Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri

 

Petra ja hänen yksitoistavuotiast sisarentyttärensä Charlie joutuvat jättämään tutun ja turvallisen elämän Tukholmassa. Charlien äiti on kuollut, Petra joutunut työttömäksi ja vielä kodittomaksikin, joten uusi alku on tarpeen. He päätyvät Nyponvikenin kylään, jossa Petran vanhemmilla on asunto. 

Petra ja Charlie kipuilevat uuden arjen parissa, mutta pikku hiljaa he löytävät paikkansa. Joulu lähestyy ja Charlie saa lahjaksi joulukalenterin, joka kertoo aikoinaan kylällä eläneen taiteilijan tarinaa. Petra uppotuu Lillyn tarinaan, mutta hänestä alkaa tuntua siltä, että kyläläisillä on jotakin salattavaa. 

"Vaikka sää oli leuto, ulkona ei näkynyt muita ihmisiä eikä korviin kantautunut muita ääniä kuin aaltojen kohina, joka sekottui hänen askeltensa kopinaan."s.157

Salaisuuksien joulukalenteri kuljettaa lukijan ihastuttavalle kauppapuutarhalle pieneen kylään, jossa kaikki tietävät toisistaan vähintään kaiken. Joulu tekee tuloaan, joten mukaan mahtuu jouluisia yksityiskohtia.

Tykkäsin tutustua kauppapuutarhan arkeen ja uusiin ideoihin, joita työntekijät yrittivät kehittää kuihtuvan yritystoiminnan pelastamiseksi. Pidin myös kyläläisten yhteishengestä, pienistä puodeista, kauniista maisemista, sekä hitaasti kehittyvistä ystävyyssuhteista. Tarinaan mukaan otetut eläimet lämmittivät myös mieltä. 

Kaikesta ihanasta ja tunnelmallisesta huolimatta pidän muista lukemistani Fagerlundin kirjoista huomattavasti enemmän kuin tästä. Kirjaan oli haluttu tuoda jokainen joulukalenterin päivä, jotta Lillyn tarina paljastuisi niin kuin joulukalenterissa kuuluu, luukku luukulta. Minusta tämä toi kirjaan paikoitellen hätäisen ja töksähtelevän tunnelman. Jokaisesta päivästä kun piti kertoa jotakin, mutta liian pitkäksi aikaa ei voi yhtä päivää jäädä kuvaamaan. Kyllä tällaista arkea ja pieniä yksityiskohtia kirjoissa rakastavaa lukijaa jäi häiritsemään valtavasti se ettei niihin pieniin kirjassa mainittuihin juttuihin palattu ikinä. Miltä maistuu Unelmameri -marmeladi? Miksei joulukirjassa puhuttu enää myöhemmin mitään kuusesta jonka hahmot kuitenkin kävivät itselleen valitsemassa? Ja mikä oli Lillyn lempiteetä, ja miksi sitä ei keitetty kirjassa ikinä!?

Salaisuuksien joulukalenteri, (Den sista adventskalendern, 2022)

Gummerus, 2024

Suom. Antti Saarilahti

s.316

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä

 

Jouluun on enää noin kuukausi ja se saa Emman valmiiksi synkän mielen synkkenemään entisestään. Hän toivoo, että joulu olisi jo pian ohi. Hän menetti oman miehensä kaksi vuotta sitten jouluna, eikä olo ole vieläkään helpottunut. Sitten Emma päätyy auttamaan naapuriaan, sekä lumisateeseen eksynyttä herraa, ja pian hän päättääkin helpottaa omaa oloaan tekemällä joulukuussa joka päivä hyvän teon. Pikku hiljaa hyvien tekojen tekeminen tuntuu tuovan Emman elämään paljon muutakin.

