Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

Maija elää edelleen Myrskyluodolla kaikista saamistaan neuvoista huolimatta. Hän luottaa lapsiinsa ja heidän apuunsa, ja päättää selviytyä kaikista töistä näiden kanssa, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Maija keskittyy toteuttamaan Jannen toiveita, joita tällä oli eläessään. Lapsien pitää oppia kirjoittamaan ja heidän on hankittava kaljaasi, jollaisesta Janne aina haaveili.

Hyvästi Myrskyluoto on viides ja samalla viimeinen osa Myrskyluoto -sarjasta.
Hyvästi Myrskyluodon aloittaminen tuntui haikealta. Neljäs osa päättyi todella surullisesti, enkä oikein tiennyt mitä odottaa tältä viimeiseltä osalta.

Hyvästi Myrskyluoto tuntui kaikista nopeasti etenevistä sarjan osista kaikkein nopeimmalta. Kirjassa käsiteltiin monen monta vuotta, ja pikaisesti kerrottiin vähän kaikkien lasten vanhenemisesta. Vuodet etenivät nyt niin nopeasti, että monet suuret asiat kerrottiin hyvin pikaisesti, jos ollenkaan. Etenkin kirjan loppupuolella otettiin sellainen pikakelaus eteenpäin, että välillä piti pysähtyä miettimään, että missä välissä miniä oli tehnyt lapsia, ja milloin heistä kasvoi niin isoja, että he voivat jo purjehtia.

Maija pysyi loppuun saakka mielenkiintoisena ja vahvana hahmona. Vielä vanhana naisena, kun monet olettivat hänen jo käyvän vaan kuolemaa odottamaan, hän alkoikin opettelemaan uusia taitoja ja kalastaa yksinään varjellakseen Jannen perintöä. Myös se kuinka hän muiden mielipiteistä huolimatta eli omaa elämäänsä niin kuin tahtoi oli mahtavaa.

Viimein osa tarjosi kuitenkin myös haikeita tunnelmia. Aika kulkee vaudilla ja maailma muuttuu. Tämän muutoksen näkee kirjassa selkeästi. Amerikkaan muutto, kauniit tavarat ja vaatteet, vanhan elinkeinon unohtaminen, kaupunkeihin muutto, kaikkea tätä ja paljon muuta, joutuu Maija näkemään, vaikka sydäntä särkee. hän ei ymmärrä, miksi Myrskyluoto kauniine maisemineen ei riitä nuorisolle.

Myrskyluoto -sarja oli mahtava löytö, jonka pariin palaan seuraavaksi tv-versiona. Pidin kovasti koko sarjasta, vaikka se välillä olikin hyvin surullinen. Sarja on hyvä kokonaisuus, joka kannattaa lukea kokonaan.

Lue myös: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija ja Meren voimia vastaan.


Hyvästi Myrskyluoto, (Vägen från Stormskäret, 1973)
Gummerus, 1976
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 178

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Maija ja Janne joutuvat viettämään koko talven Maijan vanhempien luona turvassa, ennen kuin he kevään tullen voivat palata Myrskyluodolle aloittamaan elämänsä alusta. Helppoa se ei ole, sillä kaiken hankkiminen uudestaan, kun mukana on monta lasta huolehdittavaksi on huomattavasti vaikeampaa, kuin kahdestaan. Toki lapset auttavat minkä pystyvät, mutta silti heistä on usein enemmän työtä. Kun talo on viimein taas asuttava ja työt jatkuvat normaalimpina, saa Myrskyluotolaiset uutta opeteltavaa, kun heille opetetaan uusi tapa kalastaa. Uusi tapa tuo mukanaan lisää vaaroja ja Myrskyluotolaiset saavat tosissaan kamppailla meren voimia vastaan. Maija saa kaiken lisäksi nähdäkseen onnettomuuden enteitä, voisiko heillä vielä olla suuria koetuksia edessä, kaiken kamalan jälkeen?

Meren voimia vastaan on neljäs osa Myrskyluoto -sarjasta.
Kirjan alku on yllättävän pitkään kerrontaa Maijan ja Jannen talvesta Maijan vanhempien luona, mutta kun perhe sitten palaa Myrskyluodolle, palataan taas vauhdikkaampaan kerrontaan ja vuodet lähtevät taas vierimään nopeasti. Ikää kertyy, tuttuja kuolee vanhuuteen, ja lapsista alkaa olla paljon hyötyä töissä ja arjessa.

