Charlaine Harris, Maggie Shayne ja Marilyn Tracy: Pimeyden olennot

 

Pimeyden olennot koostuu kolmesta vampyyritarinasta. Kaikki tarinat ovat pituudeltaan noin 200-sivuisia, mutta fonttikoko kirjassa on hyvin suuri, joten todellisuudessa tarinat eivät ole kovin pitkiä. Tyyliltään tarinat ovat mukavan erilaisia, vaikka kaikki ovatkin vampyyrirakkaustarinoita. Eivät nämä ihan priimaa ole laadultaan, mutta viimeistä tarinaa lukuunottamatta ihan kelvollisia vampyyritarinoita kuitenkin. Mielestäni paras tarinoista oli Iltahämärän valat, sitten Tanssiva kuolema ja huonoin oli Aamuyön morsian, mutta se olikin sellaista kuraa, että olisi kannattanut olla lukematta.

"Rue ei ollut koskaan ennen koskettanut vampyyria. Hän oli kotoisin pikkukaupungista Tennesseestä, eikä siellä nähnyt koskaan mitään niin eksoottista."s.22

Kirja alkaa tunnetun Charlaine Harrisin tarinalla, Tanssiva kuolema. Tarina kertoo Ruesta, joka on kokenut elämässään paljon kamalia asioita, joten vaikka työpaikka vampyyrin tanssiparina saattaa kuulostaa karmivalta, ei se ole läheskään pelottavin kokemus hänen elämässään. Pian Rue saakin huomata, ettei äksyn oloinen tanssipari, Sean ehkä olekaan niin kamala.

Tanssiva kuolema on vampyyrien osalta hyvin samanlainen kuin Harrisin vampyyreista kertova True Blood -kirjasarja. Vampyyrit elelevät ihmisten keskuudessa juoden keinoverta ja osa ihmisistä pitää asiaa aivan luonnollisena, kun taas osa ihmisistä haluaa tuhota kaikki vampyyrit. 

Tämä on hahmojen osalta varmaan paras kirjan tarinoista. Mukaan mahtuu monenlaista tyyppiä, ja kaikki ehditään esitellä tarpeeksi hyvin. 

"-Tule peremmälle, Rachel kutsui puhuen sillä kertaa hiljempaa, koska hänestä tuntui, että mies kuuli hänet hyvin. -Lämmittele takkatulen ääressä ja näytä ystävilleni, ettet ole heidän lempitarunsa hirviö."s.237

Iltahämärän valat kertoo Rachelista, joka saapuu kotikyläänsä selvittääkseen kylässä nököttävän linnan salaisuutta. Linna on aina kiehtonut häntä, sillä siitä liikkuu paljon huhuja ja kauhutarinoita. Kun kylään vielä samoihin aikoihin saapuu mystinen mies, joka sanoo asuvansa linnassa, alkavat kauhutarinat jälleen liikkua. 

Iltahämärän valat on näistä kolmesta vampyyritarinasta selkeästi perinteisin. On väärinymmärretty yksinäinen komea vampyyri, vanha linna, synkät tarinat menneisyydestä ja toki kauhutarinoiden takia vihaa uhkuvat kyläläiset, jotka pelkäävät niin kovasti kaikkea ulkopuolista, että kyräilevät varmuuden vuoksi kaikkia tuntemattomia. Pidinkin siitä, että kirjaan oli otettu mukaan tällainen perinteisempikin vampyyrirakkaustarina.

"Matala nauru sai hänen ihonsa kihelmöimään. Se oli kuin varoitus tai kutsu. Se kutkutti hänen mieltään ja herätti mielikuvia, jotka hän oli kauan sitten tukahduttanut."s.417

Aamuyön morsian kertoo kostoa janoavasta Tarasta. Hän on saanut selville, että paholainen, vampyyri on murhannut hänen sisarensa. Tara aikoo tuhota tuon otuksen hinnalla millä hyvänsä, ja kun mies viimein astelee hautajaisiin, on Tara valmis menemään vaikka naimisiin saadakseen miehen ansaan. 