"Hän pudisteli päältään pahimmat lumet, jotka olivat peittäneet takin kuin pehmeä viitta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän ei tuntenut ahdistusta lähestyessään kotia vaan jotain lämpimämpää. Hän oli tehnyt hyvän teon, ja se tuntui mukavalta."s.51

24 pientä ihmettä on vaikeista aiheistaan huolimatta aivan ihanan jouluinen sukellus pientä puotia pitävän Emman elämään. 

Pienet ja suuremmat hyvät teot, ihanat hahmot, tunnelmallinen sisustuspuoti, lumisateet, joulukuuset ja piparien tuoksu loivat tästä ihanan joulutarinan, joka on täynnä lämpöä, välittämistä ja uusia alkuja. Eikä saa unohtaa, että tarinassa seikkailee myös super suloisia koiria, jotka sulattavat sydämen.

Kirjassa käsitellään paljon surua ja itsesyytöksiä, ja alussa tunnelma on hyvin matalalla. Mutta niin kuin odottaa saattaa, tunnelma alkaa nousta, ja Emman elämä kokee pieniä onnen pilkahduksia. Välillä ärsytti hahmot, jotka eivät voineet avata suutaan ja puhua asioita halki, ja sitten välillä taas itketti Emman vahvasti esiin tuodut tuntemukset. Mutta mikä olisikaan parempaa kuin kirja, joka herättää tunteita.

P.S. Jos haaveilet omasta pienestä puodista, tämä kirja ei ainakaan helpota asiaa. 

24 pientä ihmettä, (24 goda gärningar, 2019)

Gummerus, 2021

Suom. Antti Saarilahti

s.269

Jenny Fagerlund: Kesän suuret ja pienet salaisuudet

 

Moa perii isoäitinsä asunnon. Asunto on kulahtanut, mutta hyvällä paikalla. Tosin ei sellaisella paikalla, johon he yhdessä miesystävänsä Rubenin kanssa ovat suunnitelleet muuttavansa. Niinpä asunto on myytävä. Moa alkaa viettää aikaa asunnolla, sillä se helpottaa paikan kuntoon laittamista. Yllättäen Moa alkaa saada isoäidiltään kirjeitä, jotka paljastavat niin isoäidin salaisuuksia kuin herättelevät ajatuksia moan omasta elämästä. Huomaamattaan Moa alkaa nähdä elämänsä aivan uudesta kulmasta.

"Hän mietti mummin kirjettä. Mummi oli pyytänyt, että hän kävisi kaiken kunnolla läpi. Moa huokaisi, nousi sängyltä ja avasi vaatekaapin."s.64

Kesän suuret ja pienet salaisuudet on kertakaikkisen ihana viihdekirja! Yleensä minua ärsyttää suuresti kirjoissa juonenkäänteet, jotka selviäisivät sillä, että ihmiset vain viitsisivät puhua toisilleen, mutta tässä kirjassa se ei ärsyttänyt, vaikka oikeastaan koko juoni rakentui sille, että kaikilla hahmoilla oli salaisuuksia. 

Kirjan tunnelma on lempeän kaunis. Moan elämää ja itsensä löytämisen matkaa on ihana seurata, ja viihdyin tarinan parissa loistavasti. Tästä tuli hetkessä yksi lemppareistani viihdekirjojen joukossa. Kirjassa on paljon arkea ja ihan normaalia elämää, mutta myös pikkuhiljaa auki punoutuvia salaisuuksia menneisyydestä. Kirja muistuttaa lempeästi siitä, että vaikka lähimmäisesi ei aina valittaisi jostakin, voi hän silti käydä läpi monenlaista elämässään, hyvinkin vaikeita asioita. Samalla tämä tarjoaa kauniin tarinan suunnan muutoksesta, vaikka kaikki periaatteessa olisikin hyvin. Tarinasta löytyy myös villakoira, joka ihastuttaa pelkällä olemassaolollaan.

Kesän suuret ja pienet salaisuudet, (Mitt hemliga liv, 2020)

Gummerus, 2022

Suom. Antti Saarilahti

Kannen suunnittelu: Emma Graves

s.304