Myrskyluodolla sekä vanhemmat, että lapset opettelevat uusia asioita, eikä tylsää hetkeä kirjan parissa tule taaskaan. Vaikka kirjoissa noudatetaan yksinkertaista elämää, jossa vuodenajat määräävät työtehtävät, on lukijalle silti kokoajan tarjolla jotakin uutta, ja vauhti on niin hirmuinen, että tylsää ei ehtisi missään vaiheessa tulla, vaikka kirjassa ei edes tapahtusi paljon. Mutta tapahtumia riittää, ja Myrskyluotolaiset saavat kestää sekä hyviä, että huonoja päiviä.

Viidenteen kirjaan siirtyminen tuntuu tällä kertaa hiukan raskaammalta. Sarja on koukuttava ja loistava, mutta tämän kirjan loppu teki olon surulliseksi, enkä tiedä mitä odottaa viimeiseltä osalta. En osaa oikein nähdä enää iloisen tunnelman palaavan, mutta se jää nähtäväksi. Täytyy kyllä myöntää, että jo on ankara ja onnettomuuksien täyteinen elämä kirjoitettu näille Myrskyluodon asukkaille.

Lue myös: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä ja Maija.

Meren voimia vastaan, (I kamp med havet, 1973)
Gummerus, 1976
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 166

Anni Blomqvist: Maija

Maija ja Janne saavat palata kotiin Myrskyluodolle pakomatkansa jälkeen. Koko perhe on onnellinen paluusta, ja elämä tuntuukin hetken todella mukavalta. Arjen kiireet ja hankaluudet vievät pariskunnan ajan kuitenkin nopeasti. Maija ja Janne saavat lisää lapsia, mutta Maija on huolissaan palautumisestaan. Lapsen syntymän jälkeen ei pääsekään enää ylös sängystä päivässä. Arjen keskelle saapuu myös paljon hankaluuksia. Maija ja Janne joutuvat kohtaamaan valtavasti vastoinkäymisiä, jotka murentavat heidän huolella rakentamaansa elämää. Yhdessä he kuitenkin selviävät vaikeistakin tilanteista.

Maija on Myrskyluoto -sarjan kolmas osa.
Maija on tähän asti sarjan selkeästi surullisin kirja, vaikka myös aiemmissa osissa on jouduttu kohtaamaan kamalia tilanteita, nyt Myrskyluodon asukkaista koetellaan ja ankarasti.

Aiemmista osista tuttuun tyyliin, tässäkin kirjassa edetään vauhdilla. Tällä kertaa Maija ehtii miettimään omaa asennettaan uskontoon ja omaan jaksamiseensa. Maija on henkisesti vahva nainen, mutta itse hän tuntee välillä itsensä laiskaksi ja saamattomaksi. Hän pohtii, kuinka haluaisi olla yhtä osaava ja luottavainen, kuin Janne, joka tuntuu selviävän kaikista tilanteista ja tietävän aina mitä pitää tehdä. Mutta minä ainakin saan Maijasta hyvin vahvan naisen vaikutelman.

Tässä kirjassa tuttuun arkeen tulee paljon muutoksia, vaikeiden tilanteiden ja tapahtumien takia. Mielenkiintoista olikin seurata perheen pärjäämistä ja kekseliäisyyttä tilanteessa, jossa paljon ei ole tehtävissä. Siinä mielessä Maija eroaakin valtavasti kahdesta aiemmasta osasta, kun vuodesta toiseen kulkeva työrytmi särkyy täysin.

Maijan elämään on on ollut jo nyt mahtava tutustua. Karu arki saaristossa ja vauhdikas juoni toimivat minun kohdallani loistavasti. Onneksi vielä on vähän Myrskyluoto -sarjaa jäljellä.


Lue myös: Tie Myrskyluodolle ja Luoto meressä.


Maija, (Maja, 1970)
Gummerus, 1975
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 157

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Maija ja Janne on päässyt turvallisesti Myrskyluodolle, jossa nyt rakennetaan taloa, ja hankitaan tarvikkeita oman elämän aloittamiseksi. Myrskyluoto on kaukana merellä, eikä ihmisiä nää usein. Pariskunta ei voi lähteä yllättäville kyläilyreissuillekaan, sillä liikkuminen tapahtuu täysin sään sääntöjen mukaan. Huonolla kelillä, ei voi lähteä merelle, vaikka tarve olisi suurikin.
Maijan ja Jannen perhe alkaa kasvaa vauhdilla. Lapsia syntyy ja aina välillä yritetään päästä tekemään kirkkomatkoja ja tapaamaan Maijan perhettä.

Luoto meressä on Myrskyluoto -sarjan toinen osa.
Luoto meressä aloittaa Maijan ja Jannen yhteiselämän vauhdilla. Talon rakennusta, lapsien syntymää, ja muita valtavia elämässä tapahtuvia muutoksia käsitellään aika vähän. Vuodet vierivät eteenpäin ja pikkuhiljaa elämä saa oman rytminsä. Alku on tietysti pariskunnalle hankalaa, kun heillä ei vielä ole mitään valmista ja kaikki pitää hankkia. Eläimiäkään, kun ei voi tuoda, ennen kuin saarella on tarpeeksi valmista.

