Let It Snow -Kolme talvista rakkaustarinaa

 

Let It Snow sisältää kolme talvista rakkaustarinaa, jotka kaikki linkittyvät toisiinsa pienillä yhteisillä tekijöillä. 

Hirmuinen lumimyräkkä sotkee monen Gracetownin pikkukaupungissa asuvan joulusuunnitelmat. Kuudelle nuorelle se kuitenkin tuo tullessaan jotain hyvääkin, nimittäin rakkautta. 

"Lumisade oli niin sankkaa, että kaikki näytti sumealta. Näky olisi ollut kaunis, ellei myräkkä olisi kirvellyt niin vimmatusti. Käteni olivat niin jäässä, että ne olivat palanneet lähtöpisteeseen ja tuntuivat nyt melkein kuumilta. Jalkani antaisivat pian periksi."s.55

Maureen Johnsonin Jubilee Express kertoo tarinan tytöstä, joka on matkalla joulunviettoon, kun juna yllättäen jää kinoksiin johonkin aivan Gracetownin laitamille. Tyttö lähtee etsimään mukavampaa odotuspaikkaa läpi tuulen ja tuiskun, ja törmääkin aika omalaatuisesti pukeutuneeseen poikaan.

John Greenin Lumienkeli-ilmiössä kolme ystävystä viettävät mukavasti joulua lämpimissä sisätiloissa, mutta yllättävä puhelinsoitto houkuttelee heidät liikkeelle, ja hurja kilpajuoksu läpi jäätävien maisemien voi alkaa.

Lauren Myraclen Sikojen suojelupyhimys kertoo hivenen itsekkäästä tytöstä, joka lupaa ystävälleen hakea tälle tarkoitetun super suloinen ja kauan odotetun minipossun eläinkaupasta.

Lumimyrskyt kirjoissa on minusta jotakin aivan ihanaa. Mitä enemmän lunta ja suljettuja paikkoja, sitä parempi. Siksi olinkin aika innoissani tästä kirjasta, sillä kaikkiin kolmeen tarinaan tuo lumimyräkkä liittyy suuresti. Kaikki tarinat kuvailivat lumisia ja hyytävän kylmiä maisemia loistavasti, ja veivät minut mielikuvitusmatkalle tuonne myrskyn keskelle. Tilaa jäi tarpeeksi kuitenkin myös jokaiselle rakkaustarinalle, jotka lämmittivät mukavasti mieltä kylmän mysrkyn keskellä. 

Kaikki tarinat ovat kirjoitustyyliltääl hyviä ja sujuvasti eteneviä. Näiden kirjailijoiden tyylit sopivatkin loistavasti samaan kirjaan, sillä kaikki tarinat tuntuvat kuuluvan yhteen.

Oma suosikkini oli Maureen Johnsonin Jubilee Express. Rakkaustarina oli kaunis ja siirappinen, ja lumimyrsky oli pahimmillaan. Kuvauksia kylmistä lumimaisemista ja selviytymistä myrskyn keskellä luki mielenkiinnolla. Lisäksi jouluakin ehdittiin tunnelmoida. Taustatarina oli tässä tarinassa myös kiinnostavin ja täynnä yksityiskohtia.

Muut kaksi tarinaa olivat myös hyviä, mutta niissä ei ollut samanlaisia yksityiskohtia ja taustatarinoita. John Greenin Lumienkeli-ilmiö oli vauhdikas, kommelluksien täyteinen ja hauska tarina, jonka rakkausjuttu jäi vähän vaisuksi. Vähiten pidin Lauren Myraclen Sikojen suojeluspyhimyksestä, sillä sen päähenkilö oli mielestäni niin luotaantyöntävä, ja myrskykin oli jo laantunut. 

Let It Snow, 2008

-Maureen Johnson (The Jubilee Express)

-John Green (A Cheertastic Christmas Miracle)

-Lauren Myracle (The Patron Saint of Pigs)

WSOY, 2016

Suom. Inka Parpola, Helene Bützow ja Kaisa Kattelus

s.312

John Green: Kaikki viimeiset sanat

Miles Halter on yksinäinen poika, joka käyttää vapaa-aikansa lukemalla. Häntä kiinnostaa erityisesti ihmisten viimeiset sanat. Elämäkertoja lukeva Miles lähtee opiskelemaan sisäoppilaitokseen Alabamaan ja yhtäkkiä pojalla onkin joukko mielenkiintoisia ystäviä, jotka johdattavat hänet jäynänteon ihmeelliseen maailmaan. 

Milesin elämä täyttyy tekemisen riemusta, mutta suurin muutos on silti rakkaus. Samassa asuntolassa asuva upea Alaska vie Milesin sydämen heti heidän tavatessa. Ikävä kyllä tytöllä on jo poikaystävä, eikä tämä muutenkaan ole helpoin ihminen edes ystävänä.

