, maailmassa ja päähenkilössä on jonkin verran samaa kuin monessa muussa dystopiassa, ja ennalta-arvattavia kohtauksia löytyy. Silti Ahernin tapa kuljettaa tarinaa vauhdikkaasti ja toiminnallisesti pitävät mielenkiinnon yllä. Vielä täytyy myös sanoa, että Celestine valitsi kirjan pienestä kolmiodraamasta mielestäni juuri oikean rakkaan itselleen, ja kirjan loppukohtaus oli kaunis. 

Lue myös: Viallinen

Täydellinen, (Perfect, 2017)

Gummerus, 2018

Suom. Sirpa Parviainen

s.421

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat

 

Mma Ramotswella on asiat hyvin. Etsivätoimistossa riittää asiakkaita, ja hän on viimein päässyt naimisiin ihanan J.L.B. Matekonin kanssa. Rauhallisia hetkiä on tosin vaikea löytää, sillä normaaliin tapaan Mma Ramotswen arjessa on monenlaisia selvitettäviä asioita. Tällä kertaa hänen rauhaansa tulee häiritsemään ikävä tuttu menneisyydestä. Mutta myös pienempiä asioita saadaan selvitettäväksi kun korjaamon apupoika törttöilee, Mma Ramotswe on ajaa erään miehen yli ja sitten on vielä salaperäinen kurpitsa...

"Kukaan ei ollut koskaan nähnyt tokoloshia, koska niitä kerta kaikkiaan ei ollut. Se, mitä luultiin tokoloshiksi, oli yleensä vain oksan varjo kuunvalossa tai puissa humiseva tuuli tai pieni eläin, joka rapisteli pensaikossa."s.27

Botswanan iloiset rouvat on kuudes osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.

Tämäpä oli harvinaisen vauhdikas Mma Ramotswe tutkii -kirja. Tuntui siltä, että tapahtumia ja selvitettäviä pikkuongelmia oli vaikka kuinka paljon. Mma Ramotswe kohtasi jopa hieman isompia ongelmia, mutta tuttuun tyyliin kaikkeen suhtaudutaan melko tyynesti ja iloisen luottavaisella asenteella. 

Mma Ramotswe ja muut sarjan ihanat hahmot tuntuvat jo hyvin tutuilta ja heidän seikkailuihin palaa mielellään. Kirjan virkistävän iloinen ja lempeä asenne vie mennessään jo ensimmäisiltä sivuilta. Tässä kirjassa alussa olikin vielä hyvin hauskoja tilanteita, jotka saivat nauramaan. Toki hauskoja tilanteita löytyi lisää vielä myöhemminkin. 

Mma Ramotswen ja Mma Makutsin yhteistyö ja toisten kunnioitus saavat suuren roolin. Näiden naisten välinen ystävyys näkyy ehkä vielä paremmin kuin ennen. Muutenkin tällainen luottavaisuus, yhteistyö ja toisten auttaminen oli saatu kauniisti esille. 

Botswanan iloiset rouvat, (In the Company of Cheerful Ladies, 2004)

Otava, 2007

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.344

P.D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

 

Mistelimurha ja muita kertomuksia sisältää neljä novellia. Ainakin kolme niistä sijoittuu jollakin tavalla joulunaikaan. Yhdestä en oikein tiedä mihin. 

Novellit vievät mukanaan Englannin maaseudulle, kartanoihin, takkatulien loisteeseen, eli tunnelmallisiin kulisseihin, joiden takana tapahtuu ikäviä asioita, murhia. Yksi tarina on poikkeus ja vie mukanaan kolkkoon ja kylmään kaupunkiin, josta tunnelmalliset hetket ovat kaukana. Kolmea kokoelman novellia yhdistää myös se, että niissä muistellaan kauan sitten tapahtunutta rikosta. 

"Dalgliesh oli toivonut jotakin teetä jouluisempaa ja ajatteli kaiholla erinomaista ateriaa, joka odotti häntä hänen tätinsä pikku talossa, huolella valittua punaviinipulloa, joka oli jo avattu hengittämään, räiskyvää ja suolalta tuoksuvaa ajopuutulta takassa."s.109

En ole ennen tätä novellikokoelmaa lukenut mitään tunnetulta dekkarikirjailija P.D. Jamesiltä, joten varmaan oli jo aikakin tutustua hänen tuotantoonsa edes jollakin tavalla. Novellien hahmot eivät näin ollen ole minulle entuudestaan tuttuja, vaikka ilmeisesti kahdessa novellissa seikkaileva Adam Dalgliesh on tuttu myös Jamesin romaaneista. 

Nämä rikosnovellit olivat yllättäviä ja mukaansatempaavia tarinoita. Kaikista löytyi hyvin etenevä juoni, kiinnostavat henkilöt ja osasta joulukuuhun sopivasti joulutunnelmaa. Omaa suosikkia on vaikea valita, sillä kolme näistä novelleista, Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha ja Joulun kaksitoista johtolankaa olivat kaikki todella hyviä. Ainoastaan Boxdalen perintö ei lähtenyt viemään mennessään aivan samalla tavalla kuin muut, eikä taida jäädä pitkäksi aikaa mieleen. 

Mistelimurha oli mielestäni perinteisin vanhanajan dekkaritarina. Hyvin tavallinen murha taas synkin. Näistä molemmissa oli yllättävä loppu. 

Joulun kaksitoista johtolankaa oli tunnelmaltaan jouluisin, tarina myös eteni kauniisti, mutta loppu ei yllättänyt. 