Aamuyön morsian on täynnä pahisvampyyreja, joilla ei tietenkään ole enää minkaanlaisia tunteita jäljellä. vai onko sittenkin?

Tämä oli ehdottomasti surkein tarina näistä kolmesta. tylsä, ennalta-arvattava ja niin epäuskottavilla juonenkäänteillä varustettu tarina, että ihmettelin läpi tarinan, miten se on pässyt edes mukaan tähän kirjaan. 

Tanssiva kuolema, (Dancers in the Dark, 2004)

Iltahämärän valat, (Twilight Vows, 1998)

Aamuyön morsian, (Married by Dawn, 1998)

Förlaget Harlequin, 2010

Suom. Virpi Kuusela

s.601

Charlaine Harris: Veren voima

Sookie Stackhouse asuu Bon Tempsin pikkukaupungissa. Hän työskentelee tarjoilijana ja tapaa siksi kaupungin asukkaita päivittäin. Entistä paremmin hän on kaupungin asioista tietoinen omituisen kykynsä takia. Sookie kuulee ihmisten ajatuksia, vaikka ei haluaisi.
Eräänä iltana Sookien toive toteutuu. Baariin astelee komea mies, jonka ajatuksista Sookie ei pysty kuulemaan yhtikäs mitään. Kaiken lisäksi mies on vampyyri. Sookie on toivonut kohtaavansa tälläisen siitä lähtien, kun vampyyrit paljastivat olemassaolonsa ihmisille.
Kaupunkilaisten kauhuksi, heti vampyyrin saavuttua, alkaa tapahtua murhia. Kun ensimmäinen nainen löydetään kuristettuna, hampaanjäljet kaulassaan, on moni asukas varma uuden vampyyrin osallisuudesta.

Veren voima on ensimmäinen osa Sookie Stackhouse -sarjasta.
Aloitin tämän sarjan lukemisen noin kahdeksan vuotta sitten. Silloin olin aivan koukussa vampyyreihin. Olen tämän kirjan lukenut ennen blogin aloittamista ja nyt syksyn pimeiden iltojen kunniaksi päätin aloittaa sarjan alusta. Muutenkin jo pidempään on tehnyt mieli lukea kirjoja, joissa seikkailee vampyyrit, kummitukset, ihmissudet ja muut örkit. Nyt kun vielä osallistun Yöpöydän kirjat -blogin Halloween lukuhaasteeseen, ei ole mitään syytä, miksi en kaivaisi esiin kummistus, kauhu ja vampyyrikirjoja.

Odotukset eivät olleet korkealla kun aloitin tämän kirjan. Pidin tästä nuorena paljon, mutta koska innostukseni lopahti kesken sarjan lukemista, enkä ole koskaan lukenut tätä sarjaa loppuun asti, oletin ettei tämä välttämättä enää nappaa. Mutta yllätyin positiivisesti. Kirja olikin hauska, ei mikään totinen rakkaustarina.

Veren voima on kevyttä viihdettä. Synkkiä aiheita löytyy, mutta niihin ei paljon huomiota kiinnitetä. Jos joku kuolee, voi hyvin kiljaista kauhusta ja jatkaa sitten elämää, sillä komean vampyyrin ajatteleminen vie kyllä ajatukset pois julmasti murhatuista läheisistä. Murhat, juonittelut, salaisuudet, seksi ja kateelliset ihmiset vievät juonta eteenpäin vauhdilla.

Tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin, jonka asukkaat ovat ennakkoluuloisia ja aika pahantahtoisiakin. Sookie kuulee heidän ajatuksensa ja joutuu näin ollen kuuntelemaan heidän ilkeilyjään, jotka usein kohdistuvat häneen itseensä. Kaupunkilaisilla on kyllä itse kullakin sen verran valtaisia ongelmia ja salaisuuksia, ettei heillä luulisi olla varaa tuomita Sookieta... Kirjan esittelemät vampyyrit juovat keinoverta, ainakin osa heistä, mutta he ovat verenhimoisia ja ilkeitä. Bon Tempsiin saapunut Bill tosin yrittää elää ihmisten keskuudessa ja käyttäytyä hyvin, mutta Sookie onnistuu silti törmäämään myös huomattavasti ikävempiin yksilöihin.