"Minä tuskin kuulin, sillä edessäni seisoi ihmiskunnan historian ihanin tyttö päällään katkaistut farkut ja persikan värinen toppi. Ja hän puhui Everstin päälle kovaa ja nopeasti."s.25

Kirjan tarina jakautuu ennen ja jälkeen osioon, niiden keskellä tapahtuu jotakin suurta, joka jääköön yllätykseksi. 

Kaikki viimeiset sanat esittelee rempseän ja omaperäisen porukan. Miles, Eversti, Alaska, Takumi ja Lara Muodastavat kaveriporukan, jonka jokaista jäsentä tarvitaan, kun kyse on suurista jäynistä, mutta muuten osa porukasta pysyy kirjassa vain taustalla. Eniten tilaa saa Miles, Alaska ja Eversti.

En ole vuosiin lukenut mitään Greeniltä, vaikka pidin aikoinaan kovasti Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Myös tämä Kaikki viimeiset sanat oli mielestäni mainio kirja. Juoni vie mukanaan, vaikka oikeastaan mitään suuren suurta ei tapahdu kuin kerran ja nopeasti. Tämä suuri tapahtuma jakaakin kirjan ennen ja jälkeen osioihin. Vaikka suuria tapahtumia ei paljoa ole, on kirja silti alusta loppuun kiinnostava. Hahmot ovat omaperäisiä, kiinnostavia, ja heidän tunteensa kuvataan aidosti. Pienemmätkin murheet ja tapahtumat saavat näin mielenkiinnon pysymään yllä. 

Vaikka kirja kertookin paljon Milesin uudistuneesta elämästä ja siitä, mitä kaikkea mahtavaa hän saa kokea, on kirja silti melko haikea. Kaveriporukan jäsenillä on kaikilla omat murheensa, eikä näiden nuorten elämä vaikuta erityisen helpolta. Mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita ja tunnelmallisia kohtauksia, joten nenäliinapakettia ei kirjaa lukiessa kuitenkaan tarvita, aivan niin haikeaksi sen tarina ei mene kuin erikoistilanteissa. 

Kaikki viimeiset sanat, (Looking for Alaska, 2005)

WSOY, 2014

Suom.Helene Bützow

s.323

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää ja on onnekas saadessaan hieman lisäaikaa. Hazel tapaa syöpäsairaiden nuorten tukiryhmässä täydellisen yksijalkaisen 17-vuotiaan pojan Augustuksen. He tutustuvat ja heidän välilleen kehittyy vahva side. Hazel ei haluaisi Augustuksen rakastuvan itseensä, koska tietää kuolevansa ja jätttävänsä jälkeensä suurta surua. Tunteille ei kuitenkaan voi mitään ja pian kukoistaakin rakkaus heidän välillään. Sairauksistaan huolimatta nuoret pääsevät Hollantiin etsimään vastauksia lempikirjansa kirjoittajalta, joka niin hyvin tuntuu kirjassaan pystyvän samaistumaan Hazelin ongelmiin.

Kävin todella pitkästä aikaa kirjastossa, koska halusin lukea tämän John Greenin kirjan, jota kovasti on hehkutettu. Yhdysvalloissa kirja on ollut suuri menestys ja on ollut New York Timesin bestseller-listalla 53 viikkoa.
En odottanut kirjalta kovin paljon. En tiedä mistä mahtoi johtua. Ehkä noista kannen pikku enkeleistä ja muutenkin niin kovin sekalaisesta kuvasta, vaikka eihän kansi kerro tarinan hyvyydestä, oli minulla silti pieni ennakkoluulo...
Kirjaa vähänmatkaa luettuani katosi kuitenkin tälläinen käsitys. Todella pian minulle selvisi, että kirja taitaa oikeasti olla aika hyvä. Green kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti kahden syöpäsairaan rakkaustarinan. Unohtamatta tietenkään muita aivan loistavia hahmoja. Itku oli lähellä todella monessa kohdassa ja päällimäisenä tunteenä kirjaa lukiessani oli haikeus, vaikka hahmot jaksavatkin olla positiivisia. Varsinkin kohdissa, jossa mietittiin esimerkiksi musiikkia kuunnellessa, ettei joku kuolleista ystävistä saanut ikinä kuulla tätä kappaletta tai lukea jotain kirjaa jne.
Tähtiin kirjoitettu virhe jää varmasti mieleeen aika pitkäksi aikaa ja olen iloinen tästä uudesta tuttavuudesta, jota suosittelen teille muillekkin.


Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY, 2013
suom. Helene Butzow
s.338
Kansi: Sofia Scheutz Desing