Mistelimurha ja muita kertomuksia, (The Mistletoe Murder and Other Stories, 2016)

Otava, 2017

Suom. Jaakko Kankaanpää

s. 124

Matt Haig: Tyttö joka pelasti joulun

 

Amelia kirjoittaa kirjeen joulupukille. Hänen toiveensa on suuri, mutta sitäkin tärkeämpi. Amelia uskoo joulupukkiin ja taikuuteen. Niinpä hän toivoo äitinsä paranevan. Mutta mitä tapahtuu kun samaan aikaan Tonttuvaarassa, joulupukin kotona tapahtuu kamalia tuhoja. Perutaanko joulu? Jaksaako Amelia uskoa tarpeeksi, saadaksen joulupukin luokseen?

"Maailmassa oli taikuutta, ja se levisi kaikkien lasten uniin. Joulupukki ei kuitenkaan voinut huijata itseään. Ilman tätä yhtä lasta, kahdeksanvuotiasta tyttöä nimeltä Amelia Toivorinta, joka toivoi niin kovasti taikuuden olevan totta, joulu ei olisi koskaan tullut."s.9

Tyttö joka pelasti joulun on jatkoa kirjalle Poika nimeltä Joulu. Joulupukki on kotiutunut hyvin Tonttuvaaraan ja ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat nyt aivan uusien joulujen, ongelmien ja muiden tapahtumien parissa. 

Tarinaan mahtuu monia synkkiä ja surullisia tapahtumia ja jännittäviä tilanteita, mutta myös hauskoja juttuja mahtuu mukaan. Erityisesti ilahdutti kuningatar Viktorian ottaminen mukaan tarinaan. Kirjan hauskimmat tilanteet tapahtuivatkin hänen makuuhuoneessaan.  Toki Salamaa, tuota sinne tänne pissaavaa poroa ei sovi unohtaa, sillä hän viihdyttää varmasti etenkin nuorempia lukijoita. 

Tyttö joka pelasti joulun tuo ihastuttavan ja hauskan joulutunnelman mukanaan. Kirjaan on luotu tarina, jonka hahmot ovat omalaatuisia ja kekseliäitä, tapahtumat vauhdikkaita ja ajatuksia herättäviä, eivätkä ne päästä helpolla, sillä tarina ei ole alusta loppuun pelkkää iloa ja riemua, vaan myös elämän synkempää puolta näytetään. 

Jälleen myös Chris Mouldin upeaa kuvitusta löytyy kirjan sivuilta. Nämä upeat ja hullunkuriset piirrokset sopivat kirjan tunnelmaan erittäin hyvin. 

Lue myös: Poika nimeltä Joulu

Tyttö joka pelasti joulun, (The Girl Who Saved Christmas, 2016)

Aula & Co, 2017

Suom. Sarianna Silvonen

Kuvitus: Chris Mould

s. 343

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä

Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää varakkaan yrittäjän kosijoiden motiiveja. Ovatko miehet vain naisen rahojen perässä, vai oikean rakkauden? Työasioiden lisäksi Mma Ramotswe huolehtii tulevan aviomiehensä ongelmista, sillä J.L.B. Matekoni on jälleen joutunut hankalaan tilanteeseen ollessaan liian ystävällinen orpotilan johtajattaren ideoiden edessä.

"Vaikka Mma Potokwani ei itse ollut mikään lukuihminen, hän uskoi lujasti kirjojen voimaan. Mitä enemmän Botswanassa oli kirjoja, sen parempi. Tulevaisuus rakennettaisiin kirjoille; kirjoille ja ihmisille, jotka tiesivät, miten kirjoja käytettiin."s.23

Elämän kirkas keskipäivä on viides osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.

Mma Ramotswe selvittää ongelmia jälleen monen rooibos kupillisen parissa. Tee saa ongelmat näyttämään pienemmiltä, ja yleensä ratkaisukin löytyy kupillisen tai parin aikana. 

Olen edennyt sarjassa jo viidenteen osaan ja tässä osassa juotiin jo taas paljon enemmän teetä kuin neljännessä. Ehtisin jo pelästyä, että eikö enää istuskellakaan pohtimassa syvällisiä teekupillisen ääressä, mutta huoli oli turha ja tee sai jälleen suuren huomion tässä kirjassa. 

Teen lisäksi itse Mma Ramotswe tuntui saavan isomman roolin takaisin, sillä parissa viimeisimmässä osassa Mma Makutsi on saanut hyvin suuren roolin. Toki myös Mma Makutsin elämää seurattiin, mutta hieman vähemmän. 

Iloista elämänasennetta, viisauksia ja hauskoja pohdintoja riitti runsaasti tähänkin kirjaan. Turhaa valitusta ja synkkyyttä ei näy, vaikka asiat eivät aina olisi edes hyvin. Kirja oli nopeaa luettavaa, jota lukiessa ei tarvitse synkistellä. Ei se toki tarjoa suurta pähkäiltävää, mutta mukavan tarinan ja pieniä yllätyksiä kuitenkin. 

Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä, (The Full Cupboard of Life, 2003)

Otava, 2006

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.271 

Katy Birchall: It girl -Suosituksi yhdessä päivässä

14-vuotias Anna on juuri muuttanut isänsä kanssa Lontooseen. Hän on ehtinyt saada kaksi ystävää, mutta suosittu hän ei ole. Päinvastoin, hän tuntuu joutuvan koko ajan noloihin tilanteisiin, joiden hän uskoo karkottavan nuo ainoatkin ystävät.
Kun hän kuulee isänsä menneen kihloihin super suositun näyttelijän kanssa, on hän varma, että hänen koko elämänsä on pilalla, mutta sitten koulussa tapahtuu jotakin kummallista. Koulun suosituin poika alkaa jutella hänelle. Sitten muutkin alkavat kiinnittää huomiota häneen, sillä lehdet odottavat, että Annasta tulee uusi It girl.

