Anne Leinonen: Elokuussa minä kuolen

 

Alman rakas isoäiti Baba on kuollut. Alma tietää olevansa seuraava. Isoäiti on lahjoittaanut hänelle helminauhan, joka on kirottu. Se kertoo Almalle kuinka monta päivää elinaikaa on jäljellä. On vain tämä kesä. Alma ajattelee, että helpointa on odottaa kuolemaa, mutta sitten hänen kovin yksinäiseen elämäänsä ilmestyy ensin uusi naapuri. Mia on kiinnostava tyttö, joka johdattaa hänet kummalliseen Juurankojen maahan. Ja sitten saapuu Almassa epäselviä tunteita herättävä Kuura. Kun sitten jokin hyvin synkkä alkaa varjostaa nuorten kesää, on Alman aika toimia. Hänen on pelastettava, mitä pelastettavissa on. 

"Tartun piirtämisoppaaseen ja yritän lukea ohjetta perspektiivin tekemisestä mutta en voi keskittyä, sillä kuulen kuinka pelko rummuttaa sydäntäni. Yritän luonnostella pihlajaa, mutta oksat valuvat liian alas ja kaikki tuntuu merkityksettömältä."s.17

Elokuussa minä kuolen on nuortenkirja, joka nimellään herättää kiinnostuksen oitis. 

Kirjan tunnelma on synkkä, välillä hieman rujokin, kun kuolemaa aletaan miettiä tarkemmin. Kirjassa pohditaan melko yksityiskohtaisestikin kuolemaa ja sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Mitään ahdistusta ja synkkiä ajatuksia nämä asiat eivät kuitenkaan ainakaan tässä lukijassa herättäneet, sillä kirjan kieli jolla asioita kuvataan on kaunista ja vauhdilla tarinaa eteenpäin vievää. 

Tällaiselle aikuisellekin lukijalle kirjan synkän kaunis tarina sopii erinomaisesti. Teksi on helppolukuista, ja tarina etenee nopeasti. Jännitystä on runsaasti, ja hieman pelottavampia ja "ällömpiäkin" kohtauksia riittää. Kirjakaupan sivuilla tätä suositellaan noin 9-12 -vuotiaille. Varmaan tuon päähenkilön nuoren iän takia, mutta tarinallisesti tämä sopi mielestäni myös venhemmille lukijoille mainiosti. 

Juurankojen maa on kiinnostava paikka, ja vaikka kirjassa ei pitkästi kuvailla asioita, on kuvattu juuri oikeat asiat, jotta Juurankojen maa tulee tutuksi. Muutenkin kirjasta löytyy kivoja ykistyiskohtia, jotka tekevät hahmoista ja paikoista ainutlaatuisia ja eläväisiä.  Ainoastaan riimut ja niiden tarkoitus kirjassa jäi itselleni turhaksi. Pidän kovasti kaikesta riimuihin liittyvästä, mutta en saanut oikein kiinni, mikä niiden trakoitus oli kirjassa juonen kannalta, etenkin kun niistä puhuttiin niin ohimennen.

Oman ihanan lisän kirjaan tuo vanhojen kirjojen tutkiminen ja piirtäminen, eli kaksi asiaa, jotka yleensä aina tekevät kirjasta kuin kirjasta minun silmissäni paremman. 

Elokuussa minä kuolen

Haamu, 2022

Kuvitus: Iines Partanen

s.191

Arvostelukappale

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Pienen rasian jumala ja muita novelleja koostuu yhdeksästä novellista. Suurin osa novelleista käsittelee muuttunutta maailmaa. Lapsia ei synny helposti ja arki on säännösteltyä ja ankaraa. Vaikka maailma kuulostaakin muuttuneelta ja uudelta, on osaan novelleista yhdistetty myös vanhan kansan tyyliä. Pienissä kylissä mökeissään asuvat ihmiset pärjäävät itse. Elämä on köyhää ja täynnä taikoja ja uskomuksia.

Pienen rasian jumala ja muita novelleja on hyvä kokoelma. Novellit ovat mielikuvituksellisia ja monipuolisia. Pidän kovasti tälläisistä dystopia tyylisistä kirjoista ja tyyli sopi hyvin myös novelleihin. Tämän kokoelman, kun luki kerralla, niin oli kyllä pää täynnä erilaisia maailmoja ja kauhukuvia maailman muuttumisesta. Osa tarinoista on hyvinkin kummallisia, mutta hyvin kirjoitettujen hahmojen kautta ne aukeavat lukijalle juuri oikealla tavalla.

Pidin lähes kaikista kokoelman novelleista. Talo jota en näe, jäi ainoaksi josta en oikein pitänyt. Sekään ei johdu siitä, etteikö novelli olisi ollut hyvin kirjoitettu, vaan siitä, ettei se tuntunut sopivan tähän kirjaan ollenkaan. Kyseinen novelli poikkesi tyyliltään niin paljon näistä muista, että odotin vain koko novellin ajan, että milloin tähän nyt tulee se muista novelleista tuttu outous. Eipä sitä outoutta sitten tullut ja novelli jäi ulkopuoliseksi ja muihin verrattuna tylsäksi. Novelli Sanojen mahti, ei myöskään kuulunut omiin suosikkeihini, sillä vierastan edelleen avaruuteen sijoittuvia tarinoita.

Novelleihin luodut maailmat ovat niin monipuolisia ja sivuumäärät kuitenkin niin lyhyet, että lukijalle jää pakostakin tehtäväksi päätellä osa asioista, sillä aivan kaikkea ei voida selittää. Tarpeeksi ehditään kuitenkin kertomaan, ettei lukijan tarvitse päätellä liian paljon.

Omia suosikkejani oli Nahat, jossa uskomukset ja taiat konkretisoituivat kyliä kiertävään ihmiseen, sekä Tuonenkalma, surmansuitset, joka oli aivan uudenlainen ihmisusi tarina. Molemmat näistä novelleista oli tyyliltään juurikin sellaisia vanhan kansan tyylisiä. Pieniä metsäkyliä ja uskomuksia, niistä oli mielenkiintoista lukea.


Pienen rasian jumala ja muita novelleja
Atena, 2015
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
s. 228