Kirja on vauhdikas, paljon ehtii tapahtua ja monia hahmoja esitellään, mutta se on silti vasta pieni alku, joka sarjan edetessä kasvaa valtavasti. Luulen, että palaan muistelemaan tätä sarjaa vielä lisää, sillä pieni kipinä sarjan jatkamiselle heräsi.


Veren voima, (Dead Until Dark, 2001)
Gummerus, 2010
Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo
s.336

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Pahan veren valtakunta on seitsemäs Sookie Stackhouse -sarjan osa.
Pahan veren valtakunnassa Sookie lähtee vampyyrijoukon mukana Chicagoon. Hän avustaa kuningatas Sophie-Annea telepaatti kykyjensä avulla. Sookien päätarkoitus on avustaa vampyyrien oikeudenkäynneissä, mutta toki hän joutuu ottamaan osaa moneen, toinen toistaan tukalampiin tilanteisiin.
Vaikka Sookien uusin poikaystäväehdokas ihmistiikeri Quinn matkustikin omien työtehtäviensä takia samaiseen vampyyrien huippukokoukseen hotelli Gizan pyramidiin, ei hänen viikkonsa silti hulppeaa lomaa muistuta.

Tartuin todella pitkästä aikaa Sookie Stackhouse -romaaniin. Tämä kirja on odottanut hyllyssä jo yli vuoden, mutta vasta nyt teki mieli sukeltaa vampyyrien ja muiden otusten maailmaan.

Ihmisten, vampyyrien, kaksiluontoisten, keijujen ja muiden taikaolentojen maailma ja niistä kertovat kirjat eivät kuule minun enää suosikkeihini. Muutama vuosi sitten luin niitä enemmän, mutta nykyään kiinnostaa erilaiset kirjat. Välillä on kuitenkin kiva lukea tälläisia kirjoja, niin kuin nyt.

Vaikka tauko tämän ja edeltävän osan välillä olikin pitkä, muistui todella pian kirjan alussa henkilöt mieleen. Tosin ei aivan kaikki henkilöt, mutta tärkeimmät kuitenkin. Kun kirjassa taas viitattiin jonkun aikaisemman kirjan tapahtumiin, ei minulla ollut niistä mitään muistikuvaa. Jotenkin vaan kokonaan unohtunut nuo aikaisempien kirjojen tapahtumat. Olen kuitenkin tykännyt paljon sarjan ensimmäisistä osista, sen muistan vaikka tapahtumia en.

Sookie stackhouse kirjat ovat vauhdikasta luettavaa, mutta kirjaa lukiessa ei kannata miettiä liikaa, sillä silloin minua ainakin alkaa ärsyttää se, kuinka helposti Sookie pääsee kaiken yli ja kuinka tiuhaan tahtiin miesystävä ehdokkaat vaihtuvat. Kun pitää pitemmän tauon kirjojen välillä ei niin paljon tuo Sookien miesten vaihtuvuus häiritse, sillä ihan kaikkia ehdokkaita ei muista. :D

Hyllyssäni odottaa myös sarjan kahdeksas osa lukemista, joten saa nähdä koska taas vampyyrien sekaan loikkaaminen kiinnostaa. Mielenkiinnolla kuitenkin luen sarjan ihan loppuun saakka, vaikka hitaasti näköjään.

Lue myös: Verta sakeampaa ja Veren perintö.


Pahan veren valtakunta, ( All Together Dead, 2007)
Gummerus, 2012
Suom. Sari Kumpulainen
Kansi: Jenni Noponen

Charlaine Harris: Veren perintö

Veren perintö on kuudes Sookie Stackhouse -romaani.
Sookien vampyyriserkku Hadley on kuollut lopullisesti. Hän on testamentannut koko omaisuutensa Sookielle, jonka on lähdettävä New Orleansiin tyhjentämään tämän asuntoa. Asunnosta löytyy ikävä yllätys, joka tuottaa Sookielle ja Hadleyn entiselle vuokraemännälle noita Amelielle suuria ongelmia.
Sookie alkaa selvittämään sotkua Amelien avustuksella, sillä myös vampyyrikungatar haluaa selvyyttä entisen rakastettunsa viimeisistä päivistä.
Sookiella on ongelmanaan myös häntä ja hänen tapailemaansa ihmistiikeri Quinnia varjostavat ihmisudet, sekä vampyyri Billin tekemä sydämmen murskaava paljastus. Sookie kuulee myös odottamattoman paljastuksen sukujuuristaan.