"Voi luoja! Hän yritti takuulla urkkia tunteitani! Se oli kunnianhimoista. En todellakaan puhuisi niistä oman isäni kanssa. Oli tarpeeksi noloa kertoa ainoille uusille ystävilleni Jessille ja Dannylle, kuinka monella tapaa olin viime aikoina onnistunut nolaamaan itseni ja samalla myös heidät."s.17

It girl -Suosituksi yhdessä päivässä on It girl -sarjan ensimmäinen osa.
It girl on nopeasti etenevää, helposti luettavaa teinihömppää, joka on pullollaan ystävyyttä, ihastumisia, harrastuksia ja ulkonäköjuttuja. Kirja jaksoi viihdyttää minuakin, vaikken enää teini olekaan.

Kirjassa kipuillaan siitä, onko tarpeeksi suosittu, vai kenties totaalisen nolo tapaus, jonka kaverit pian hylkäisivät. Anna onkin mukavan omalaatuinen persoona, jonka seurassa ei tule tylsää. Hän on nörttityttö, joka pitää sarjakuvista, ja jonka paras kaveri on koira. Toki alussa pieniltä tuntuvat murheet kasvavat myöhemmin valtaviksi ja asiat ehtivät mennä aikalailla solmuun, ennen loppuratkaisua.
Kirja on kirjoitettu mukavan eläväiseen ja rentoon tyyliin. On huudahduksia, listoja, sähköposteja, kirjelappusia, vastaajaviestejä, ja pohdintoja, jotka kaikki on kirjoitettu rennolla tyylillä, huumoria unohtamatta. Annan ajatuksenjuoksua ja hauskoja tilanteita niin kotona kuin koulussakin oli hauska seurata. Oli myös erityisen kiva, että Annan koira, Dogi sai kirjassa niin suuren roolin.

Tällainen stressaaminen siitä onko suosittu vai ei, ei enää vuosiin ole vaivannut itseäni, siksi kirja olikin minulle huumorin täyteinen hyvän mielen kirja, mutta toki jollekin nuoremmalle koululaiselle tämä voi tuoda mukavaa vertaistukea, hauskan tarinan lisäksi.


It girl -Suosituksi yhdessä päivässä, (The It Girl, 2015)
Bazar, 2016
Suom. Eija Hirvonen
s.333

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Mma Ramotswe ei tienaa suuresti yksityisetsiväyrityksellään, siksi hänestä tuntuukin erityisen kurjalta, kun kaupunkiin ilmaantuu kilpaileva yritys, joka alkaa mainostaa osaamistaan alentaen samalla Mma Ramotswen yrityksen mainetta. Lisäksi huoli heille muuttaneista lapsista painaa mieltä.
Mma Makutsi on rahapulassa, vaikka ammattinimekkeet ovatkin hienot. Apulaisetsivä ja autokorjaamon apulaisjohtaja kuulostavat hyvältä, mutta rahaa tarvitsisi enemmän pystyäkseen hoitamaan omat ja sukulaisten ostokset. Niimpä nainen päättää hankkia lisätuloja perustamalla konekirjoituskoulun miehille. Kurssi kannattaa, mutta tuo mukanaan myös hiukan draamaa.

"Naisten etsivätoimisto nro 1, kuten he olivat alusta lähtien tehneet selväksi, ei palvellut pelkästään naisia; se oli tarkoitettu palvelemaan yhtä lailla kaikkia sukupuolesta riippumatta. Eikä toimiston nimessä sanottu, että naiset olisivat etsivän työssä miehiä parempia (vaikka niin voisikin perustellusti väittää); siinä sanottiin vain, että kyseistä etsivätoimistoa sattuivat pitämään naiset." s.73

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille on neljäs osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.
Kirja jatkaa Mma Ramotswen ja kumppaneiden arjesta kertomista samaan myönteiseen ja viihdyttävään tyyliin, kuin aiemmissa osissakin. Tähänkin osaan oli vielä riittänyt hauskoja ja viisaita pieniä huomautuksia ja ajatuksia elämästä ja onnellisuudesta. Muuten vire kirjassa oli hiukan surullisempi kun Mma Ramotswella ja muillakin oli huolia. Onneksi Mma Ramotswe osaa ajatella positiivisesti.

Monenlaisia ongelmia ratkotaan jälleen, mutta jännitys ei tunnu tiivistyvän missään välissä. Mysteerit ratkotaan rupatellen, ilman suurempaa toimintaa. Minulle tuli myös kumma tunne, että ihan kuin tässä osassa ei olisi juotu kovin paljon rooibosta. Muutamaan kertaan kyseinen Mma Ramotswen herkkujuoma toki mainittiin, mutta hän ja hänen avustajansa Mma Makutsi olivat niin paljon omilla menoillaan, ettei edes rauhassa ehditty teetä juoda.

Tämän osan parhautta oli autokorjaamon laiskat apupojat, joista toinen oli tullut uskoon. Tämän asian kautta saatiin kirjaan monta hymyilyttävää tilannetta.

