Liisa Nevalainen: Kultainen riikinkukko

 

Petunia on pakon sanelemana joutunut luopumaan urastaan oopperalaulajana. Nyt hän työskentelee Ahmavaaran lomahotellin johtajana. Hotelliin majoittuu monenlaista porukkaa, kun eräänä päivänä itse omistaja, Lidia Demidova saapuu myös paikalle. Hänen arvokkaasta korusta, kultaisesta riikinkukosta halutaan tehdä lehtijuttu, mutta ennen jutun tekoa, koru katoaa jäljettömiin, ja Lidia löydetään kuolleena. Komisario Karpalo saapuu hätiin tutkimaan tapausta, sillä hänen toimittaja vaimonsa sattuu olemaan myös hotellissa.

"-Voi että se on sitten ihana tuo teidän rintabrossinne, ruhtinatar, Sofi sanoi ahmien silmillään kultaista riikinkukkoa joka säihkyi Demidovan rinnassa."s.63

Kultainen riikinkukko on rikoskomisario Antti Karpalo -dekkarisarjaa. Tässä onkin paljon tuttuja hahmoja aiemmasta osasta, ja tässä myös paljastetaan kertauksena aiemman osan suurimmat juonikuviot, joten järjestyksessä suosittelen nämäkin lukemaan.

Tykkäsin kovasti tästäkin osasta. Teksti on helppolukuista ja sujuvaa. Pääpaino on kirjan hahmoissa ja heihin tutustutaan rauhassa. Sitten vasta tapahtuu rikos, jota aletaan tutkia, mutta edelleen pääpaino pysyy hahmoissa ja heidän välisissä kahnauksissa. Kaikki tapahtuu lomahotellin lumisissa maisemissa, vaikka miljööseen ei juurikaan panosteta. 

Itse rikos ja sen selvittely oli myös kiinnostavaa, vaikka hahmojen dramaattisuus ja sellainen teatraalinen esiintyminen kaikkine pyörtymisineen ja hyvin voimakkaine reaktioineen tuntui naurettavan liialliselta. Nämä kohdat saivat jo hihittämään, vaikka kai niiden oli tarkoitus olla totisia tilanteita, ehkä. 

Kultainen riikinkukko

Amer-yhtymä Oy, 1981

s.224

Liisa Nevalainen: Punainen hattu

 

Toimittaja Krisse on aloittelemassa kesälomaansa miehensä rikoskomisario Karpalon kanssa. Pitkä loma Suvilahden kylässä, mökkeillen ja kalastellen, jutellen vain silloin tällöin muiden kesäänsä viettävien mökkiläisten kanssa. Mikä voisi olla mukavampaa? harmi vain, että mukavat suunnitelmat menevät pilalle kun on aihetta epäillä, että Suvilahdella majailee huumekuriiri, ja sitten tapahtuu murha.

"Lintu visersi. Aurinko kurkisti pirtin ikkunasta. Kello oli kuusi. Tessa nousi hiljaa, otti villatakin hartioilleen ja meni ulos. Ihanan raikas kesäaamu. Tessa venytteli makeasti. Hän istahti portaille, sulki silmänä ja antoi auringon lämmittää eiliset harmit unohduksiin."s.38

Punainen hattu on rikoskomisario Antti Karpalo -sarjaa.

Kirja vie lukijansa tunnelmalliseen maalaiskylään, järven rannalle, monen kymmenen vuoden takaiseen Suomeen. Minut kirjan tunnelma vei mennessään ja nautinkin täysillä lukemisesta. Enkä malttanut kirjaa jättää melkeen hetkeksikään kun sen aloitin.

Punainen hattu on nopealukuinen ja hetkessä ahmaistava kirja, jonka tyylistä toki huomaa, että sen kirjoittamisesta on aikaa, sillä esimerkiksi henkilöiden asenteet eivät ole ihan tätä päivää. Mutta kirjan vanhanaikainen tunnelma tästä osittain tekeekin viehättävän, pieni hyppy Suomeen, jossa puhelimet ovat langallisia ja posti kulkee. 

Kirjan tarina etenee helppolukuisilla lyhyillä virkkeillä ja leppoisalla dialogilla. Hahmoja on aika monta, mutta kaikki saavat oman tilansa. Dekkariosuus oli kevyt, eikä kovin yllättävä, mutta pääosaan pääsikin ihmiset ja suvilahti.

Punainen hattu

Weiling+Göös, 1979

s.257