Veren perintö oli täynnä kaikenmaailman örkkimörkkejä niin kuin sarjan aikaisemmatkin osat. Vampyyrejä, ihmissusia, kaksiluontoisia, demoneja, noitia ja mitähän vielä. Eihän Sookie itsekkään ole ihan tavallinen telepaattikykynsä kanssa ja Veren perinnössä selviää muutakin kiinnostavaa hänestä, mistä luultavasti kerrotaan seuraavassa osassa enemmän.

Itse kun en ole sarjaa televisiosta seurannut niin kaikki kirjojen tapahtumat tulee täytenä yllätyksenä. Pimeät talvi illat sopivat mielestäni täydellisesti tälläisen kirjan lukemiseen, jossa pimeän olennot hiipivät ympäriinsä. Vauhtia kirjassa riitti alusta loppuun. Ruumiita löytyi tuttuun tapaan vähän joka nurkasta ja Sookie kestää ne aina yhtä mitäänsanomattomasti. Olin todella iloinen uusista kasvoista kirjassa, kuten noita Amaliesta jonka käsitän hieman höpsöksi touhottajaksi ja edellellisestä kirjasta tuttu Quinn, joka mielestäni on hyvin mielenkiintoinen hahmo.
Tutut vampyyrimiehet Bill ja Eric jäivät melko pieneen rooliin, vaikka Billin tunnustus olikin merkittävä tapahtuma. Minut on näissä kirjoissa yllättänyt se ettei Sookie seurustelekaan koko sarjaa Billin kanssa, niin kuin kuvittelin ennen sarjan aloittamista. Kuitenkin todella vauhdikasta ja viihdyttävää luettavaa, joten sarjan lukeminen jatkuu edelleen pikkuhiljaa.
Katsso myös Verta sakeampaa.

Veren perintö (Definitely Dead, 2007)
Gummerus, 2011
suom.Sari Kumpulainen
s.384

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

Kävin ykspäivä ostamassa tän kirjakaupasta, että pääsisin taas pitkästa aikaan lukemaan vampyyri kirjaa, kun niihin oon ihan hurahtanu. Enkä voinu edes kirjastosta lainata, kun kerään tän sarjan itelleni.

Verta sakeampaa on Sookie Stackhouse -sarjan viides osa. Sookie joutuu taas vaarallisiin tilanteisiin, kun lähiseuduille on ilmestynyt sala-ampuja, jonka tarkoituksena on ampua kaksiluontoisia. Kaksiluontoisten epäilykset kääntyvät Sookien veljeen, joka ihmispuuman pureman jälkeen muuttuu itsekin joka täydenkuun aikaan.  

Sookie Stackhouse -sarjassa on koko ajan menoa ja meininkiä. Sookie kohtaa jatkuvasti erikoisia taruolentoja, ja selvittää niin omia kuin muidenkin ongelmia. Verta sakeampaa kirjassa Sookie pääsee tutustumaan ihmissusien rituaaleihin, joka oli mielestäni ällöttävää, mutta myös surullista. Kirja on täynnä mielenkiintoisia suhde koukeroita, joka onkin suuri osa kirjaa. Sookieta tavoittelee muutama vampyyri, kaksiluontoinen ja yksi ihmissusi, joiden välillä hän tasapainoilee. Tässä kirjassa Sookie ei kuitenkaan seurustele kenenkään kanssa. Miinuksena kirjassa on mielestäni se, että raskaat asiat kuten murhasta ylipääseminen on Sookielle todella helppoa, tai sellainen mielikuva minulle jää tätä kirjaa lukiessa.

Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005.)
Suom. Sari Kumpulainen
Gummerus, 2011
s.341