Sarjan aiemmat osat: 1.Naisten etsivätoimisto nro 1 2.Kirahvin kyyneleet 3.Siveysoppia kauniille tytöille

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille, (The Kalahari Typing School for Men, 2002)
Otava, 2005
Suom. Jaakko Kankaanpää
s.253

Cecelia Ahern: Viallinen

Seitsemäntoistavuotias Celestine North on täydellinen. Määritelmä merkitsee paljon yhteiskunnassa, jossa ihmiset määritellään joko täydellisiksi tai viallisiksi. Kamalan talouskriisin jälkeen maahan on valittu kilta, joka vahtii, etteivät ihmiset tee virheitä. Jos ihminen sitten tekee jotakin, josta ei voida tuomita vankilaan, mutta joka silti on jollakin tavalla väärin, tulee ihmisestä viallinen.
Celestine on aina ollut tarkka ja täydellinen, virheetön ihminen, kunnes eräänä päivänä hän tekee jotakin, joka killan mielestä on hyvin väärin. Celestine on yllättäen syytettynä ja odottaa mahdollista polttomerkkiä, joka muuttaisi koko hänen elämänsä.

"Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, logiikkaa ja mustavalkoisuutta.                                                                                     Muistakaa se." s. 7

Viallinen on ensimmäinen osa Ahernin dystopiasarjasta.
Viallinen aloittaa kaksiosaisen dystopiasarjan vauhdilla. Alussa kerrotaan nopeasti, mutta riittävästi killasta, viallisuudesta, ja muista kirjan kannalta tärkeistä asioista, jotka poikkeavat normaalimaailmasta. Kirjassa ei pysähdellä pitkiksi ajoiksi. Juoni on nopeaa tykitystä, johon koukuttuu helposti. Viallinen onkin nopeasti etenevä, hyvin kirjoitettu dystopia. Erityisesti pidinkin kirjassa juuri siitä, ettei kaikkea selitetä sivukaupalla puhki.

Kirjan juonesta löytyy toki monta samankaltaisuutta muihin lukemiini dystopiohin verrattuna, mutta silti se on tarpeeksi omanlaisensa. Celestine on nuori nainen, joka päätyy eräänlaiseen vastarintaan yhteiskuntaa ja sen päättäjiä vastaan, hänestä tehdään keulakuva vastarinnalle, niin kuin monessa muussakin dystopiassa. Lisäksi pientä kolmiodraamaa on havaittavissa. Tässä kirjassa oli tosin harvinaisen helppoa valita oma suosikkini, kumpi miehistä Celestinen pitäisi valita.

Vialliseen on luotu pelottava näkemys tulevaisuuden yhetiskunnasta, jossa pieninkin virhe voi pilata koko elämän. Kukapa ei tekisi virheitä? Tässä tarinasta niistä ei opita, vaan niistä rangaistaan pahimmalla mahdollisella tavalla, jonka kilta on keksinyt. Kirjassa on myös paljon ilkeitä, julmia ja karmaisevia tapahtumia, jotka saavat kauhistelemaan ihmisten pahuutta ja välinpitämättömyyttä. Etenkin kun tatuoinneilla merkitseminen, punaiset käsivarsinauhat, tarkka valvonta ja muiden ihmisten halveksunta saattavat tuoda jotakin mieleen ihan oikean maailman menneisyydestäkin.


Viallinen, (Flawed, 2016)
Gummerus, 2018
Suom. Terhi Leskinen
s.428

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -Siveysoppia kauniille tytöille

Naisten etsivätoimisto nro 1:n johtaja Mma Ramotswe on isojen muutosten edessä, kun he suunnittelevat yhteistä tulevaisuuttaan tulevan aviomiehensä J.L.B. Matekonin kanssa. Mma Ramotswe päättää siirtää toimistonsa saman katon alle miehensä autokorjaamon kanssa.
Etsivätoimistoa työllistää muutaman hyvin rikkaan miehen toimeksianto. Mma Ramotswe ja hänen apulaisensa Mma Makutsi tutkivat tapausta, jossa asikas epäilee veljensä vaimon yrittävän myrkyttää aviomiestään, sekä kauneuskilpailun tyttöjen kunnollisuutta.
Mma Ramotswella on työtehtävien lisäksi myös muuta selvitettävää. Hänen tuleva miehensä tuntuu sairastelevan, ja orpokodin johtajatar tarvitsee apua ongelmallisessa tilanteessa.

"Kenellä oli oikeus sanoa minkä kokoinen joku toinen sai olla? Se oli eräänlaista diktatuuria, laihojen hirmuvaltaa, eikä hän suvainnut sellaista ensinkään. Jos laihojen vaatimukset vielä yltyisivät, hyvin muodostuneiden ihmisten pitäisi istua heidän päälleen. Tosiaan, siitä he saisivat opetuksen! Hah!" s.270

Siveysoppia kauniille tytöille on kolmas osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.
Siveysoppia kauniille tytöille on nopea ja leppoisa kirja. Etsivätoimiston töitä kuvataan aika vähän, sillä aiheita on kirjassa paljon. Kirjassa ehditään käsittelemään monen henkilön elämää, mutta paljon eteenpäin ei asioissa mennä, sillä kirjan tyyli on sellaista, että ihmiset miettivät ja keskustelevat rauhassa. Kirjasta löytyykin paljon hauskoja ja välillä syvällisiäkin pohdintoja.

Mma Ramotswen asenteesta ja olemuksesta tulee hyvä mieli. Hän on varsin tomera ja rempseä nainen, jolla on viihdyttäviä ajatuksia. Toki kirjassa on myös vakavampia aiheita, eikä arki ole pelkkää leppoisuutta. Mma Ramotswen asenne vain tekee kirjasta iloisen, vaikka aiheet välillä menevätkin synkemmiksi.