Pidin tästä toisesta osasta yhtä paljon, kuin ensimmäisestäkin. Kirjan nopea tempo, on mukavaa vaihtelua. Luen usein hidastempoisiakin kirjoja, joissa jäädään kuvailemaan kaikkea, ja pitkiksi ajoiksi. Tässä kirjassa mennään kuitenkin niin nopeasti eteenpäin, että välillä pitää oikein ihmetellä, että joko taas syntyi uusi lapsi, vastahan Maija synnytti. Tässä kirjassa oli myös paljon surullisia tapahtumia, eikä tunnelma ollut loppua kohti kovinkaan iloinen.

Vaikka tempo on nopea, ehtii kirjassa käydä ilmi paljon tapoja ja ajan käytäntöjä. Tässä kirjassa käsiteltiin paljon uskontoa ja siihen liittyviä tapoja. Kävikin hyvin selväksi, kuinka iso asia usko oli asukkaille. Jumalaan on luotettava tilanteessa, kuin tilanteessa. Kaikki mitä ihmiselle tapahtuu, on ennalta määrättyä. Pidinkin siitä, kuinka Maija välillä epäilee ja pelkää, eikä aina täysin pysty luottamaan kaikkea uskon varaan.
Mielenkiintoista oli lukea lapsen syntymän jälkeen tapahtuvasta kirkottamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Myrskyluoto ja sen asukkaat ovat vieneet minun mielenkiintoni mennessään, joten sarjan lukeminen jatkuu. Sarja odottaa nyt televisioversionakin katsomista, kunhan saan ensin kirjat luettua.

Lue myös: Tie Myrskyluodolle


Luoto meressä, (Med havet som granne, 1969)
Gummerus, 1975
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 163

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Maija elää 1800 -luvun ankarissa saaristomaisemissa, Ahvenanmaalla. Elämä on täynnä työtä ja kuuliaisuutta ja jos vanhempien tahtoa uhmaa, on rangaistus sen mukainen. Maijalla olisi opeteltavaa vaikka kuinka, ennen aikuisuutta ja itsenäistä elämää. Maijalle löydetään sulhanen ja tämän on pistettävä vauhtia asioiden opetteluun, sillä pian hänen on muutettava tulevan miehensä, Jannen kanssa Myrskyluodolle, kauas kaikesta, keskelle merta.

Tie Myrskyluodolle on Myrskyluoto -sarjan ensimmäinen osa.
Tie Myrskyluodolle on yksinkertainen ja kaunis kirja. Sen tunnelma on korutonta ja aitoa. Elämän vaikeudet, ilot, ja surut tulevat esiin kerronnassa ja dialogeissa. 1800-luvun elämäntavat saaristossa tekevät lukemisesta mielenkiintoista. Tekemisiä ei jäädä selittelemään, joten välillä on itse pääteltävä, miksi joitakin kotiaskareita tehdään. Kaikki kotityöt kun olivat hyvin erilaisia tuohon aikaan. Kuitenkaan lukiessa ei tunnu missään vaiheessa siltä, ettei ymmärtäisi mistä puhutaan.

Kirjassa edetään monta vuotta vauhdilla. Elämän säännöllisyys ja vuoden työtehtävät ja vastuut tulevatkin hyvin esille tälläisessa kerronnassa. En tiedä minkä ikäinen Maija on kirjan alussa, joten en tiedä kuinka aikuismaisesti, tai lapsellisesti hän käyttäytyy ikäänsä nähden, mutta hahmona hän on loistava. Huutia tulee, kun hän unohtuu mietiskelemään omiaan. Hän on tunnollinen, mutta silti vahinkojakin tapahtuu, eikä aina voi välttyä nuhteilta ja rangaistuksilta. Tämän takia Maija vaikuttaakin aidolta, eikä liian täydelliseltä hahmolta.

Tie Myrskyluodolle kertoo ajasta, jolloin Maijan tulevaisuutta Myrskyluodolla vasta suunnitellaan, joten tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat vielä muihin maisemiin, eikä merellä elämisestä vielä niin kauheasti puhuta. Toki perheen miehet joutuvat merelläkin kulkemaan, kun saaristossa asutaan, kuljettaessaan tavaroita, ja jo siitä saadaan aikaan pelko meren vaarallisuutta ja karuutta kohtaan, joten seuraavat osat ovatkin varmasti sen osalta jännittäviä.


Tie Myrskyluodolle, (Vägen till Stormskäret, 1968)
Gummerus, 1974
Suom. Björn-Christer Lindgren
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 153