Katja Krekelä: Säihky

Venkura haluaa oppia taikomaan. Intoa riittäisi, mutta Kumara, jonka luona Venkura asuu, ei halua opettaa. Venkura on niin malttamaton, että päättää etsiä käsiinsä Kumaran omistaman taikakirjan, Säihkyn. Salaa Venkura vie Säihkyn, mutta kirja päätyy vääriin käsiin, ja pian Venkura onkin pahassa pulassa.

Kuka on kaupunkiin saapunut kummallinen herrasmies, Akapus Nahka? Tätä asiaa Venkura, Herkko ja Mekri alkavat selvittää kun he yhdistävät Säihkyn katoamisen tähän kaupungin uuteen asukkaaseen.

""Kumara ei antaisi kenenkään katsoa sitä. Hän pitää sen visusti piilossa. Emme edes tietäisi koko kirjasta, ellen minä olisi kerran sattunut paikalle, kun se teki temppujansa. Säihky on arvaamaton otus. Parasta kun pysyt poissa sen tieltä.""s.20

Säihky jatkaa Hurjalinnasta tutun Venkuran tarinaa.

Venkuran sähäkkä, kuriton luonne ampaisee tarinan vauhdikkaasti käyntiin heti ensisivuilta alkaen. Tarina käynnistyy niin vauhdilla, että ensimmäinen osa, Hurjalinna kannattaa olla luettuna, ennen tämän kirjan lukemista. Kovin paljon kertausta ei ole, mikä on mielestäni mukavaa. En erityisesti pidä kirjoista, joissa menee paljon sivutilaa aiempien tapahtumien kertaamiseen. 

Säihky on hyvä jatko-osa. Ensimmäisessä osassa pieneen rooliin jäänyt Mekrikin saa hieman enemmän näkyvyyttä nyt. Hahmoja on muutenkin sopivasti, ja he kaikki ovat hyvin suunniteltuja. Tarina ja hahmot heräävät eloon kirjailijan rikkaassa, mutta sopivan napakassa tekstissä. 

Taikojen, salaperäisten paikkojen, kummallisten hahmojen ja kauniin kuvituksen yhdistelmä toimii ja koukutti minut täysin. Tälle synkälle, taiantäyteiselle sarjalle toivoisin vielä jatkoa tulevaisuudessa.

Lue myös: Hurjalinna

Säihky

Tammi, 2017

Kuvitus: Riikka Jäntti

s.152

Katja Krekelä: Hurjalinna

Venkura on vasta muutama päivä sitten löytänyt majapaikan itselleen, kun hänet jälleen häädetään pois. Neiti Frikadelli on kyllästynyt omituisuuksiin, joita on alkanut tapahtua heti Venkuran saavuttua. Niimpä Venkura lähtee etsimään uutta majapaikkaa, mutta päätyykin hurjaan seikkailuun. Hän kuulee kalmiston takana olevasta Hurjalinnasta, jonne yksikään kylän asukkaista ei suostu menemään. Venkuraa tällaiset kiellot vain houkuttelevat entistä enemmän ja niinpä hän lähtee tutkimaan asiaa. Omituisiin asioihin hän sitten törmääkin ja käy hyvin selväksi, ettei häntä haluta linnaan tai sen läheisyyteen. 

"Tässä sitä taas oltiin, Venkura ajatteli. Hän katseli ympärilleen ja mietti, mihin suuntaan hänen olisi lähdettävä, kunnes totesi, ettei ollut rahtustakaan väliä kääntyisikö oikeaan vai vasempaan, kun ei tiennyt mikä oikeassa tai vasemmassa odotti."s.13

Hurjalinna on hieman synkkäsävyisempi lasten/nuorten romaani. Venkura on yksinäinen lapsi, jonka menneisyydestä ei paljasteta mitään. Hän vain jostain syystä kulkee ypöyksin. Kirjan suurena teemana toimiikin ystävystyminen ja oman paikkansa löytäminen. 

Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Viirastuksen kaupunkiin. Paikkojen ja ihmisten nimet ovat hauskoja ja kekseliäitä. Kaupunki vaikuttaa melko synkältä ja kolkolta paikalta, vaikka siellä onkin mitä herkullisimpia karkkeja tekevä karamellikauppa, jonka sokerihiiriä olisi kiva päästä maistamaan. Kaupungin tunnelmaan on helppo päästä. Paikat on hyvin kuvailtu ja kirjasta löytyvästä kartasta on helppo tarkistaa missä mennään. 

Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin suunniteltu ja heidän luonteensa, etenkin Venkuran luonne ehtii näinkin lyhyessä kirjassa tulemaan hyvin esiin. Venkura onkin mukavan omapäinen tyttö, joka toki kehittyy viisaammaksi ja lempeämmäksi kirjan edetessä. Kaikki kirjan henkilöt eivät kuitenkaan ehdi saada suurta roolia, eikä esim Mekrin luonteesta saada vielä erityisesti otetta. 

Tässä on oivallinen kirja niille alle kouluikäisille tai jo koulun aloittaneille, jotka hinkuvat päästä tutustumaan upeaan fantasiamaailmaan. Tällä saattaa jopa saada aloittelevan lukijan kiinnostumaan fantasiasta. Kirja on nimittäin helppolukuinen, mutta kuitenkin tarpeeksi omaperäinen, monipuolinen ja hauskakin. Eikä asioita selitetä puhki, vaan lukijalle itselleen jätettään tilaa ymmärtää asioita myös itse. Tekstin lisäksi kirjasta löytyy kaunis kuvitus, jonka on tehnyt Riikka Jäntti. 

Hurjalinna

Tammi, 2015

Kuvat: Riikka Jäntti

s.174