Kaiken muun hyvän lisäksi kirja tarjoaa kaivatun nojatuolimatkan Afrikkaan. Harvojen kirjojen kautta pääsee Botswanaan. Kuumuus, sateiden kaipuu, lukuisat rooibos kupilliset, kulttuuri ja tavat tulevat esiin tarinan yhteydessä. Välillä puhutaan myös ruuasta ja tarjotaan pieniä kiinnostavia yksityiskohtia, jollaisia ei välttämättä löytyisi vain Afrikan tapoja googlettelemalla. (Kuten lentokärpästen pyydystys)


Lue myös: Naisten etsivätoimisto nro 1 ja Kirahvin kyyneleet


Siveysoppia kauniille tytöille, (Morality for Beautiful Girls, 2001)
Otava, 2004
Suom. Jaakko Kankaanpää
s.285

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Nikolas elää puunhakkaaja isänsä kanssa hyvin pienessä mökissä. He elävät vaatimattomasti, ilman ylellisyyksiä. Nikolas on kuitenkin onnellinen, vaikka hän omistaa vain puisen reen ja nauriista kaiverretun nuken. Eräänä päivänä Nikolaksen elämästä tulee kuitenkin surullista. Isä päättää lähteä etsimään tonttuvaaraa, jotta saisi tienattua heille rahaa. Nikolas joutuu jäämään mökkiin kamalan tätinsä kanssa, sillä hänen äiti on kuollut jo aikaisemmin. Nikolas sinnittelee tädin kanssa samassa mökissä, kunnes koittaa päivä, jolloin isän olisi pitänyt palata. Nikolas karkaa ja lähtee itse etsimään Tonttuvaaraa ja isäänsä. Retkestä tulee pitkä ja vaarallinen ja Nikolas joutuu kokemaan monia hirveitä asioita.

Poika nimeltä Joulu on ollut lukulistallani pitkään, sillä kirjan jouluinen juoni kuulostaa mahtavalta.
Odotukseni kirjalta olivat jotain aivan muuta, mitä se lopulta tarjosi. Luulin aloittavani tunnelmallisen, iloisen joulutarinan, mutta vaikka kirjassa toki oli myös iloa ja hauskuutta, oli siinä melko synkkä ja surullinen vire. Välillä hirveimpiä kohtauksia lukiessani ajattelin, että ei tämä välttämättä ole kovin iloista joululukemista esimerkiksi pienille lapsille. Mutta minä tykkäsin.

Kirja eteni sujuvasti, herätti ajatuksia, ja siinä on todella kaunis kuvitus, jota voisi tuijotella pidempäänkin. Surullisia kohtauksia ei jääty vatvomaan pitkiksi ajoiksi. Henkilöt oli hyvin suunniteltuja, niin kuin koko kirja muutenkin.

Poika nimeltä Joulu kertoo tarinan siitä, miten joulupukista tuli joulupukki, ja tarinasta löytyy helposti paljon tuttuja juttuja, joita joulupukilta odottaakin. Aivan uusi tarina ei siis ole, vaan mukana on paljon juttuja, joita joulupukista ja hänen poroistaan jo on kerrottu. Itse en edes haluaisi tarinaa, jossa näitä tuttuja juttuja ei olisi, sillä kyllähän joulupukin on oltava juuri sellainen, kuin hän on.


Poika nimeltä Joulu, (A Boy Called Christmas, 2015
Aula & Co, 2016
Kuvittanut: Chris Mould
Suom. Sarianna Silvonen
s. 267

Elly Griffiths: Januksen kivi

Arkeologi Ruth Galloway vedetään jälleen mukaan kauhistuttavaan rikostutkintaan, kun Norwichilaisen talon purkutyömaalta löydetään lasten luita. Kyseessä saattaa olla muinaisten roomalaisten hautaama uhrilahja, sillä luut löytyvät kynnyksen alta, mutta Ruthista näyttää siltä, että hauta on huomattavasti uudempi. Paikalla on ennen toiminut lastenkoti, herääkin heti epäilys, kuuluvatko luut jollekin sen entisistä asukkaista. Ruthin iloksi ja kauhuksi, komisario Harry Nelson saapuu tutkimaan tapausta. Ruth pitää Nelsonin seurasta, mutta nyt hänellä on salaisuus, jonka hän pelkää paljastuvan.

Januksen kivi on toinen osa Ruth Galloway -sarjasta.

Januksen kivi on helppolukuinen dekkari, josta löytyy runsaasti mielenkiintoista juttua historiasta, sekä hahmojen yksityiselämästä. Se jatkaa Ruth Gallowayn tarinaa muutaman kuukauden päästä, siitä mihin ensimmäinen osa Risteyskohdat sen jätti. En nyt vieläkään mitenkään hullaantunut kirjan hahmoihin, mutta pidin silti kirjasta. En saanut tarpeeksi otetta Ruthista ja Nelsonista. Kaipaan edelleen heidän arkeensa joitakin sellaisia yksityiskohtia ja asioita, jotka muovaisivat heidät persoonallisemmiksi.

Januksen kivi on juoneltaan hyvin samanlainen, kuin Risteyskohdat. Kaivauksilta löydetään jälleen lapsen luita, Ruthin ja Nelsonin välillä on selvää jännitettä, Ruth sekaantuu tutkintaa enemmän kuin olisi hyväksi ja on loppuhuipennuksessa mukana vähintään yhtä vaarallisesti, kuin viimeksikin. Ruthin uusi elämäntilanne ja uudet hahmot tuovat kirjaan kuitenkin tarpeeksi vaihtelua.

Roomalaisen mytologian jumalat putkahtelevat esiin tiuhaan tahtiin kirjan sivulla, etenkin pienissä päiväkirjamerkinnöissä, jotka paljastavat hitusen murhaajan ajatuksia kirjan edetessä. Vain muutamasta jumalasta kerrotaan enemmän lukijalle, kuten Januksesta ja Terminuksesta. Sen sijaan päiväkirjamerkinnöissä esiintyvistä jumalista ei kerrota oikeastaan mitään. Minusta näin on hyvä, sillä jumalat ovat tärkeässä roolissa kirjassa, mutta liiallinen selitys voisi jo pilata juonen sujuvan kulun.

Lue myös: Risteyskohdat


Januksen kivi, (The Janus Stone, 2010)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 335

Zoe Sugg: Girl Online omillaan

Penny ja Noah ovat vain ystäviä. Pennyn on aika yrittää tavoitella unelmiaan itsenäisesti, ja myös Noahilla on omat murheet läpi käytävänään. Noah onkin kadonnut kaikkien läheistensä ulottumattomiin, eikä Penny saa häneen yhteyttä. Penny yrittää keskittyä valokuvaukseen, Elliotin murheisiin ja uusiin ystäviinsä, mutta silti Noah pyörii hänen mielessään turhan ahkeraan. Kun Penny sitten tapaa super söpön Callumin, joka on kiinnostunut hänestä, on aika päättää pystyykö hän jatkamaan elämäänsä ilman Noahia.

Girl Online omillaan on kolmas osa Girl Online -sarjasta.
Miten koukkuun voikaan jäädä sarjaan, vaikka sen päähenkilöt ovat melkein kymmenen vuotta nuorempia kuin minä. Tämä koko sarja on vaan niin aito, eläväinen ja täynnä loistavia hahmoja ja tapahtumia. Ei tästä voi olla pitämättä, mutta harmikseni tämä sarja taitaa nyt olla tässä. En ole ainakaan kuullut tai nähnyt missään juttua, että tätä enää jatkettaisiin.

Kirja oli täynnä upeita syysmaisemia, ystävyyttä ja aitoja henkilöitä. Lisäksi oli ripaus nippelitietoa (koska Elliot...), juhlia ja juonittelua.

Kaksi kirjan suurinta yllätystä, ei tullut lainkaan yllätyksenä, vaan ne oli varsin helppo arvata etukäteen, mutta onneksi muutamat pienemmät tapahtumat tulivat täysin yllätyksenä. Tapahtumia oli tarpeeksi, ja ne oli jälleen kuvailtu niin koukuttavasti, että kirja oli luettava lähes yhdellä kertaa, niin kuin aiemmatkin osat.

Henkilöt ovat kasvaneet ja kehittyneet sarjan aikana kohti aikuisuutta ja unelmiaan. Tällaisesta kehityksestä pidän kovasti nuortenkirjoissa, ja tässä sarjassa kirjailija on onnistunut oikein hyvin viemään hahmojaan uskottavasti läpi kasvun ja kehityksen. Lempihahmoni Pynny ja Elliot olivat molemmat isoissa rooleissa (Penny tietysti, koska on päähenkilö sarjassa), mutta harmikseni Pennyn veli käväisi tällä kertaa vain vilaukselta kirjassa. Noh, en minä häntä kirjan lukuhetkellä ehtinyt erityisemmin kaivata, koska olin niin keskittynyt kaikkeen siihen mitä kirjassa tapahtui.

Lue myös: Girl Online ja Girl Online kiertueella


Girl Online omillaan, (Girl Online Going Solo, 2016)
WSOY, 2018
Suom. Inka Parpola
s. 392

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Norfolkissa, marskimaan läheisyydessä asuu argeologi Ruth Galloway. Hänen elämänsä on rauhaisaa, kunnes poliisi pyytää hänen apuaan. Marskimaalta on löytynyt lapsen luita ja Ruthin apua tarvitaan niiden iän selvittämiseen. Poliisit etsivät kauan sitten kadonnutta tyttöä, jonka ruumis olisi viimein aika saada haudan lepoon. Ruth kertoo rikoskomisario Harry Nelsonille mielellään tietojaan ja auttaa tätä, vaikka auttaminen tuntuukin saavan tuttavat vihaisiksi ja hänet itsensä vaaraan. Kun lähistöltä katoaa toinen pieni lapsi, on Ruthin apu enemmän kuin tarpeen.

Risteyskohdat aloittaa Ruth Galloway -sarjan.
Tätä kirjaa aloin lukea suurin odotuksin. Paljon tätä on kehuttu ja idea kuulostaa hyvältä. Ruth Galloway onkin varsin leppoisa ja viihdyttävä hahmo. Hän pitää yksinkertaisesta elämästään pienessä kodissaan keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Yksi naapuri hänellä sentään on, kesäisin vähän enemmänkin. Myös kirjan miljöö on hyvä. Sumuisen, sateinen marskimaa. Asunnon vieressä kuohuva meri ja pelko väärästä lenkkipolusta ja edessä odottovasta hukkumisesta. Argeologia ja vanhat luut tekevät kirjasta myös kiinnostavan. Historiaa ja nippelitietoa heiteltiin sinne tänne. Ne olivat kiinnostavia tietoiskuja. Paljon on siis hyvää, ja sarjaa ajattelin lukea jatkossakin.

Kirjassa oli kuitenkin myös omat huonot puolensa. Ihan tämä ensimmäinen osa ei nimittäin vienyt mennessään. Ruthin ja Nelsonin välinen "jännite" eteni turhan vauhdikkaasti ja arvattavasti. Nelsonia myös kuvailtiin kovin erilaiseksi, miten hän sitten käytännössä käyttäytyi. Jotenkin kuvailun perusteella hänen olisi pitänyt olla äreämpi tai hiljaisempi. Epäillyt kuvailtiin niin epäilyttäviksi, että ei ollut vaikea arvata kuka lopulta oli syyllinen.

Ruth oli ainoa kirjan hahmoista, jota kohtaan jäi mielenkiinto tulevia kirjoja ajatellen. Hänen elämästään saakin lukea vielä monta kertaa, sillä näitä kirjoja on ilmestynyt vauhdilla. Uskoisin sarjan kiinnostavan jatko-osissa enemmän, kunhan vaan pääsen enemmän hahmojen maailmaan ja mietteisiin mukaan. Minulle on käynyt monen muunkin dekkarisarjan kanssa niin, että ensimmäinen osa ei niin vie mennessään, kun hahmoista yritetään heittää ilmoille mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, mutta vasta jatko-osissa muut asiat pääsevät enemmän oikeuksiinsa.


Risteyskohdat, (The Crossing Places, 2009)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 305

Zoe Sugg: Girl Online kiertueella

Penny ja Noah ovat joutuneet elämään koko kevään kaukosuhteessa. Viimein Pennyn kesäloman alkaessa, myös heidän tapaaminen lähestyy. Noah on lähdössä Euroopan kiertueelle ja Penny hänen seurakseen. Heidän on tarkoitus nähdä ja kokea yhdessä mahdollisimman paljon keikkojen ohella. Penny saa huomata hyvin pian matkan alettua, että hänen odotuksensa olivat liian korkealla. Kiertue-elämä on rankkaa, eikä Noahilla tunnukkaan olevan niin paljon aikaa, kuin he ajattelivat.

Girl Oline kiertuella jatkaa Girl Online -kirjasta tutun Pennyn tarinaa.
Pidin Girl Onlinesta niin paljon, että oli jatkettava sarjan lukemista jo nyt. Tämä jatko-osa oli myös loistava ja ylsi yhtä hyväksi ensimmäisen osan kanssa. Kirja ei tosin ollut aivan yhtä yllätyksellinen, Osa juonikuvioista oli arvattavissa. Arvattavat juonikuviot eivät häirinneet mielenkiintoa, sillä Pennyn ja muiden tuttujen elämästä oli hauska lukea. Eikä kaikkia juonikuvioita tietenkään ehtinyt arvata, sillä tapahtumia riitti paljon, ja monia yllätyksiä ehti paljastua ennen loppua.

Kirjan juoni värikkäine hahmoineen tuntuu olevan täynnä elämää ja aitoa tunnetta. On iloja ja suruja, pelkoa tulevaisuudesta ja sen vastapainoksi lupaavia työkuvioiden alkuja. Kirjan tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Pennyyn on helppo samaistua, vaikka toki hänen elämässään on menossa kuvioita, joihin ei moni varmasti samaistu. Hänen aitoon luonteeseen ja ajatuksiin sen sijaan on helppo samaistua. Girl Onlinea voin suositella lämpimästi etenkin nuorille, mutta myös vanhemmille lukijoille. Kirja toimii varmasti hyvin sellaisten nuorten kohdalla, joilla on epävarma olo tulevaisuuden suunnitelmistaan. Kirja rohkaisee kokeilemaan omia taitojaan ja toisaalta lohduttaa, ettei 15-16 -vuotiaalla tarvitse vielä olla kaikki selvää.

Onneksi sarjaan on ilmestynyt myös kolmas kirja, joten Pennylle ei tarvitse jättää vielä lopullisia hyvästejä.

Lue myös: Girl Online


Girl Online kiertueella, (Girl Online on Tour, 2015)
WSOY, 2017
Suom. Inka Parpola
s. 424

Zoe Sugg: Girl Online

Penny on 15-vuotias tyttö, joka pitää anonyymiä blogia elämästään. Penny onnistuu päätymään noloihin tilanteisiin usein kompuroimalla tai möläyttämällä jotakin hassua kesken keskustelun. Pennyllä on huolia, joiden hän uskoo koskettavan myös muita samanikäisiä ja hän saakin asiaan vahvistuksen, kun blogiin satelee kannustavaa palautetta. Ihastumiset, nolostumiset, ulkonäköpaineet ja jopa paniikkihäiriöt. Kaikkea tätä mahtuu Pennyn arkeen. Onneksi Penny pääsee yllättäen lähtemään New Yorkin matkalle, kauas huolista, jotka tuntuvat musertavilta. Matkallaan hän kohtaa täydellisen pojan, mutta tällä on salaisuus.

Epäröin aloittaa Girl Onlinea, koska aajattelin ettei teinirakkaustarina nappaisi, mutta onneksi aloitin. Kirja oli mahtava. Luulin kirjan olevan kokonaisuudessaan vain Pennyn blogikirjoituksia, mutta pienet blogitekstit vain täydensivät tarinaa.

Yllätyin siitä, kuinka paljon pidin tästä kirjasta. Tarina oli hauska, aito ja niin mukaansatempaava, ettei tätä malttanut jättää pitkiksi ajoiksi odottamaan. Oli pakko lukea miten Pennyn käy. Penny oli mahtava hahmo, joka sai minulta täydet sympatiat kompuroidessaan ja möläytellessään. En olekaan hetkeen lukenut kirjaa näin vauhdilla. Pennyn toilailut saivat nauramaan monesti, ja surulliset sattumukset pistivät melkeinpä itkemään. Tunteet ehtivätkin vaihdella monesti, kun välillä kirjassa meni hyvin ja välillä huonosti.

Girl Online on hyvä muistutus siitä, kuinka paljon pahaa voi sosiaalinenmedia saada aikaan, tai kuinka pienestä asiasta voi kasvaa valtava ongelma, kun ihmiset eivät ajattele mitä nettiin laittavat, tai mitä siellä jakavat. Onneksi Penny on vahva tyttö, jolla on mahtavat lähimmäiset ympärillä ja tämä tarina oli onnellinen.

Kirjan hahmot oli huolella suunniteltu. Oma suosikkini oli Pennyn lisäksi Elliot. Ihailin hänen pukeutumistaan. Niin, ja tietysti Pennyn isoveli, hän oli mahtava myös.


Girl Online, (Girl Online, 2014)
WSOY, 2016
Suom. Inka Parpola
s. 430

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

Anna Alessi rakastaa työtään ja pitää elämästään muutenkin, vaikka nettideittailu heittää hänen eteensä raivostuttavia ja vähintäänkin kummallisia miehiä, joista eroon pääseminen tuntuu välillä hankalalta.
Anna on noin kolmekymmentä ja elämän täyttää työ, ystävät ja koti-illat. Elämän rakkaus vielä uupuu, eikä Annalla ole parisuhteista yhtään hyviä kokemuksia. Ihmisiin luottaminen saattaa muutenkin olla vaikeaa, kun on taustalla hirveää koulukiusaamista.
Anna saa tehtäväkseen upean työprojektin, mutta tunnelma latistuu heti, kun hän huomaa joutuvansa työskentelemään entisen kouluaikojensa ihastuksen ja yhden pahimman kiusaajansa, Jamesin kanssa. Mutta kuinka ollakaan, James ei vaikuta yhtään kamalalta. Voiko vuodet olla muuttaneet miestä niin paljon?

Sinusta kaikki alkoi on chick litiä, jonka rakkaustarina on helposti arvattavissa, niin kuin yleensäkin. Eipä taida kauheasti sellaista chick litiä ollakaan, jossa olisi yllättävä rakkaustarina, ei ainakaan itselläni ole vastaan tullut. Mutta eipä näissä yleensä rakkaustarina pääosassa ole, eikä ollut tälläkään kertaa.

Sinusta kaikki alkoi on samaan aikaan viihdyttävä ja surullinen. Koulukiusaamisesta kertovat kohdat meinasivat saada tipan linssiin monesti, etenkin loppupuolella, mutta muuten kirja on hauska nettideittailukommeluksien ja hauskojen dialogien takia. Olen lukenut McFarlanelta aiemmin kirjan: Sinuun minä jäin, ja muistaakseni se oli paljon kevyempi aiheeltaan ja enemmän sellainen perus hömppä rakkaustarina, kuin tämä. Olikin mukava yllätys, että kirjailijalta löytyi tälläinenkin enemmän minun tyylinen chick lit, jossa on vakavampia aiheita.

Sivuhenkilöt olivat aika pienessä roolissa, mutta sieltäkin löytyi mielenkiintoisia hahmoja, kuten super ällöttävä Laurence ja ärsyttävästi käyttäytyvä Aggy. Anna oli ehdottomasti lempi hahmoni ja ainoa, johon saattoi osittain samaistua.


Lue myös: Sinuun minä jäin

Sinusta kaikki alkoi, (Here`s Looking At You, 2013)
HarperCollins Nordic, 2015
Suom. Anja Lindqvist
Kannen suunnittelu: Jenny Liljegren
s. 395

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

Jasmine käyttää lähes kaiken aikansa töihin. Vähäisellä vapaa-ajallaan hän tapaa siskoaan. Yllättäen Jasmine irtisanotaan ja hänellä on valtavasti vapaa-aikaa eikä hän tiedä mitä sillä tekisi. Töihin hän ei saa palata kokonaiseen vuoteen. Jasminella on aikaa tarkkailla ympärilleen ja harmikseen hän joutuu nyt näkemään myös enemmän naapurinsa toilailuja. Naapurina hänellä asuu kuuluisa radiojuontaja Matt, jota Jasmine vihaa syvästi.
Pikkuhiljaa Jasmine huomaa vuoden etenevän ja asioiden muuttuvan. Hän huomaa, että jopa hänen omassa käytöksessään olisi parannettavaa. Kaikkein yllättävin muutos kuitenkin on ystävyys Mattin kanssa.

Valintojen vuosi ei heti alussa temmannut minua mukaansa. Jasmine tuntui kaukaiselta ja jotenkin ärsyttävältä hahmolta. Vaikutelma oli kylmä ja välinpitämätön. Kirjan kerronta oli myös alkuun kummallinen. Jasmine toimii kertojana, hän puhuu muista henkilöistä hän muodossa, mutta Mattin kohdalla hän tekee poikkeuksen ja sinuttelee tätä läpi kirjan, kuin kertoisi tarinaa hänelle.

Alun jälkeen pääsin kuitenkin minäkin mukaan kirjan maailmaan ja aloin pitää siitä. Loppu etenikin sitten mukavissa tunnelmissa, kun Jasmineen tuli miellyttävämpiä piirteitä. Sisaresta välittäminen, puutarhanhoito ja asioista kiinnostuminen tekivät kirjasta houkuttelevaa luettavaa, eikä mikään enää kirjassa ärsyttänyt.
Ahern osaa totisesti kertoa aiheesta, kuin aiheesta. Tällä kertaa hän perehdytti minut puutarhanhoidon maailmaan ja kuvaili myös upeasti Downin oireyhtymää.

Toki kirjasta löytyy myös tulinen ja ongelmallinen romanssi kiemuroineen, mutta tällä kertaa se ei ollut erityisen yllättävä, eikä edes kiinnostava. Muut asiat vievätkin minun huomioni näissä Ahernin kirjoissa.


Valintojen vuosi, (The Year I Met You, 2014)
Gummerus, 2015
Suom. Terhi Leskinen
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
s. 426